Nimi: Karhunvatukkasuudelmia
Kirjoittaja: Vanilje
Ikäraja: K-11
Fandom: Nälkäpeli
Genre: romance, hurt/comfort, ficlet
Paritus: Cinna/Katniss
Hahmot kuuluvat Suzanne Collinssille, minä vain lainaan niitä leikkeihini.
A/N: Spoilaa kakkoskirjaa! Ficlet300-haasteen edistämiseksi halusin haastetta, ja
Nevilla antoi tähän idean, joten hänelle menee omistus. Haasteeseen kuului Cinna/Katniss paritus, melko matala ikäraja, sekä genret romance ja hurt/comfort. Lisäksi tilanteena oli, että 75. nälkäpeliä edeltävänä iltana Cinna tarjoaa Katnissille teetä heidän keskustellessaan, ja lopulta keskustelu kääntyy elämän pieniin iloihin. Tästä ei ehkä ihan tullut haasteen mukaista, mutta toivottavasti kelpaa kuitenkin.
Ikärajasta en ollut aivan varma, joten läiskäisin varmuuden vuoksi K-11.
Haasteita: Ficlet3oo sanalla 190. Tunne, MultifandomKatniss istuu sänkynsä reunalla Capitolin huoneistossa, kilisyttää hopeista lusikkaa teekupin reunoihin. Vieläkin on joskus vaikeaa hyväksyä kaikkia Capitolin hienouksia. Sitä ei vaan voi käsittää, ei vaikka hän on siellä jo toista kertaa. Huomenna hän joutuu areenalle jälleen.
Vatsassa tuntuu inhottava muljahdus. Katniss huomaa otteensa kiristyneen lusikan varresta. Vihan aalto vyöryy hänen lävitseen,
viha Capitolia kohtaan. Se repii hänen viimeisetkin elämän rippeensä riekaleiksi. Pakottaa tappamaan, tukahduttamaan tunteensa. Nälkäpeli ei jätä jäljelle muuta kuin rauniot. Rauniot jostain, mikä ennen oli niin kaunistakin.
”Katniss, mitä sinä mietit?” Cinna kysyy pehmeästi saaden Katnissin havahtumaan. Tyttö katsoo häntä ensin hämmästyneenä. Ehkä Cinna näkee hänen lävitseen, tietää mitä hän ajattelee. Katniss ei kuitenkaan jaksaisi puhua. Ei varsinkaan nälkäpelistä, ei nyt. Toisaalta hän tietää, että Cinna jos kuka ymmärtää hänen vihan ja ahdistuksensa.
”Mietin vain... huomista.” Katniss aloittaa varovasti. Hän laskee teekupin nyt hieman tärisevistä käsistään yöpöydälle. Häntä pelottaa, muttei omasta puolestaan. Ei hän omaa kuolemaansa pelkää. Hän pelkää perheensä puolesta. Kuinka hänen äitinsä voi, jaksaako hän huolehtia pikkuisesta ankanpyrstö-Primistä? Entä jos äiti romahtaa jälleen? Hän ei halua perheelleen tapahtuvan mitään.
”Entä jos teen jotain typerää? Jos saan Snown ärsyyntymään? Snow kävi uhkailemassa minua ennen elonkorjuuta. Jos en toimi niin kuin hän haluaa, niin...” Lauseen loppua tuskin edes kuulee. Ääni vaipuu lähes kuulumattomiin. Katnissin kurkkua kuristaa, mutta hän ei halua itkeä. Ei täällä, ei nyt. Siltikin hän tuntee veden kohoavan tahtomattaan silmiinsä. Hän koittaa pitää kyyneleet sisällään.
Tytön yllätykseksi Cinna kiertää kätensä tiukasti hänen ympärilleen. Pitää lähellään, keinuttaen hitaasti. Hetken aikaa hän on aivan hiljaa, kunnes sanoo varovasti. ”Katniss, sinun perhelläsi ei varmasti ole hätää. Koeta vain pitää itsestäsi huolta.”
Sen jälkeen kumpikaan ei sano enää mitään. Katniss tuntee kehonsa jännittyneen. Hän ei ole tottunut läheisyyteen, hänen on vaikeaa luottaa ihmisiin. Siitä huolimatta kehossa tuntuu jokin erilainen tunne kuin ennen. Ehkä lämpöä? Jotain erityistä siinä on. Ikään kuin jokin helpottava virta valuisi päälle. Hiuksille, kasvoille, olkapäille. Joka puolelle, varpaillekin.
Katniss tuntee toisen sydämen lyönnit omaansa vasten, antaa viimein kehonsa rentoutua. Cinnan stailaajan kädet silittävät kevyesti hänen hiuksiaan, selkäänsä. Pieniä kihelmöiviä väristyksiä kulkee päästä varpaisiin asti. Saa toivomaan, haluamaan enemmän. Ja aivan yllättäen mies painaa huulensa tytön huulia vasten. Eikä Katniss vastustele, toisen lähellä on niin turvallinen olla. Se yllättää tytön täysin. Cinnan huulet ovat kovin pehmeät. Ne maistuvat makealle, ehkä karhunvatukoille? Cinna kutittelee kielellään tytön huulia, maistelee niitä. Ja tyttö vastaa, näykkäisee varovasti toisen alahuulta. Lämmin aalto kulkee kehon läpi kutitellen, vieden kaiken ahdistuksen pois. Huulet kulkevat pitkin kehoa merkiten tietään.
Hetkeksi tyttö antaa itselleen luvan unohtaa kaiken muun.