Lemmikinsininen hetki, K-11, insestihaaste-ficci, Fleur/Gabrielle

[Draconette]

// Alaotsikko: insestihaaste-ficci, Fleur/Gabrielle, one-shot, K-13, fluff, romance

Lemmikinsininen hetki

Title: Lemmikinsininen hetki
Author: Draconette
Beta: Eip
Pairing: Fleur/Gabrielle
Genre: femme, insesti, one-shot,
Rating: K-11
Warnings: insesti, toinen femmeni
Summary: Silmäsi ovat sinikelloja, hiuksesi ovat auringon kehrää, huulesi kirsikoita, kuolemasi minunkin.
Disclaimer: !Rowling omistaa hahmot ja tapahtumapaikat. Minä vain vähän lainailen näitä vailla rahallista korvausta. (: !

// Scarlett muokkasi ikärajan oikeaksi

A/N: Tämä kyseinen ficci osallistuu Insestihaasteeseen ja ensin ajattelin tietenkin kirjoittaa totuttuun tapaani Malfoyn sukupuuta, jossa on eliittiparituksia, Nar/Dr, Luc/Dr - perinteinen - ja Abr/Luc, Abr/Dr jne, mutta sitten, lueskellessani haasteen loppuun, silmääni osui sana Delacourit - 'erkulliset Delacourit - ja siitäpä päätin soppani keittää. Lisäksi Liekehtivän pikarin eräät lauseet pönkittivät tahtoani saada kirjoitettua tästä parituksesta ficci:

>> Fleur oli karannut madame Maximelta ja syleili nyt sisartaan. "Kiskuristajien vika... ne 'yökkäsivät kimppuuni... voi Gabrielle, minä luulin... minä luulin..." >>

>> Fleurilla oli lukuisia haavoja kasvoissaan ja käsissään ja hänen kaapunsa oli revennyt, mutta hän ei näköjään piitannut niistä eikä myöskään antanut matami Pomfreyn puhdistaa niitä.
"'uolehdi Gabriellesta", hän sanoi matami Pomfreylle -- >>

Ja muutenkin kyseisessä kirjassa, Toinen koetus-kappaleessa mainitut jutskat auttoivat minua kasaamaan tämän ficin. Joten suuri kiitos JKR:lle : P


Lemmikinsininen hetki

Kaunis, noin seitsemäntoistavuotias nuori nainen istui Tylypahkan pihamailla, suuren tammen alla vaaleansinisellä viltillä ja odotti. Hän selaili lehteä nimeltä Les Magiciennes, toisinaan tarkistaen sisällysluetteloa. Hänen nimensä oli Fleur Delacour.

Tuuli hulmutti hänen vyötäröpituisia platinanvaaleita hiuksiaan, ja lähestyvä kesä salli hänen jättää paljon käyttämänsä huivit ja liinat Beauxbatonsin vaunuihin ja käyttää vain lemmikinsinistä silkkikaapuaan. Hän hymähti jollekin lehden jutulle ja hänen kirkkaansiniset silmänsä liikkuivat nopeasti, kun hän luki edelleen seuraavan artikkelin, mutta kuullessaan vaimeaa tömistelyä hän nosti katseensa lehdestä Tylypahkan pihamaalle, pääovien suuntaan.

"Gabrielle, täällä!" Fleur huusi tytölle, joka haki katseellaan jotakin. Kuultuaan toisen tytön sanat, muutti Gabrielleksi kutsuttu tyttö hitaan kävelynsä hölkäksi ja juoksi puun alla istuvan tytön luokse. Fleur alkoi hymyillä saaden suorat, vitivalkoiset hampaansa näkymään. Gabriellekin hymyili.

"No, täällä minä olen. Oliko sinulla jotakin tärkeää asiaa? Jouduin keskeyttämään 'arpunsoittoni pyyntösi takia", Gabrielle sanoi sisarelleen ja istuutui sievästi toisen viereen viltille. Vanhempi tyttö ei vastannut mitään, vaan luki aloittamansa sivun loppuun lehdestä, ennen kuin laittoi sen pois. Hetken päästä hän vastasi.

"Kyllä, Gabrielle. Oli minulla asiaa, 'yvin tärkeää." Identtisen siniset silmät näyttivät kysyviltä, ja kulmakarvat rypistyivät hivenen, mutta Fleurilla ei näyttänyt olevan kiire. Hän istuskeli kaikessa rauhassa ja katsoi järvelle, jonka rannalla joukko rohkelikkoja istuskeli ja vitsaili. Samaisella rantapenkereellä hän oli joutunut viettämään elämänsä pahimmat hetket, vain paria kuukautta aiemmin. Yksi niljainen lonkero rikkoi järven pinnan, kun jättiläiskalmari tuli kerjäämään oppilailta ruokaa.

Gabriellekin katsoi hetken vettä - sitä kuitenkaan näkemättä - kulmat oienneina ja hän pohti nuotteja ja siskoaan.
"Fleur? 'aluaisitko jo kertoa, vai menenkö jatkamaan 'arjoituksiani?" nuorempi tyttö kysyi muutaman minuutin kuluttua, kun näytti, että hänen sisarensa oli unohtunut katselemaan liplattelevia laineita ja lehtien silmuja. "Fleur, minulla olisi 'ieman kiire..." Vanhempi tytöistä näytti uppoutuvan entistä syvemmin ajatuksiinsa.
"Fleur? Fleur..."

*

En näe paljoakaan eteeni. Uin kiivaasti, etsin sisartani, ja toivon, etten joutuisi törmäämään mihinkään epämiellyttävään. 'uomaan suuren kivenjärkäleen, jossa on maalauksia vedenväestä. Uin sitä lähemmäs, toivon saavani siitä joitakin vihjeitä.

Vihjeitä siitä, minne rakas Gabrielleni on viety. Vedenlaulu kurlaa ympärilläni ja ehdin melkein kivelle, mutta juuri silloin vesi ympärilläni täyttyy 'irveistä vesiolennoista. Tunnistan ne kiskuristajiksi, niitä on paljon, liikaa... Ne estävät kulkuni, repivät 'iuksiani ja 'elmojani, yrittävät työntää niljaiset ja kapeat sormensa kuplani sisään, kaulalleni. Gabrielle, Gabrielle, en koskaan anna itselleni anteeksi, jos sinulle tapahtuu jotakin.
En tahdo menettää sinua, rakastan sinua.

Päästäkää minut! yritän 'uutaa, mutta kuplastani lähtee vain pienempiä kuplia veteen, kiskuristajien yrittäessä raastaa kaapuani päältäni. Yritän tainnuttaa niitä, mutta niitä on liikaa. Potkin ja riuhdon, yritän tainnuttaa lisää. Pakokauhu täyttää mieleni, ne yrittävät tappaa minut, ne todella yrittävät. Gabrielle...

Kuplani alkaa vuotaa, kun yksi liukasliikkeinen ja pieni kiskuristaja työntää 'ontelot sormensa kasvoihini ja kynsii ihoani. Minun on pakko luovuttaa... désolée, ma chérie...

Joku, varmaankin vedenneito, on auttanut minut takaisin pintaan. Yskin vesikasveista vihertävää vettä suustani, en tiedä, mitä tapahtuu, kunnes muistan taas.
"Gabrielle! Madame Maxime, où est ma soeur, Gabrielle?!" 'uudan rehtorilleni, en välitä muista. 'än kietoo valtavat kätensä ympärilleni ja yrittää tyynnytellä minua. "Où est-elle?!" toistan, 'än ei sano mitään, vieläkään. Kammottava totuus lipuu tajuntaani, ja pakottaudun puhumaan rauhallisesti, vaikka ääneni täriseekin 'oltittomasti. "Elle... elle est morte?" Madame Maximen silmät ovat synkät ja vakavat, mutta 'än pysyy vaiti. En jaksa pyristellä enempää, seison kivettyneenä, toistelen lausetta 'Elle est morte' päässäni, en kuule tai näe, mitä ympärilläni tapahtuu.

Yritän pysyä tajuissani, vaikka se onkin vaikeaa. Madame Maximen ote on 'öltynyt, joten laskeudun istumaan veden ääreen, josta minut on juuri kiskottu. Kiedon käteni risaisen 'elman peittävien polvieni ympärille ja tärisen 'engittäessäni.

En 'alua uskoa, en, ei... Gabrielle ei voi olla kuollut. Ei voi. Jos 'än on, Tylypahkan rehtori voi olla varma, että kohta 'änkin on. Istun ja tärisen, typerät kolmivelhoturnajaiset, aika ei liiku yhtään, olen varma siitä, aikakin on pysähtynyt Gabriellen myötä.

Rehtorini kumartuu puoleeni, tarttuu turtaan vartalooni auttaen minut pystyyn ja taluttaa minut kauemmas vedestä. Luultavasti siksi, etten saisi mitään uhkarokeita ajatuksia. 'änen käsiensä ote on taas tiukka ja puristava. En pane vastaan, en sano mitään, kävelen kuuliaisesti 'änen rinnallaan lähelle tuomarien pöytää.

En ehdi sanoa kuin 'Gabrielle' 'änelle, kun väkijoukko jo alkaa 'urrata ja kiljua, peittäen puheeni. Ensimmäinen ottelija, onnistunut ottelija, tulee pintaan, eikä kestä kauan, kunnes toinenkin pari rikkoo jääkylmän veden pinnan. Yleisö kiljuu kovempaa.

En ymmärrä, kuinka 'e voivat iloita sisareni ollessa vaarassa. Tunnen 'ysterian kasvavan sisälläni ja tahdon takaisin veteen. Tahdon pelastaa pienen, 'auraan sisareni. Alan taas rimpuilla madame Maximen otteessa, mutta 'änen otteensa ei kirpoa. 'aluaisin kirota 'änet, oman rehtorini, kunhan vain pääsisin takaisin veteen.

Rimpuilen yhä kovempaa, enkä ensin ole kuulla, kun Tylypahkan rehtori ilmoittaa, että 'än luulee viimeisen ottelijan, 'Arry Potterin olevan pian pinnalla. En tiedä, kuinka 'än sen tietää, enkä välitäkään, mutta kun se pikkupoika nousee pinnalle, sydämeni pysähtyy 'etkeksi.

'änellä on Gabrielle! 'än on pelastanut sisareni! Tahdon päästä 'änen luokseen, mutta rehtorini ote on liian tiukka. Huudan 'Arry Potterille:
"Gabrielle! Gabrielle! Onko 'än 'engissä? Onko 'än satuttanut?" En kuule vastausta, riuhdon itseni uskomattomalla voimalla irti madame Maximen otteesta ja kiiruhdan syleilemään Gabriellea ja nyyhkytän 'änelle, "Kiskuristajien vika... ne 'yökkäsivät kimppuuni... voi Gabrielle, minä luulin... minä luulin..." Ääneni vaipuu kuiskaukseksi, 'alaan Gabriellea, en tahdo päästää 'änestä koskaan irti.

En kuule väkijoukkoa, tunnen itseni vain äärettömän väsyneeksi kaikesta 'uolesta, mutta en vieläkään päästä Gabriellesta irti. Tylypahkan sairaan'oitaja yrittää erottaa meidät, mutta en suostu kerta kaikkiaan päästämään 'änestä irti, en nyt, kun sain 'änet takaisin kuolleista. Suutelen 'äntä molemmille poskille ja katson tiiviisti 'änen sinisiin silmiinsä. 'än katsoo takaisin järkkymättä. Vasta sitten suostumme seuraamaan matamia sairastelttaan, jossa muut ottelijat panttivankeineen ovat paikattavana.

*

Gabrielle nousi seisomaan viltille, lähes tyyntynyt tuuli liikutteli varovasti hänen lemmikinsinistä kaapuaan ja Feur näytti vihdoinkin havahtuvan siihen. Hän katseli hajamielisesti pikkusisarensa kaavun helmaa, ja vastasi hitaasti:
"Mene vain, Gabrielle, asiani voi kyllä odottaa 'uomiseen." Gabrielle oli juuri lähdössä, kun Fleur jatkoi, "Tiedäthän, Gabrielle, että rakastan sinua?" Gabriellen punertavat huulet kaartuivat pieneen hymyyn, kun hän vastasi sisarelleen.
"Tiedän, rakas siskoni, ja minä rakastan sinua", ja ennen kuin alkoi kävellä takaisin Beauxbatonsin vaunuihin Gabrielle nojautui vielä antamaan suukon sisarensa suulle ja halasi häntä nopeasti.

Fleur näytti palaavan takaisin lehtensä pariin Gabriellen katsoessa häntä kauempaa, joten hän ei nähnyt, kun nuorempi tyttö vilkutti hänelle vielä ja lähetti lentosuukon. Mutta kun Gabrielle ei huomannut, Fleur nosti katseensa Les Magiciennes-lehdestä ja seurasi tiiviisti pikkusiskonsa kapeaa, lemmikinsinisen kankaan peittämää selkää, ja askelien ansiosta kauniisti heilahtelevia vaaleita hiuksia, tämän loitotessa ja lopulta kadotessa Beauxbatonsin valtaviin vaunuihin.

Fleurin pitkät, ohuet sormet hakeutuivat huulillensa koskettamaan sitä kohtaa, joka oli hetkeä aikaisemmin koskettanut Gabriellen huulia. Hän sulki silmänsä, ja näki luhtalemmikkiniityn sielunsa silmin.

*

A/N2: * Les Magiciennes = Noidat
 "désolée, ma chérie..." = "anna anteeksi, rakkaani..."
"Madame Maxime, où est ma soeur, Gabrielle?!" = "Madame Maxime, missä on sisareni, Gabrielle?!"
"Où est-elle?!" = "Missä hän on?!"
"Elle... elle est morte?" = "Hän... hän on kuollut?"
*sanakirjaa, jos tarvitsee : D

[jossujb]

Kiinnostavaa, perin kiinnostavaa. Ei olisi minun päähäni pälkähtänytkään koskaan kirjoittaa Fleurista ja Gabriellesta (totta puhuen en edes heti muistanut kuka Gabrielle on ), saati Fleurista ylipäätänsä, koska luenkin hänestä ficcejä niin vähän, mutta siksi siis oli oikein virkistävää lukea tuotoksesi

Että minä pidän siitä että seassa oli ihan oikeita ranskankielisiä lauseita (vaikka todella tarvitsin tuota laittamaasi sanakirjaa, sillä en puhu enkä ymmärrä sanaakaan ranskaa), mutta siihen tuli realistisempi tatsi. Ja oli oikein mukava että olit tyytynyt ottamaan lähinnä noita h-kirjaimia pois etkä yrittänyt muuten tehdä puheesta ulkomaalaisen kuuloista. Ratkaisu oli hyvä, sillä ajatukset tuntuvat oikeasti Fleurilta, muta ei sitten tule ärsytystä siitä jos kielioppi ja muu olisi kokoajan sekaisin. Saiko tuosta selityksestä selvää? 

Mitäs vielä? Joop, siis lemmikinsininen<3 Ihana kun oli jonkun sininen, eikä vain pelkästään sininen. Ja ne kaavuthan mitä niillä Beauxbatonsilaisilla ollut, ollut just semmosia kepeän vaaleansinisiä? Ihana kun joku muistaa tommosen yksityiskohdan.

Kaikenlisäksi varasti kaunein lähestymistapa insestiin mit olen kohdannut, joka tapauksessa kun leijonanosa insestistä on kuintenkin raiskaamista eikä mitään rakastamista (Joka kyllä monissa Malfoy-parituksissa on just se juttu ). Tämä oli niin nätti, suloinen ja oikeastaan myös luettavissa niin ettei siinä näe sitä insestiä. Kyseessä oli siis mielestäni hyvin hienovarainen tulkinta.

Ainoa mitä nyt voin sanoa on että platinanvaaleista tulee minulle hamaan loppuun asti mieleen Malfoy

Nyt sitten minun pitäisi yrittää päättä pidänkö tästä vai ihanaisesta Draco/Narcissastasi enemmän... ei pysty. Tykkään kummastakin... ja muuten, molemmat femmesi ovat nyt selkeää priima tavaraa

Tähänkohtaan minun varmaan pitäisi lainata jotain, mutta sitten varmaan tulis laitettua koko ficci. Tuliko nyt edes rakentavaan päin vilahtava kma? Yritin niin kovasti... ja ne pakolliset teinisydämet sitten tähän loppuun: <3<3<3<3<3<3

Kiitollisena kuittaa: jjb

[Draconette]

jjb, ihii, totta, ei minunkaan päähäni olisi mitenkään pälkähtänyt, sillä en ole tainnut kun kerran aiemmin lukea Fleuria sisältävän ficin (siinä hän kyllä femmeilee Ginnyn kanssa, jolla menee hermot Fleuriin ja taikoo hänet jotenkin äänettömästi, ja se äänihän on saatava takaisin, joten Ginny sitten pistää kovat panokset piippuun, ja yrittää saada Fleurin huutamaan niin kovaa kuin pystyy [avainsana on kieli ; D]) Niin sitten ajattelin, että hittolainen eipä Delacoureista pahemmin mitään löydykään, joten siinä vaiheessa olikin jo pakko kirjoittaa F:sta ja G:sta. Ja ensinhän tästä olisi pitänyt tulla jotakin rajumpaa kuin sallittu, mutta, no.. olen kyllä tyytyväinen tähän näinkin. (:

Kiitos, kiitos, tein saman tempun kirjoittaessa äidinkielessä novellin Lintu häkissään, jossa on sellainen ranskalainen horotsu, joka käy trehvailemassa miehiä, etsimässä sitä Oikeaa. Ja se sitten siinä moikkailee yms ranskaksi. Mietin silloin pitkään, että laitanko ranskaa vai enkö, kuitenkin äikän koe, mutta kyllä ope sitten kai oli siitäkin tykännyt.. Sama oli siis vähän tämän kanssa, mutta sitten ajattelin, että Fleur puhui tosiaan ranskaa Maximen kanssa, eikä englantia, joten toivoin sen jotenkin korostuvan siinä, ja että hän oli kiihtyneessä mielentilassa siskonsa vuoksi, eikä siksi alkanut muodostella typeriä englanninkielisiä lauseita, vaan sopotti ranskaa minkä kerkesi.. En suinkaan ajattele vaikeasti, enhän? : D

Hih, aivan ihanaa, että tykkäsit väristä lemmikinsininen, koska se on aivan ehdoton suosikkivärini, kun ei oteta huomioon, että vaatteeni ovat mustia ja punaisia, ja muistan todella hyvin, kun joskus nelosluokkalaisena, juuri muuttaneena uuteen kotiin, kävelin hiekkatietä pitkin ja katselin viereistä ojaa, jonka penkereellä kasvoi pieniä peltolemmikkejä.. Mutten kuitenkaan viitsinyt laittaa loppuun termiksi peltolemmikkiniittyä, koska ensinnäkin luhtalemmikin kukinnot ovat isompia ja kauniimpia, vaikka tietysti peltolemmkit ovat juuri pienuutensa tähden niin suloisia etc., mutta peltolemmikki ei vain kuulosta niin kauniilta. Voinko vaikeammin ilmaista enää itseäni? (:

Noh, juu, kyllähän mua vähän ärsyttääkin se, että tämä on näin perhanan lievä, aivan kuten Révolutioninikin, mutta ehkei minusta sitten vain ole loppujen lopuksi kirjoittamaan insestiä täydessä terässä.. mutta ainakin tykkään lukea sitä NC:nä.. Hmm, aikamoisen dilemman sainkin aikaan.. enkö osaa kirjoittaa R-tason, tai ylemmän, insestiä? Hitsi sentään jjb, kun alan aina ajatella ihan liikaa vastatessani kommentteihisi.. : D

Platina<3<3 Ehdottomasti sama täällä, mutta jos nyt ihan vakavissaan puhutaan, niin kuinka monesta muusta vaaleiden hiuksien kuvailusta ei tulisi mieleen Malfoy..? : D anna minulle vaihtoehto, ja vaihdan hetimmiten sen. : D

Kiitos teinisydämistä<3<3 ja kommentista oikein extrapaljon!! (:

¤ DN ¤

[Fiorella]

Anteeksi myöhästelyni, sain onnekseni tämän kauniin ficin kommenttihaasteesta, mutta vaikka sen jo aiemminkin luin, jäin miettimään mitä tästä sanoisin. En tiedä kyllä osaanko sanoa vieläkään yhtään sen paremmin mitään mitä ajattelen, mutta yritetään.

Ensinnäkin, henkilöiden ja aiheen valinnasta. Oli aivan ihastuttavaa lukea Delacourin sisaruksista, heistä on kirjoitettu aivan liian vähän ja silloinkin harvoin näin herttaisessa hengessä. Ymmärrän hyvin miksi valitsit juuri tämän kohdan kirjasta, se kun on ainoa, jossa korostuu niin siskosten keskinäinen kiintymys kuin turnajaisten ankara luonne, kun kilpailijoita kannustettiin yrittämään parastaan niin hirvittävän julmalla ja ahdistavalla tavalla; läheisimmän menettämisen pelolla. Tarinasi toimii hyvin tässä kehyksessä. Kerronta, henkilökuvaus ja tunteet nousevat kaikki varsin luontevasti lukijan eteen, ja kokonaisuus on nautittava, helppolukuinen ja miellyttävä kaikin puolin.

Sitten, ranskan kielestä. Minusta oli hyvä, että otit tähän ranskankielisiä ilmaisuja, etenkin kohtiin, joissa kiihtymys korostuu. Lauseet ovat niin helposti ymmärrettäviä, että jopa minä heikkoakin heikommalla ranskantaidollani ymmärsin ne vaivatta, mutta sanaston lisäys loppuun on viisas ratkaisu, jos joku lukija jääkin miettimään niiden merkitystä. Jo heti alussa, Noidat-lehden nimettyäsi hymyilin tälle viehättävälle oivallukselle, että olit huomioinut Ranskan tyttöjen lukevan luonnollisesti paikallisversiota Me Noidista.  

Mikä minua vähän häiritsi tähän liittyen, niin se, että olit eliminoinut h:t myös Fleurin ajatuksista. Itse ajattelisin, että vaikka Fleur ajattelisikin englanniksi, ääntämysero tuskin vaikuttaisi niin että niiden poistaminen olisi välttämätöntä. Ei se toisaalta myöskään haitannut. Itse olisin tulkinnut ajatusosion niin, että Fleur ajattelisi äidinkielellään, vaikka se sitten lukisikin tässä suomeksi / "englanniksi".

Sanajärjestyksestä, sinulla toistui useasti tekstissäsi sillä tapaa käänteinen sanajärjestys, että se pisti silmään, ei sinänsä häiritsevästi, mutta että sen huomioi. Jollei siihen ole erityisempää syytä, niin se ehkä vie vähän turhaan huomiota itse tarinasta. Tällaisia aavistuksen muuta tekstiä tönkömpiä kohtia olivat minusta seuraavat:

toisinaan tarkistaen sisällysluetteloa

muutti Gabrielleksi kutsuttu tyttö hitaan kävelynsä hölkäksi

Fleur alkoi hymyillä saaden suorat, vitivalkoiset hampaansa näkymään.

Seuraavassa taas oli pienoista toiston tuntua:

vaan luki aloittamansa sivun loppuun lehdestä, ennen kuin laittoi sen pois.

Vanhempi tyttö ei vastannut mitään ... Hetken päästä hän vastasi.

Voisi ehkä sanoa vaikka "luki aloittamansa sivun loppuun, ennen kuin laittoi lehden pois". Toisaalta, tämäkin on kovin pieni asia, toivon ettet ota huomioitani moitteena jota ne eivät ole, vaan koetan tuoda huolella esiin ajatuksiani siitä, miten ficin koin, ja miten se olisi voinut olla vielä täydellisempi.

Minusta oli jotenkin hyvin ihana yksityiskohta, että Gabrielle soitti harppua. Niin elegantti soitin sopii erinomaisesti näille kauniille pikku ranskattarille.

Vedenlaulu kurlaa ympärilläni - miten osuva ilmaisu! Samoin hukkumisen paniikki ja epäonnistumisen ja siskon menettämisen pelko ja epätoivo sai minunkin pulssini hakkaamaan lujempaa lukiessani. Tunnelma välittyi todella vahvasti noilla muutamalla rivillä.

Istun ja tärisen, typerät kolmivelhoturnajaiset, aika ei liiku yhtään, olen varma siitä, aikakin on pysähtynyt Gabriellen myötä.

Gabrielle ei voi olla kuollut. Ei voi. Jos 'än on, Tylypahkan rehtori voi olla varma, että kohta 'änkin on.

Tässä kohtaa tunnelma muuttui, ja huomasin hykerteleväni tahtomattanikin. Lapsenomaisen moittiva "Typerät turnajaiset" ja koston hautominen Dumbledorelle kevensi ahdistavaksi käynyttä tunnelmaa ja palautti mieleen sen, että onneksi tässä ei sen kummemmin käynytkään.

En ymmärrä, kuinka 'e voivat iloita sisareni ollessa vaarassa.

Kuka nyt sellaista ymmärtäisi. (Minusta ne koko turnajaiset olivat yksi vastuuttomuuden ja järjettömyyden huippu - kuka antaisi oikeasti lasten kilpailla tuommoisessa hengenvaarallisessa pöllöilyssä? Ihmettelen, että oppilaiden vanhemmilta ei tullut protestia kilpailua vastaan. Johan itse huispauskin on sellainen laji, että jos olisin velhovanhempi, en ikinä antaisi lapseni pelata sellaista tappolajia!)

Lopetus toi sitten esiin avoimemmin sen mainitun parituksen/sisarussuhteen laadun. On tavallaan herkkää ja kaunista, että Fleur tunsi hellää rakkautta siskoonsa, mutta monilapsisen perheen isosiskona en osaa itse kuvitella että omaa sisarta kohtaan voisi tuntea seksuaalista kiinnostusta, varsinkin nuorempaan ja viattomampaan kohdistuneena sellainen tuntuu rikolliselta. Sen sijaan tiedän sen, että jos mikään vaara uhkaisi omia sisaruksiani, kävisin kaikella raivollani ja vihallani siihen väliin, ja omia siskoja kohtaan tuntemani rakkaus ainakin on niin ylitsevuotavan vahvaa, että tällaisen ficin kaltaiseen tarinaan ei tarvitsisi sotkea minkäänlaista paritusta tehdäkseen sitä väkevämmäksi.

Tämä tosin oli kirjoitettu insestihaasteeseen, joten aihepiiri oli sinänsä pakollinen, niinpä tyydyn sanomaan, että tämä on varmasti kaunein tapa, jolla insestisuhdetta pystyy kuvaamaan.

Ja se lemmikinsininen vielä - minusta lemmikki on aivan ihana kukka, olen rakastanut niitä ja niiden väriä jo lapsena, ja viattomassa suloisuudessaan se sopii mitä parhaimmin tähän tarinaan niin nimeksi, kuin väriksi jota pikkusisko edustaa.

Pidin tästä ficistäsi oikein paljon, ja luin sen useaan kertaan. Kiitokset siitä!

[Beelsebutt]

Kiinnitin huomioni tähän ficciin ennen kaikkea siksi, että tää oli siirretty pois Puddifootilta. En vaan voi käsittää, mikä tässä nostaisi ikärajan K-13. Voin vain kuvitella, että se johtuisi insestistä, mutta Finin sääntöjen mukaan siitä tarvii vain varoittaa, ei nostaa ikärajaa tekstin muuta tyyliä korkeammaksi - eikä tää mun mielestä missään nimessä oo yli K-11, jos sitäkään! o.0 No ehkä ton uppeluspaniikin takia vois sen K-11 niukin naukin saavuttaa...
// Tai sitten mä oon lukenut säännöt hemmetin huonosti

Mutta joo, insestistä puheen ollen. En mä aivan hirveesti olis ees tajunnut, että tässä olis varsinainen paritus, ellei sitä olisi kerrottu ficin alussa. Jää hyvin, hyvin kepoiseksi ja hämäräksi nuo Fleurin sisaruusrakkautta kummoisemmat tunteet. Tarkoitan, että kaiken voi selittää vain sillä, että pikkusisko on rakas. No, ehkä tuo aivan lopun sormilla hiplaaminen sitä kohtaa, jota Gabrielle suukotti, siitä nyt voisi jotain kaivaa

Muuten ficci oli kyllä kerrassaan hätäisen herttainen, sellainen joka sai välillä hymyilemään herttaisesti ja välillä pureskelemaan paniikissa sormenkynsiä! Eli tunteisiin vetoavaa tekstiä <3 Jäin tosin miettimään, että jos mut ois kutsuttu pihalle kesken soittotuntien eikä lopulta olis sanottu mitään asiaa sille kutsulle, niin mä oisin tehnyt jotain muuta kuin pussannut siskoani Mutta ehkä Gabin ja Fleurin välit on kuitenkin jotain muuta kuin mun ja mun siskon välit, lol

Platina<3<3 Ehdottomasti sama täällä, mutta jos nyt ihan vakavissaan puhutaan, niin kuinka monesta muusta vaaleiden hiuksien kuvailusta ei tulisi mieleen Malfoy..? : D anna minulle vaihtoehto, ja vaihdan hetimmiten sen. : D

Hopeanvaalea, hopeaiset, välkehtivät, sulaa hopeaa. Muutenkin tuota hopeaa oon nähnyt paljon Fleurista puhuttaessa ja eikös Gabilla ole samanväriset hiukset? Kuutamosta voi kanssa vetää jotain, hmm.

Niinja, love your avatar <3


Beelsebutt kiittää! \o/