Nimi: Hän
Beta: Suklaamurunen
Laji: En oikein tiedä, jotain söpöilyä ja pieni henkäys angstia/kaipausta
Ikäraja: sallittu, eihän tässä ole mitään
Paritus: Harry/Draco tarkoitettu, mutta sitä ei oikeastaan edes huomaisi ilman viimeistä lausetta...
Yhteenveto Dracolla on ikävä
Vastuuvapautus: Kappale ei ole oma, vaan J. Karjalaisen
Hän.
//Sansku lisäsi vastuuvapautuksen.A/N: Lyhyehköone shot, kirjoitettu OTP10 haastetta varten, ei täytä raapaleen eikä ficletin tunnusmerkkejä, että enpä sitten tiedä miksi sitä kutsuisi. Ettekä muuten ikinä arvaa mikä pari on minun OTP xD
No mutta siis, asiaan...
Hän
HxD
Sulla on mustat hiukset jotka tuoksuu mintulta ja vaniljalta. Kun katsot mua, mä hämmennyn ja jään tuijottamaan sua. Menen ihan sekaisin. Pelkästään katselemalla mä pystyn uskomaan itseeni, kykyihini ja voin taas olla rauhassa. Sun katse antaa mulle voimaa, tiedän että joku välittää musta ja haluaa tietää miten mulla menee. Sä annat mulle toivoa huomisesta.
Hän, sai mut uskomaan, hän,
sai mut toivomaan, hän,
ja vielä enemmän
Kun sä naurat, sun silmät tuikkii tähtien tavoin. Sun silmäkulmiin ilmestyy suloiset pienet rypyt, toinen käsi huitaisee hiukset pois kasvoilta. Kun sä naurat, mä unohdan kaiken muun. Mä hymyilen kun sä hymyilet, nauran kun sä naurat. Mä rakastan sun naurua, sitä tiettyä onnellista ilmettä sun kasvoilla ja tapaa, jolla otit mua käsistä kiinni ja kerroit rakastavasi mua.
Hän, sai mut nauramaan, hän,
sai mut laulamaan, hän,
antoi mulle sävelmän
Sä olit parasta mitä mulle oli ikinä tapahtunu, annoit mulle uuden mahdollisuuden, uuden elämän. Ilman sua mä en olisi ikinä selvinnyt. Mä olin surkea näky, kapinen ja syntinen kun sä löysit mut, nostit mut maasta ja veit kotiisi. Annoit mulle kaikki pahat tekoni anteeksi ja autoit mut jaloilleni. Sä huolehdit musta ja mä olin ensimmäistä kertaa oikeasti onnellinen.
Hän, hyvä haltiatar, hän,
yön kuningatar, hän,
on enää nimi iskelmän
Mä en ikinä uohda mitä sä teit mun vuokseni. Sun ansiostas mä olen tässä, sun ansiostas mä olen parempi ihminen. Mä kaipaan sua helvetisti. Missä sä olet? Miten sulla menee? Kai sulla on kaikki hyvin? Mä en ehkä ikinä saa tietää, sillä sä et ole enää mun. Nyt mä kuulun vain itselleni, niinkuin joskus toivoin. Kun saa mitä haluaa, huomaakin, että ennen kaikki oli paremmin.
Hän, kun kesä syksyyn vaihtuu ja lehtien nään lentävän
Tunnen saman ikävän,
kun poissa on hän
Mä kaipaan sun iloista olemusta, sun nauravia kasvoja ja sun ympärilläs leijuvaa ihanaa tuoksua. Kokeilin kerran ostaa sitä shampoota jota käytit ja petyin, kun se eí tuonutkaan sua takaisin. Kaipaan rauhallisia aamuja, kun maattiin vierekkäin sängyllä ja hiljaisuus ympäröi meidät. Sun vartalo painui mua vasten, sä värisit kylmästä ja mä kiersin käteni sun ympärille lämmittääkseni sua.
Hän, sai mut nauramaan, hän,
sai mut laulamaan, hän,
antoi mulle sävelmän
Mun mielikuvitus laukkaa taas ja näen sut edessäni, ihan kuin silloin kun tavattiin ensimmäistä kertaa. Seisot hiljaa mun edessä ja hymyilet mulle hellästi. Mä rakastin sua siitä hetkestä lähtien, siitä hetkestä kun me tavattiin viistokujalla, matami Malkinin liikkeessä. Mitä meille tapahui? Enkö mä riittänyt sulle?
Mä rakastan sua Harry, tuu takasin.
Hän, taas kitarani viritän
Ja kuulen tutun helinän,
kuin luonani ois hän