Kirjoittaja Aihe: Kunnes narut katkeavat, S  (Luettu 2058 kertaa)

foxtrot

  • ***
  • Viestejä: 431
Kunnes narut katkeavat, S
« : 16.04.2011 19:13:41 »
Nimi: Kunnes narut katkeavat
Oikolukija: Beelsebutt, kiitos :-*
Genre: yöllinen ahdistus, drama, tuplaraapale
Ikäraja: sallittu
Päähenkilö: Percy Weasley
Vastuuvapaus: Maailma ja hahmo Rowlingin, minä näpertelen omiani.
Yhteenveto: Aamunsarastus kattojen takana on liian kaukana; liian liian liikaa, elämä ja yö ja pergamenttijärvi Percyn edessä on liikaa ja hän tahtoo mennä nukkumaan.

A/N: Eipä tässä mitään, halusin kirjoittaa Percystä - näkemykseni kyseisestä hahmosta, siis. Yöllistä ahdistusta ja lähemmäs hiipiviä nurkkia. Ai niin, ja alkuperäinen inspiraatio syntyi Kolme kertaa kun II:n aihelistasta, josta löytyi kohta "3lta sunnuntaiaamuna". Tämä ei kuitenkaan istunut haasteen puitteisiin, joten jees. Suurkiitos Bbuttikselle oikolukemisesta ja avusta nimen kanssa, eli aplodeja sinne päin ja niin!
Haasteet: Kerää kaikki hahmot [luonnollisesti Percyllä]



***



Kunnes narut katkeavat


Kello 02.58 sunnuntaiaamuna yö tulee iholle ja hiipii edestakaisin seinänkulmissa. Sen pimeydestä nihkeät sormet eksyvät niskakuoppaan ja kertovat tarinoita, joissa aamu ei ikinä valkene ja kaupunki on aina kuunkalpea ja yöstä tahrainen.

Minä pystyn tähän.

Kellon viisari niksahtaa yhden askeleen eteenpäin. Se kuulostaa Percyn korviin luonnottoman kovalta; taas yksi minuuttiluu katkeaa napsahtaen ja aamu liukuu vähän lähemmäs. Ja silti hänestä tuntuu siltä, että yön tarinoissa on se sama minuutti päivästä, viikosta, vuodesta toiseen eikä aika liiku mihinkään suuntaan. Aamunsarastus kattojen takana on liian kaukana; liian liian liikaa, elämä ja yö ja pergamenttijärvi Percyn edessä on liikaa ja hän tahtoo mennä nukkumaan.

Minä haluan tätä.

Sen on pakko olla valmis aamulla, viisikymmentäsivuinen raportti ministerille. Percy on tutkinut lähteitä, käynyt kokouksissa sulautumassa tummasävyiseen tapettiseinään, lukenut papereita, puhunut, kiertänyt, merkinnyt, havainnut, tehnyt töitä kuin ajastettu laite, joka nytkähtelee eteenpäin nukkena, jonkun muun ohjaamana. Mutta nyt Percy on yksin, suuntaa näyttäviä marionettisormia ei ole: silmien alla yön murjomat mustelmavarjot, kahvikupin pohjalla enää tilkka kylmää nestettä ja kahvinpuruja, äänet väljähtyneet ja siirtyneet varjoihin ja seinät, jotka valuvat kulmista lähemmäs.

Percy hakee neljännen kupin kahvia, kohentaa silmälasejaan ja jatkaa kirjoittamista.

Minä saavutan unelmani. Minusta tulee jotain. Minä olen onnellinen.

Aamulla hän uskoo sen kaiken melkein itsekin.
« Viimeksi muokattu: 05.11.2011 23:25:57 kirjoittanut Pops »
get ready to ignite

Mikaela

  • ***
  • Viestejä: 553
Vs: Kunnes narut katkeavat
« Vastaus #1 : 16.04.2011 19:48:37 »
Ooh, saavun kommentoimaan henkeäni hämmästyneenä haukkoen ja ohimoitani kummastuneena raapien. Turha muuten sitten odottaakaan, että saan mitään järkevää kirjoitetuksi, kunhan nyt vaan ihkutan.

Musta tää oli todella hieno. En edes tiiä mitä sanoisin, päässä lyö ihan tyhjää, muuta kun että siis... tykkäsin tästä kauheasti. Kuvasit Percyn vaan yksinkertasesti niin ihanasti - miten ei voi tietää onko se itsekään onnellinen työssään ja asemassaan vaikka niin kaikille muille väittääkin, että ahdistaa se työmäärä mutta se pitää silti tehdä että voi vielä joskus saavuttaa jotain.

Mulle tuli alussa tosi elävästi mieleen oma ajatteluni iltasin, miten en halua mennä nukkumaan joidenkin syiden takia, ja jotenkin sitten ajattelin että tää olis ollut ihan samanlainen. Ei ollutkaan onneksi, ei sentään ollutkaan ihan niin ennalta-arvattava kuin kuvittelin :D Ja tätä en siis todellakaan tarkoittanut millään pahalla.

Sanavalinnoista tykkäsin myös ihan äärettömästi - mustelmavarjoista, pergamenttijärvistä ja minuuttiluista, tosi hyvin keksitty oli kaikki. Kirjoitustyylikin tässä oli mielestäni mainio: yksinkertainen, vähän tavallaan "unenomainen" alusta ja realistisempi lopusta päin. En osaa selittää tarkemmin miksi niin ajattelin, ehkä sen takia että lopussa oli paljon enemmän sellasta tarinamaista ja konkreettisempaa kuvailua. Siis esimerkiksi vaikka lasien korjaaminen tai raportin kirjoittaminen, ja alussa sitten taas puhutaan yön hiipimisestä ja sen tahraisuudesta. Mun mielestä se sopi tähän todella hyvin.

Apua, tuliko tästä kommentista nyt oikeesti näin huono :D Sen siitä saa kun yrittää kommentoida jotain tekstiä mistä tykkää. Hienosti tehty, hyvää työtä siis ja kiitos tästä hirrmuisesti :----)

flawless

  • Alempi ylilehmä
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 10 763
  • d a d d y
Vs: Kunnes narut katkeavat
« Vastaus #2 : 16.04.2011 21:45:34 »
No, mitähän tähän sitten sanoisi. Vaikka totean, että toinen teksti sulta tämän tunnin sisällä, joka jätti mut hiljaiseksi.

Tykkäsin todella paljon tämänkin ideasta, Percy on aina ollut mielenkiintoinen hahmo mun mielestä siinä suhteessa, että olen aina nähnyt sen olevan jollain tapaa vähän sekaisin. Se tuntuu nimenomaan vain ajastetulta työlaitteelta, sanojasi lainaten, ja oli todella mielenkiintoista lukea tällaista vähän mystiseen vivahtavaa tekstiä, joka raotti verhoa Percyn kulissien edestä näyttäen palan todellisuudesta. Tykkäsin siitä, että Percy ikään kuin pisti itsensä uskovaan olevansa onnellinen ja tyytyväinen, surullista mutta uskottavaa kyseisestä hahmosta. Tämä oli oikein mielenkiintoinen juuri siksi, että olen Percya pohtinut itsekin - Potter on ihan vain fandominakin loistava juuri siksi, että se on täynnä inspiroivia hahmoja.

Koska edellisessä kommentissani hehkutin juuri kirjoitustyylisi maasta taivaisiin vältän tekemästä sitä nyt, mutta sen verran toistan itseäni, että osaat kirjoittaa hemmetin hyvin. Taas todella hyviä ja kekseliäitä sananvalintoja, juuri esimerkiksi nuo mitkä Primrose tuossa ylempänä luetteli. Ne toivat tekstiin todella paljon mielikuvitusta, omaperäisyyttä ja väriä, sun teksteistäsi mieleen on painunut kaikista tarkimmin se, kuinka nerokkaita sanoja ja ilmaisuja käytät. Aina sellaisen pompatessa eteen yllätyn yhä vain uudestaan niiden kekseliäisyyttä, good job. Ja virheitä ei edelleenkään ollut, kerronta oli toimivaa, teksti helppolukuista ja mukaansatempaisevaa, kuvailua oli oikein sopivasti ja se oli tasokasta. Vaikea uskoa, että tämä on vain tuplaraapale, kun olet kuitenkin onnistunut herättämään niin paljon ajatuksia, ja muutenkin tuntui että tuossa oli paljon enemmän sisältöä kuin kaksisataa sanaa.

Lainaus
Kello 02.58 sunnuntaiaamuna yö tulee iholle ja hiipii edestakaisin seinänkulmissa. Sen pimeydestä nihkeät sormet eksyvät niskakuoppaan ja kertovat tarinoita, joissa aamu ei ikinä valkene ja kaupunki on aina kuunkalpea ja yöstä tahrainen.
Tehokas ja mukaansatempaava aloitus, erittäin hyvä. Kaunista ja uniikkia kuvailua, taas sellainen kohta joka jättää hiljaiseksi ja josta voi vaan todeta, että olet todella taitava kirjoittaja.

Lainaus
--- äänet väljähtyneet ja siirtyneet varjoihin ja seinät, jotka valuvat kulmista lähemmäs.
Tykkäsin todella paljon tuosta ilmaisusta. Seinät, jotka valuvat kulmista lähemmäs antaa tietynlaisen kuvan mieleen, ja tuo myös sellaista maalailun ja unenomaisuuden piirteitä tekstiin rauhoittamaan hieman terävähköä aihetta. Taitavaa, taitavaa ja vielä kerran taitavaa, näillä kahdella tekstillä joita olen sulta lukenut olet jo saanut vakuutettua mut siitä, että kunhan lisää ehdin teksteihisi tutustua, niin saatanpa jopa olla löytänyt lempikirjoittajani. Joku sun tyylissäsi vain iskee muhun ja lujaa, en osaa tästäkään muuta sanoa kuin että tykkäsin ihan mielettömästi. Kiitos! :-*
« Viimeksi muokattu: 16.04.2011 21:48:03 kirjoittanut flawless »


bannu © Ingrid

Zacharias

  • les amis de l'abc
  • ***
  • Viestejä: 2 573
  • korkokenkäpoika
    • tumblr
Vs: Kunnes narut katkeavat
« Vastaus #3 : 26.04.2011 09:08:15 »
Saatan olla nyt ainoa ihminen, joka ylipäänsä pitää kaikista Weasleyista, niin monet kun erottavat aina Percyn joukon ulkopuolelle. Mutta oli pakko tulla tosiaan lukemaan, kun näin mr. Percystä tehdyn palasen.

Percyhan on oikeastaan yksi mielenkiintoisimpia Weasleyn poikia, juurikin luonteensa takia. Kaikki se, perheensä hylkääminen ja muu uransa vuoksi jäi hieman auki - ei sitä selitetty kirjoissa juur mitenkään. Itse miellän Percyn hieman sairaalloisen perfektionistina, joten tämä ficci kyllä täydensi kuvaa oikein mukavasti.

Nimi jo veti puoleensa, siinä oli eräänlaista runollista vivahdetta, samanlaista arkityyppistä tyyliä jota itse tekstissäkin oli. Tykkäsin kauheasti siitä miten kuvailit Percyn työskentelyä, siitä välittyi sama väsynyt rutiinimainen, nimenomaan perfektionistin tapa. Samaa mitä muutkin kiittelevät, niin kiittelenpä minäkin vielä sanavalintoja. Minuuttiluu esimerkiksi - en olisi itse ikinä keksinyt mitään tuollaista! Sain jopa omanlaista inspiraatiota tästä pienestä palasesta, mitä nyt ei yleensä tapahdu.

Lainaus
taas yksi minuuttiluu katkeaa napsahtaen ja aamu liukuu vähän lähemmäs. Ja silti hänestä tuntuu siltä, että yön tarinoissa on se sama minuutti päivästä, viikosta, vuodesta toiseen eikä aika liiku mihinkään suuntaan. Aamunsarastus kattojen takana on liian kaukana; liian liian liikaa, elämä ja yö ja pergamenttijärvi Percyn edessä on liikaa ja hän tahtoo mennä nukkumaan.

Erittäin vaikuttavaa!

Lievä aamuhorros painaa, joten tästä jää uupumaan varmasti paljon asiaa. Anteeksi. Tiedän vain, että jos en nyt kommentoi unohdan koko jutun sitten kun olisin selkeähkö.

Kiitos tästä pienestä palasesta, sekä pahoitteluni vielä kerran epäselvästä ja sekaisesta kommentoinnista. Pääpointtini: Rakastuin tyyliisi, pidin aiheesta, kokonaisuus oli loistava. (:

- Un


l'univers nous reprend,
rien de nous ne subsiste


Ruskapoika

  • Kivikuorinen
  • ***
  • Viestejä: 1 539
  • Mock me.
Vs: Kunnes narut katkeavat
« Vastaus #4 : 28.04.2011 22:17:48 »
Itse olen sitä mieltä, että Percy on ehdottomasti Weasleyn lapsikatraasta se mielenkiintoisin. Toisaalta pidän heistä kaikista (vaikkakin Ginnyn kanssa ollaan melkein koko ajan kahden vailla; pidänkö vai enkö), varsinkin juuri vanhemmista kakaroista, joidenka elämää jää hieman tai hieman suuremmin ulkopuolelle kirjoista. Percystä on mielenkiintoista lukea, koska tavallaan Percy on niin syvä hahmo loppujen lopuksi. Rowling vai ei itse ole päästänyt Percyä kovin syvälliseksi kirjoissa, mihin tietysti oma syynsä on se, ettei Percy ole juonen kannalta muuta kuin sivuhahmo.

Mutta silti Percyn kirjoissa esille tuotu persoona on hemmetin mielenkiintoinen. Perheen hylkäys tuo oman särmänsä, koska se tavallaan on varmasti vaatinut ihan hirveesti selkärankaa tehdä pelkän uran takia niin. Perhe on kuitenkin suhteellisen monelle se tärkein tukupilari elämässä. Unrean mainitsema perfektionisti Percy varmasti on, tai ainakin Row-täti on saanut hänet sellaiselta kuulostamaan. Työn suhteen hänet voi kuvitella pikkutarkaksi ja sellaiseksi, joka pyrkii siihen parhaimpaan ja nopeimpaan toimintaan.

Lainaus
Percy hakee neljännen kupin kahvia, kohentaa silmälasejaan ja jatkaa kirjoittamista.

Minä saavutan unelmani. Minusta tulee jotain. Minä olen onnellinen.

Tää kohta jotenkin upposi todella syvälle. Oot osannut tiivistää todella upeasti Percyn ajatukset pariin lauseeseen. Muutenkin täytyy sanoa, että ihastuin todella paljon kirjoistustyylisi. Kepeää, helppolukuista ja semmosta suoraa tekstiä, josta on helppo päästä hahmon tunteisiin ja ajatuksiin mukaan. Nimi sopii upeasti ficciin ja on todella kaunis. Ficissä olit onnistunu kuvailemaan hyvin loogisesti Percyn suhtautumisen työhön ja se kohta, missä päivä ja yö eroteltiin oli mielenkiintoinen. Percy on varmasti muiden silmissä aina säntillinen ja sitten, kun pääsee neljän seinän sisälle omaan rauhaansa ne säntillisen ihmisen kuvat hajoaa käsiin. Ihanan realistinen kuva.

Kiitos tästä iltapalasta. :)
Hei homepää! Leikitäänkö sanahippaa, jos saatais aikaan tarinoita?