Title: Miksi luottaisin?
Author: Contessa
Rating: S
Pairing: tyttö / poika
Genre: angst + romance
Summary: Kello tikittää ärsyttävästi, muistuttaa liikaa ajasta, jota meillä ei ollut tarpeeksi.
A/N: löysin tän arkistojen kätköistä, ja pakko oli tää finiin pistää :DD
Avaan ikkunan, sen karmit raapivat paljaita käsiäni. Lämmin, kesäinen yöilma leijailee sisään. Suljen silmäni ja haistan tuulesta kukkia, ruohikkoa, pakokaasua. Yö ei ole aivan hiljainen, kuulen kuinka se kuiskailee minulle. Kurkotan pääni ulos ikkunasta ja kuiskaan tuuleen.
Aamu. Ulkona nouseva aurinko peittyy pilviin.
Kello tikittää ärsyttävästi, muistuttaa liikaa ajasta, jota meillä ei ollut tarpeeksi. Tassuttelen sänkyyni, heitän peiton ylitseni ja yritän hukkua sen sisään.
Päivällä sade ei lakkaa. Ihmiset juoksevat sadevaatteissa kadulla, sateenvarjo pään päällä heiluen. Raidallisia kumisaappaita, punaisia sateenvarjoja. Joillakin on kiire, heistä huokuu tietty kireys, joka sanoo älä vaivaa, älä ärsytä. Toisilla on aikaa, he kävelevät sateesta huolimatta, he ovat iloisia ja hyppivät asvaltinhajuisella kadulla paljain jaloin vesilätäkköihin. Heidän sateenvarjonsa ovat unohtuneet nurkkiin.
Minä luikin sivukujilla huomaamattomana ja kiroan itseäni.
Kahvila on tyhjä. Varaan paikan nurkasta, maastoudun muovipalmun taakse. Tarjoilija ei näe minua, olen turvassa. Kesämekon helmat valuvat vettä, kenkiä en tarvitse. Kahvilan lattia pistelee varpaita. “Minulla ei ole enää toivoa sinun suhteesi”, sanoit. Ei minullakaan koskaan ollut toivoa itseni suhteen, mutta mitä sinä tarkoitit silloin lauantai-iltana, kun jätit minut seisomaan yksin rannalle? Kaivoin jalkani hiekkaan ja halusin hukkua rantaveteen.
Koko sen ajan, kun me olimme yhdessä, yksi ihminen, kokonainen. Koko sen ajan käskin itseäni ryhdistäytymään, kielsin sanomasta mitään typerää, varoin sanojani. Koko ajan yritin peittää kaikki itkun jäljet, kaiken, mistä voisi päätellä jotain. “Mä oon okei”, niin sanoin, vaikka olin oikeasti kaikkea muuta. “Kuka välittää?” oli kaikkein kulunein lausahdukseni kun kysyit, mitä kuuluu. Koko ajan tiesin, ettet sinäkään todella olisi ikuinen.
Miksi luottaisin?
