Title: Rajan yli
Author: Minä
Beta: Ei ole
Genre: Angst
Rating: En ollu varma pitäskö olla S vai sallittu mut varmuuden vuoks laitoin sit korkeemman...
Pairing: H/D tosin vaan mainintana, ei pääosassa
Warnings: öh, ei kaiii?
Disclaimer: Juu, hahmot ei ole (vieläkään) minun ja ihanan J.K Rowlingin, joka saa myös rahat Pottereista, en minä
Haaste(et): Menee
Kaiken maailman ficlettejä -haasteeseen ja
Kerää kaikki hahmot -haasteeseen Harry Potterilla.
A/N: Niin tää idea tuli aamuyöllä (miks ihmeessä kaikki ideat tulee sillon?). Tässä pitäisi olla tasan 300 sanaa, mutta siihen oli kova työ päästä
Joten kommentteja toivon, eipä sen enempää sanottavaa
Enjoy!
*
Draco Malfoy oli valehtelija.
Ron tiesi, että Draco ja Harry seurustelivat jo kolmatta vuotta, mutta tämä oli liian paksua.
”Ei Harry voisi…” Ron mutisi tuijottaen platinapäistä poikaa, josta oli tullut jonkinlainen ystävä Ronille.
“Valitettavasti”, Draco huokaisi painaen katseensa maahan. Molempien silmät täyttyivät hiljalleen kyynelistä.
“Ei…” Ron toisti kääntyen synkkenevää metsää kohden.
“Harry!” Hän huusi sydämensä pohjasta. “Tämä ei ole kivaa, tule esiin!”
“Ron…” Draco aloitti, mutta Ron pyörähti vihaisena poikaan päin.
“Ei!” punapää karjaisi ja kyyneleet valuivat hänen poskilleen. “Hän on täällä jossain! Auta minua!”
“Ron!” Draco korotti ääntään. “Minä näin hänet! Hän kuoli! Emme voi sille mitään! Voldemort sai mitä halusi!”
Draco vaipui itkien polvilleen. Tuli hiljaista, vain Tylyahosta kului taistelemisen ääniä.
*
Harry ei ymmärtänyt mitään. Miten hän oli joutunut tänne? Vastahan hän taisteli Dracon kanssa kuolonsyöjiä vastaan. Harry lähti juoksemaan polkua ulos metsästä ja kuuli pian nimeään huudettavan.
“Harry! Tule esiin!”Ron. Huojentuneena Harry kiihdytti juoksuaskeliaan saapuen pian metsän reunalle, jossa näki Ronin ja Dracon polvillaan maassa.
“Mitä te teette?” Harry huohotti. Kumpikaan ei vastannut.
Ron tarttui Dracon käteen vetäen tämän ylös halaukseen. Harry näki Ronin kyyneleet.
“Ron, mitä on tapahtunut? Ei kai Hermoine…?”
Harry ei saanut lausettaan loppuun kun nurkan takaa tuli kuolonsyöjänä toimiva Rokwood naurusta myhäillen.
“Sinä!” Ron sihisi.
Rokwood myhäili edelleen ja kieputteli sauvaansa.
Ronin naama venyi jonkinlaiseen kauheaan surun ja vihan sekaiseen irvistykseen ja hän iski kangistumistaian suoraa kuolonsyöjän rintaan.
“On sinun syysi, että paras ystäväni on kuollut!” Ron huusi Rokwoodille.
Harry jähmettyi. Mitä ihmettä Ron pelleili, hänhän oli tässä, mutta Ron ei kuunnellut.
“Ron, olen tässä, en ole kuollut!” Harry yritti huutaa, mutta näytti ettei Ron halunnut kuunnella. Oliko tämä jotain sairasta pilaa?
Harry nosti kätensä tarttuakseen Ronia olkapäistä ja ravistellakseen poikaa, mutta ennen kuin ehti tehdä niin hän huomasi kätensä. Ne olivat läpikuultavat, eivät nestettä eivätkä kaasua.
Hän oli henki… kuollut.
