Ristikuulustelu, S, Tonks/Remus, drama, angst || FF10

[Milgia]

Title: Ristikuulustelu
Author: Milgia
Pairing: Remus/OC, Remus/Tonks
Genre: Drama, angst
Rating: S
Disclaimer: Kaikki Rowlingin, paitsi Malin ja Remuksen historia ja Tahdotko mun tosiaan on Popedan biisi.
Warnings: Remuksen historia, joka ei ehkä miellytä kaikkia.

A/N: Osallistuu FF10-haasteeseen 10.Risti Keksin tän eilen ja tänään kirjoitin yhdeltä istumalta, ja toisella istumalla kirjoitin puhtaaksi. Menee Rowenalle, hän on kiinnostunut Remuksen historiasta ja pitää tästä Malinista hyvin paljon <3  ja tyksii tästä kipaleestaPenberille myös koska jos en olis hänen luo menny Helsinkiin, en ois keksiny tätä junamatkalla <3

Ristikuulustelu

»Oletko aivan tosissasi, tahdotko mut tosiaan? Oletko samaa mieltä kohta kun kerron elämäni ristit, joita kannan harteillani kuolemaani saakka. Luulet että tiedät ne kaikki, mutta asia ei ole niin, sinä et todellakaan tiedä» Remus sanoi, katsoen Tonksia silmiin, silmiään räpäyttämättä.
»Olen, uskon olevani samaa mieltä hetkenkin kuluttua» Tonks sanoi ja otti askeleen lähemmäs Remusta, joka kuitenkin samaan aikaan askelsi yhden taakse päin, jotta Remuksen haluama suojamuuri pysyisi vielä yllä.
»Haluat siis olla rinnallani, kun kärsin elinkautistani? Sinäkin joutuisit kärsimään sitä päivästä päivään minun kanssani» Remus muistutti.
»Kärsisin mitä tahansa, jotta saisin jakaa aamuteeni kanssasi» Tonksilta ikään kuin lipsahti vahingossa.

»Katsotaan oletko samaa mieltä kohta, annan sinun ottaa ohjat tässä asiassa jos haluat, kerronko ne kronologisesti vai sekaisin? » Remus kysyi, hän yritti pelata itselleen aikaa.
»Kuinka itse haluat, mikä on sinulle helpointa? » Tonks kohautti olkiaan.
»Olen köyhä, en saa töitä, olen elänyt rahattomana siitä asti kun päätin opettajakouluni. Joudun yhä laskemaan jokaisen kolikon ja jokaisen oston, minulla ei ole turhuuksia, en prassaile vaatetuksella, vaikka olenkin siihen äitini mielestä etuoikeutettu, mutta en ole. En sallisi sitä, että nainen elättäisi minut, me olisimme köyhiä, joutuisit luopumaan monista asioista, jos asuisimme samassa taloudessa. En pysty ostamaan sinulle kukkia, sormusta tai mitään,ene edes vaatteita, en yhtikäs mitään. Minä olen jo sinut asian kanssa, mutta pidän sinusta liikaa, enkä halua sinulle sellaista pudotusta» Eemus sanoi, hän elehti levottomasti, nostaen suojamuuriaan yhä korkeammelle, heidän väliinsä.

»Ei se minua haittaa, rahalla ei ole väliä, jos rakastan sinua ja sinä rakastat minua, se riittää» Tonks pudisti päätään, puolusti omaa mielipidettään ja yritti kumota Remuksen puheita.
»Olet rakkaudesta sokeana» Remus tuhahti.
»Ja sinä ajattelet liika järjelläsi, etkä tunteilla» Tonks kommentoi.

Lompakossa Väinö Linna yksinäinen on.
Kas, pitkään riittänyt ei tili kortiston.
Loppuviikon meikämanne syö taas kynsiään,
(syö taas kynsiään)
Ellei sossunjonoon tinkimään käy ylpeydestään.

»Ihmissuteus, miun kiroukseni ollut viisivuotiaasta asti, se osittain pitää yllä jatkuvaa köyhyyttäni, minua karsastetaan, olen kaikkien mielestä verenhimoinen ja sydämetön ihmissusi, joka raatelee ja tappaa. Et ymmärräkään, millaista on elää sellaisen ennakkoluulon kanssa, se on osa itseä, jota pitää kuitenkin salata ja jonka takia joka kerta kun tapaa uuden ihmisen pitää vaikeimman kautta rakentaa luottamus. Kerran kuussa aivan erityisesti kärsin tästä, sen takia kaikki kanssani olevat ovat suuressa vaarassa, sinä olisit tavattoman suuressa vaarassa, muuttuessani en tunnista ketään, voisin tappaa sinut vahingossa, pelkään liikaa sinun puolestasi» Remus sanoi raskaasti.

»Minä tiedän kyllä, sinä teet kaikkesi jotta kaikki pitäisivät sinusta, se on tuonut sinuunsellaisia piirteitä, joita minä rakastan, täysin vilpittömästi» Tonks sanoi lempeästi.
»Ei, et ole kuullut painavimpia ristejäni vielä» Remus ohitti kylmästi naisen vannoittelut.

»Mielipiteesi minusta muuttuu nyt. 1981, James ja Lily tapettiin, Peter oli ”kuollut” ja Sirius oli Azkabanissa. Olin jäänyt yksin, olin surun murtama. Tukeuduin aivan väärään asiaan, josta sai helpotusta, mutta jouduin turvautumaan siihen päivä päivältä enemmän, että se auttoi. Turvauduin alkoholiim, ajauduin alkoholismiin, ryvin siinä vuoden verran, elin sumussa, enkä muista mistä sain
alkoholia niin suuria määriä. Minut pelasti enkeli, jotta pääsin siitä eroon valitsin nollalinjan, en ole sen jälkeen juonut pisaaraakaan alkoholia, en voinut alkuaikoina juoda edes kermakaljaa, sen takia kieltäydyn aina whiskysta ja viinistä. Tämäkin varjostaa elämääni aivan liikaa, eikä siitä tiedä kukaan muu, ei edes Sirius» Remus kertoi, hieroen kämmeniään hyvin hermostuneesti ja yritti vältellä Tonksin katsetta.

Huomaamatta painuu ryhti kumaraan,
Kun karisseita kappaleita itsetunnostaan
Etsii pitkin pientareita pala kerrallaan.
(pala kerrallaan)
Yksin tuskin koskaan sitä enää kokoon saan.

»Se tekee sinusta juuri sinut» Tonks totesi vain lyhyesti.
»LOPETA, jauhat vain noita fraaseja, etkö tajua kuinka vaikeaa sinulla tulee olemaan minun kanssani, niin moni asia varjostaa elämääni, etten voi tai pysty nauttimaan onnesta millään tavalla» Remus ärsyyntyi Tonksin tyyneyteen.
»Tajusin, mutta minä rakastan sinua, nuo kuuluvat pakettiin, jos haluan sinut, nekin tuleva mukana» Tonks hymähti.

»Viimeinen, painavin mutta rakkain risti, alkoholihuuruissa tapasin Viistokujalla pelastavan enkelini, raahustin aivan pienen vaatturin liikkeen ohi, sattumoisin katsahdin ikkunasta sisään, katseeni osuis maailman kauneimman naisen sinisiin silmiin, hänen ruskeat kiharansa olivat kuin enkelillä. Astuin sisään, hän oli kohtelias ja ystävällinen, esittäydyimme, hänen nimensä oli Malin. Ystävystyimme ja pian olimme pari, hän nosti minut ahdingosta, antoi minulle syyn lopettaa ja pysyä päätöksessäni. Muutaman vuoden jälkeen kosin häntä, Malin oli onnesta sekaisin, hän alkoi heti suunnitella häitä, joita ei koskaan tullut…» Remus kertoi takellellen siellä täällä.

Tahdotko mut tosiaan suhteeseen vakavaan,
Pitkin polkuu poloista rinnallasi tarpomaan?
Elinkautistani seurassasi päivästä päivään lusimaan,
Aamuteesi kanssas jakamaan?

»Miksi? » Tonks auttoi Remusta varovaisesti eteenpäin kerronnassa.
»Eivät häät onnistu ilman morsianta. Olimme hetken olleet kihloissa, päätimme lähteä puistoon piknikille, Malinilla oli sininen kesämekko yllään. Yhtäkkiä kuolonsyöjät hyökkäsivät kimppuumme, vaativat meidät tilille Jamesista ja Siriuksesta, vaikka kuolemasta oli kulunut jo vuosia, eikä Malin edes tiennyt heistä mitään. Vielä tänäkään päivänä en tiedä miksi he vaativat meitä siitä asiasta tilille, luulen että se oli vain keksitty syy. He ottivat Malinin silmätikukseen, koska hän ei vastannut kysymyksiin, he luulivat että hän valehteli, vaikka todellisuudessa hän ei tiennyt asiasta yhtikäs mitään. Jouduin katsomaan kuinka Lucius kidutti mielipuolinen katse kasvoillaan Malinin hengiltä, minun rakkaan Malinini» Remuksen ääni oli alkanut väristä loppua kohti.

»He veivät minun rakkaani, heidän takiaan olin joutunut taaas yksin, heistä johtuvat kaikki minun varjoni» Remus sanoi katkerasti, puristaen tiukasti jotakin, joka roikkui ketjussa hänen kaulassaan.
»Sen jälkeen en ole osannut tai pystynyt rakastamaan» Remus päätti kertomuksensa. Tonksin silmät olivat kostuneet, hammasta purren hän piti itsensä paikoillaan, ettei ryntäisi lohduttamaan Remusta.

Pettymykset pelottavat kovempaakin kulkijaa,
Ehdoin tahdoin tuskin kukaan pelleks haluaa.
Onneton se on, ken rakkautta turhaan tunnustaa,
(turhaan tunnustaa)
Ja onneton, ken pakenee, kun jäädä haluaa.

»Minä tarvitsen kyllä ihmisen, siinä olet oikeassa, mutta minä en uskalla» Remus sanoi hiljaa. Hän ei kehdannut pyytää naiselta mitään, vaikka hän kaipasikin läheisyyttä. Tonks rohkaistui, hän tuli lähemmäs Remusta hiljalleen ja yllättyi kun Remus ei enää perääntynyt. Näkymätön suojamuuri oli murtunut.

Nainen oli aivan muutaman sentin päässä Remuksesta.
»Sinäkin arkailet, minä luulin jo että olisit erilainen, kun niin väität välittäväsi minusta… et uskalla» Remus mutisi.
»Pyysin sinulta lupaa tulla lähelle» Tonks sanoi ja nopeasti kietoi kätensä Remuksen ympärille.
»Taidatkin olla erilainen» Remus yllättyi naisen liikkeestä ja refleksin omaisesti ujutti kätensä Tonksin otteesta ja kietoi ne tämän ympäri.

Tahdotko mut tosiaan suhteeseen vakavaan,
Pitkin polkuu poloista rinnallasi tarpomaan?
Elinkautistani seurassasi päivästä päivään lusimaan?
Aamuteesi kanssas jakamaan?


***

M

[Penber]

Aws. Tämä oli taasen niin ihana ;__;. Ollu nii mitäänsanomattoman tylsä päivä, että tämän ahmaisi ihan kuin suuren herkullisen vaaleanpunaisen kermakakun! Omn. Tuli nälkä... No mutta!...

Oi, olin alussa niin jännittynyt, että mitäs se Remppa on menny tekemää, mut onneks ei nyt ollukaa iha sellasta mitä tää miu pieni pääkoppa täällä junaili. Voi Remus parkaa, ku joutunu kestämään niin paljon ;__;. Mutta onneks Tonks on sen verra itepäinen, ettei luovuta, vaikka sais pakit sata kertaa.

Ficissä parhaat kohdat oli;

»Kärsisin mitä tahansa, jotta saisin jakaa aamuteeni kanssasi» Tonksilta ikään kuin lipsahti vahingossa.

Näkymätön suojamuuri oli murtunut.

Oivallisia ja herkullisia! Njaws! Pena tykkää :3. Muutama kirjotusvirheenpoikane siellä tais olla, mutta anteeksi joudun kovasti pyytämään... Kun on helle, en jaksa kaltata niitä enää esille, ku ei ne niin haitallisia ollu :'D.

[Wild Child]

»Minä tarvitsen kyllä ihmisen, siinä olet oikeassa, mutta minä en uskalla» Remus sanoi hiljaa. Hän ei kehdannut pyytää naiselta mitään, vaikka hän kaipasikin läheisyyttä. Tonks rohkaistui, hän tuli lähemmäs Remusta hiljalleen ja yllättyi kun Remus ei enää perääntynyt. Näkymätön suojamuuri oli murtunut.

Voi isä, kun jotkut ihan tahallaan kirjoittaa sitten sellaisia lauseita jotka kruunavat kaiken ja vääntävät portit auki kyynelkanavista. 

Olen tainnut joskus aikaisemminkin mainninnut asiasta että: ihanaa lukea tekstiä jossa on niin hyvä pottertuntemus (lol mikä sana), että tuntuu ihan kun lukisi jotain kirjan liitettä, mikä ei ole kuitenkaan yhtään Rowlingia, vaan juuri sinun tyylilläsi tehty.
Malin ja kaikki yksityiskohtasi hahmoihin ovat tulleen pysyäkseen mielessäni. Todelliset kiitokset siitä.

                            With love and take car(e), Wild Child

[Solembum]

Ensiksi huonot uutiset, eli aloitan kirjoitusvirheillä.

ene

Eemus

liikaa

Ihmissuteus, minun kiroukseni

Puuttuko verbi?

alkoholiim

taaas

mielipuolinen katse kasvoillaan

Menee varmaan jo pilkunnussinnaksi, mutta jotenkin 'ilme', kuulostais paremmalta. Minusta siis. Onhan se noinkin oikein.
Näiden lisäksi saattoi olla muitakin, mutta ihan jokaista en jaksanut bongailla. Eivät nämä lukemista härinneet, sen verran mukaansatempaavaa oli tuo sinun kerronta. Mutta ajattelin, että jos nyt leikitään kerrankin betaa oikein kunnolla.

Itse tarinasta ajattelin myös sanoa jotakin. Eli nyt seuraa se positiivisempi osuus, hyvät uutiset. Laitan nämä näin päin niin, että tästä varsinaisesta kommenttiosuudesta jäisi sinulle hyvä mieli.
Sillä ei minulla tästä oli kuin hyvää sanottavaa. Tilanteen kuvaili jäi tässä aika vähälle, ja keskityit enemmän tunteisiin ja tuohon keskusteluun, jonka rivien väleistä pystyi lukemaan, että nämä Tonks ja Remus olivat kaikesta huolimatta läheisiä, huolimatta siitä, että Remus pelkää rakastaa Tonksia. Olipas harvinaisen epäselvä lause. Mutta toivottavasti ymmärsit pointin. En selvästikään ole ihan siinä parhaassa kommentinkirjoitus -mielentilassa. Joka tapauksessa pidin siitä, että Tonksin ja Remuksen ajatukset tulivat tässä ficissä (taas) esille aivan eri tavalla kuin aiemmissa. Nimittäin keskustelun kautta. Dialogi on suuressa roolissa, ja se oli mukavaa vaihtelua. Kuvailua ja ajatuksiakin on kiva lukea, mutta tämä oli tällaista vhän erilaisempaa.
Tonks ja Remus oli minusta IC. Hieman kiinnittäisin huomiota siihen, kuinka virkkeet rakentuvat (tosin minä en todellakaan ole oikea henkilö saarnaamaan tästä aiheesta) ja muutamasta kohdasta minun olisi tehnyt mieli pätkäistä ikään kuin sellainen ajatus-assosiaatiorimpsu, jossa sattuu ja tapahtuu, mutta joka ei varsinaisesti ala mistään tai lopu minnekään. Yhteenvetona: osa repliikeistä oli hieman sekavia. Tosin niinhän ihmiset puhuvat. Sekavasti.
Vaikka tämä ei ollut fluffya, romantiikkaa oli ihan tarpeeksi. Ja pisin erityisesti tuosta tulkinnanvaraisen onnellisesta lopusta : )

Anteeksi kämäinen kommentti. Lisää luettavaa saa suositella.

[sugared]

Tykkään hirmuisesti Remuksesta ja Tonksista (mut en kyllä siitä, miltä niiden nimet kuulostaa tolla lailla taivutettuna ), ja oli kiva lukea välillä vähän jotain muuta kuin fluffya tällä parituksella. Tosta biisistä tulee mulle mieleen se, kuinka kaverit laulaa kännissä Singstaria, mutta se kulki mukavasti mukana ja sopi teemaan hyvin. Tykkäsin siitä, että valitsit aiheeksi juuri tän Remuksen epäröinnin. Kirjoissa tuli välillä mietittyä, että rakastaako se Tonksia edes vai ei, ja tää oli oikein hyvä näkökulma siihen, avasi taustoja. Ainoana toi Malin-episodi oli vähän turha, kliseinenkin, mutta ehkä se johtuu siitä, että tykkään canon-kuvioista.

Remuksen repliikeissä oli tosi paljon tunnetta ja kiihkeyttä, vaikka ne vähän turhan pitkiä olikin (pisteitä olisi voinut käyttää pariin otteeseen pilkun sijaan). Samaa kiihkeyttä olisin kaivannut myös muuhun tekstiin. Tonksin rauhallisuus on tietty sitä, mitä pitääkin, mutta muu teksti oli lähinnä johtolauseita. Tarkistin itse asiassa, että osallistuuko tää dialogihaasteeseen. :--D Loppu oli mahtava, etenkin tämä Tonksin repla:

»Pyysin sinulta lupaa tulla lähelle» Tonks sanoi ja nopeasti kietoi kätensä Remuksen ympärille.

Kiitos lukukokemuksesta! <3