Nimi: Lahja
Author: chessy
Ikäraja: sallittu
Genre: drama
Hahmo: Luna Lovekiva
Summary:
Syntymäpäivälahjaksi itselleen Luna oli päättänyt kirjoittaa listan kaikesta, mitä oli. A/N:
Ficlet 300-haaste, sana
numerot.
LahjaYksi valloittava hymy.
Kaksi ihanaa hymykuoppaa.
Kolme pisamaa nenänpäässä.
Neljä punaiseksi lakattua kynttä.
Viisi ystävää. Kynän kärki tanssi pergamentilla, tyttö hymyili hajamielisesti itsekseen. Oli tyypillinen sunnuntai, ja silti ei aivan kuitenkaan. Syntymäpäivälahjaksi itselleen Luna oli päättänyt kirjoittaa listan kaikesta, mitä oli.
Kuusi vuotta kirjeestä.
Seitsemän rusettia hiuksissa.
Kahdeksan tiivijuurta pellolta.
Yhdeksän kuppia teetä.
Kymmenen loikkivaa varvasta.Isä kolisteli keittiössä, leipoi kai kakkua niin kuin joka vuosi. Teepannu vihelteli itsekseen tuttua sävelmää, kun Luna palasi jälleen uuden kupillisen kanssa huoneeseensa ja listan ääreen.
Yksitoista paria tennareita.
Kaksitoista kirjoitusvirhettä V.I.P:ssä.
Kolmetoista paria korvakoruja.
Neljätoista urahaavetta.
Viisitoista vaarallista lajia. Maailmassa oli liikaa mielenkiintoisia virkoja. Pöydällä odotti muutama pieni koukku, hiukan liimaa ja erilaisia taialla ikuisiksi muutettuja kukintoja. Kohta korvakoruja olisi neljätoista.
Kuusitoista vierasta.
Seitsemäntoista kynttilää kakussa.
Kahdeksantoista pilveltä katsovaa enkeliä.
Yhdeksäntoista pamahtavaa rakettia. Syntymäpäiväjuhlien jälkeen oli hauska lopettaa oma lahjansa rauhassa, vatsa täynnä kaikkea herkullista. Erityisen lämpimästi Luna muisti äitiään, joka varmasti loisti enkelinäkin kaikkein kirkkaimmin.
Äidistä tulikin mieleen – listan viimeinen kohta pitäisi ehdottomasti pyhittää tämän lempireseptin yksityiskohdalle. Luna oli ollut itsekin aivan hulluna inkiväärikakkuun.
Kaksikymmentä grammaa sokeria. Lisättyään vielä viimeisen pisteen tyttö kieritti pergamentinpalan rullalle ja sitoi tekeleensä utuisensinisellä nauhalla. Nauhan päähän hän kiinnitti kortin, johon kirjoitti syntymäpäiväonnittelut itselleen.
Aamulla pergamentti oli kadonnut, nauhasta ja kortista ei näkynyt jälkeäkään. Luna halusi ajatella, että ehkä äiti oli vienyt listan käydessään vahtimassa tyttärensä unta, että enkeli halusi tietää, mitä hänestä oli tullut.
Kaksi vuotta myöhemmin, valmistautuessaan muuttamaan kotoa, Luna löysi listansa kirjoituspöydän takaa, jonne avonaisesta ikkunasta puhaltanut tuuli oli sen viskannut. Nainen kiersi rullan auki ja nauroi hiljaa itsekseen.