Alla tulet tapaamaan kaksi songfikkiä, toinen on minun ja toinen on Vyran. Molemmat syntyneet yhteisestä haasteesta kirjoittaa songfic Funin kappaleeseen
Some Nights.
Kumpikaan, niin minä kuin Vyrakaan emme ole vastuussa siitä, että biisin sanat sopivat huonosti fikkeihin~. Se vain tapahtui :3
Vyra,Nimi: Wiedersehen
Ikäraja: S
Fandom: Axis Powers Hetalia
Genre: Draama, pieni angst.
Varoitus: Sekavia nimiä ja hämäriä viittauksia.
Hahmot: Preussi, Saksa ja joukko Oc:tä, ei paritusta.
Disclaimer: En omista Hetaliaa tai käytettyjä lyyrikoita.
A/N: Vyran tulos Sipin ja Vyran haaste-songfikki-iltama-juttuun. Mukana menossa Preussi, Saksa ja joukko itsekehiteltyjä saksalaisia. Sisältää hämäriä asioita ja luultavasti asiavirheitä, mut ei sillä väliä nyt.Some nights I stay up cashing in my bad luck
Some nights I call it a draw
Some nights I wish that my lips could build a castle
Some nights I wish they'd just fall off
“Bayern”, Preussi tervehti lyhyellä nyökkäyksellä toista miestä, joka piteli kättään viitan alle piilotetun veitsen nupilla, vaikka hän ja kaikki muutkin olivat vannoneet rauhaa tälle illalle. Vanhat tavat olivat kuitenkin tiukassa ja vaikka yksi veitsi ei paljoa vahinkoa tekisi, kukaan ei halunnut olla suojaton muiden joukossa.
”Yhtä hapan kuin aina”, kolmas mies totesi ja sai palkinnoksi hymyttömän tuijotuksen. Bayern vilkaisi samoin myös muita miehiä ennen kuin laski itsensä istumaan alas hänelle kaikkein tutuimman viereen. Hessen nyökkäsi pikaisesti hänelle, muttei muutoin osoittanut minkäänlaista kiintymystä.
”Mitä me vielä odotamme?” yksi miehistä, se jonka parrassa näkyi jo harmaita viiruja, kysyi ärsyyntyneenä odottamiseen.
”Ole rauhassa, Sachsen, vain Brandenburg puuttuu ja sitten olemme kaikki täällä”, yksi joukon nuorimmista vastasi tyynesti. Hän oli istuutunut preussilaisen vierelle ja puhui välistä tämän kanssa matalalla äänellä.
Sachsenin hermojen onneksi heidän ei tarvinnut odottaa pitkään. Vain muutama minuutti myöhemmin nuori vaaleahiuksinen mies asteli sisään ovesta ja varmoin askelin suoraan sille paikalle, joka oli enää vapaana. Hän ei edes pysähtynyt tervehtimään ketään eikä tehnyt elettäkään siihen suuntaan, että edes tahtoisi.
”Hyvä, olemme siis kaikki täällä”, Preussi sanoi kuljettaen katsettaan vuorotellen kaikkien läsnäolijoiden kasvoilla. Hän oli taistellut heidän kanssaan ja heitä vastaan, hän tunsi heistä jokaisen ja jokainen heistä tunsi hänet epämiellyttävän hyvin. He olivat hänen veljiään.
”Hessen, Bayern, Sachsen, Brandenburg, Holstein, Bremen, Württemberg, Oldenburg, Baden”, Preussi luetteli miesten nimet, “koska te vastasitte tähän kutsuun, voin varmaan kertoa nyt syyn tähän pieneen kokoontumiseen…”But I still wake up, I still see your ghost
Oh, Lord, I'm still not sure what I stand for
Saksa ei voinut nukkua.
Hän yritti, mutta jokin piti unen poissa hänen mielestään eikä mikään tuntunut houkuttelevan sitä takaisin. Hän oli yrittänyt jo kaikki normaalit konstit unettomuutta vastaan ja myös pari Felin ehdottamaa epänormaalia konstia, mutta mikään ei auttanut. Lopulta mies vain huokaisi ja kääntyi selälleen jääden tuijottamaan harmaata kattoa miettien oikeastaan ei mitään.
What do I stand for? What do I stand for?
Most nights I don't know anymore...
”Tämä on älyttömintä mitä olen koskaan kuullut!” Holstein, joka yleensä oli suhteellisen rauhallinen, huusi ja nousi ylös paikaltaan, ”me olemme liittoutuneet niin monesti… Niin monia eri sopimuksia, miksi me antaisimme hänelle taas uuden mahdollisuuden?” Muut miehet mumisivat myöntyvästi näihin sanoihin, mutta Preussi puristi kätensä nyrkkeihin ja antoi sanojen haipua ennen kuin vastasi.
”Koska se on ainoa keino”, hän selitti, ”me päädymme aina kiinni toistemme kurkkuihin, jopa sopimusten alla! Ja jos me jatkamme näin, me tulemme sotimaan toisiamme vastaan niin kauan kunnes enää yksi on jäljellä.”
”Ja silti jotkut ovat vieläkin elossa…” Hessen kommentoi ja loi myrkyllisiä katseita vähän kaikille.
”Minä ymmärrän, mitä sinä tarkoitat”, Oldenburg keskeytti ennen kuin Hessen sanat saivat muut jaloilleen, ”mutta me olemme tosiaan yrittäneet tätä ennenkin. Meillä oli Saksan liitto, Keisarikuntia… Kaikki mennyttä. Ei voi tulla enää neljättä valtakuntaa, ei tämän jälkeen.” Jokainen miehistä vaikeni heti ja osan kasvoilla välähti tuska ja muisto.
”Siksi minä juuri tätä ehdotan”, Preussi sanoi, ”ettei enää koskaan käy niin kuin ennen.”
This is it, boys, this is war - what are we waiting for?
Why don't we break the rules already?
I was never one to believe the hype
Save that for the black and white
I try twice as hard and I'm half as liked,
But here they come again to jack my style
Viimein Saksa nousi ylös kyllästyttyään odottamaan aamua. Jos hän ei kerta voinut nukkua, hän voisi aivan hyvin mennä työhuoneeseensa ja tehdä jotain hyödyllistä. Yöpukuaan hän ei kuitenkaan vaivautunut vaihtamaan vaan asteli tyynesti hiljaisen talon läpi ja sytytti työpöydän lampun ennen kuin alkoi selailla papereita edessään. Kaikki oli huolellisesti järjestyksessä jo valmiiksi, mutta aina oli jotain tehtäväksi.
Pian työ sai hänen mielensä pois unettomasta yöstä ja vei huolen mennessään.
Well, some nights I wish that this all would end
'Cause I could use some friends for a change.
And some nights I'm scared you'll forget me again
Some nights I always win, I always win...
”Eli, sinä olet tosiaan valmis tähän?” Bayern kysyi ja Preussi nyökkäsi. Hän oli selittänyt jo kaiken suunnitelmastaan ja nyt he kaikki olivat aivan hiljaa. Preussilainen tiesi hyvin, että hänellä oli kyky puhua muut ympäri, mutta tämän suunnitelman kohdalla hän ei tosiaankaan ollut varma. Hänen veljensä olivat aina yhtä epäluuloisia.
”Jos me teemme sen… Liittoudumme ja annamme hänen viedä kaikki alueet, silloin me kuolemme. Viimeksi, kun teimme näin, vanhimmat veljemme katosivat”, Württemberg totesi tyynellä mutta hieman epäilevällä sävyllä, ”toivotko sinä kuolemaasi noin paljon, Preussi?” Hiljaisuus ehti kasvaa hyvän aikaa ennen kuin preussilainen vastasi. Hän nosti katseensa pöydänpinnasta ja hymyili.
”Minä en toivo kuolemaani”, hän sanoi vakavasti, ”mutta minä toivon parasta kansalleni.”But I still wake up, I still see your ghost
Oh, Lord, I'm still not sure what I stand for
What do I stand for? What do I stand for?
Most nights I don't know...
Saksa oli ehtinyt kahlata paperipinkan puoleenväliin ennen kuin kolahdus eteisestä havahdutti hänet. Hänen kynänsä pysähtyi kesken sanan ja hän kuulosteli vanhasta tottumuksesta hetken ennen kuin nousi ylös ja tarkisti ovelta, mitä talossa tapahtui. Hän ehti sopivasti nähdä vilahduksen valkeista hiuksista, kun Preussi sulki oven perässään ja hävisi ulos. Saksa ehti jo palata takaisin työpöytänsä ääreen ennen kuin hän tajusi, mikä oli tilanteessa niin outoa.
Preussin olisi pitänyt ohittaa hänen työhuoneensa mennäkseen ulos joten mies olisi varmasti myös nähnyt saksalaisen tekemässä töitä keskellä yötä. Joka ainoa edellinen kerta kun näin tapahtui, preussilainen oli pysähtynyt ja piikitellyt häntä vähän aikaa ennen kuin olisi lopulta jatkanut omille teilleen. Vaikka Saksa nauttikin suuresti niistä hetkistä jolloin hänen veljensä jätti hänet rauhaan, tämä oli jo liian outoa.
Hän mietti hetken ja yritti pari kertaa palata takaisin työnsä ääreen, mutta lopulta hän laski kynän huokaisten kädestään ja lähti preussilaisen perään.
Well, that is it guys, that is all - five minutes in and I'm bored again
Ten years of this, I'm not sure if anybody understands
This one is not for the folks at home;
Sorry to leave, mom, I had to go
Who the fuck wants to die alone all dried up in the desert sun?
”Te kaikki tiedätte, että muuri kaatuu pian. Te tunnette sen!” Preussi puhui yhä. Yö oli kulunut jo pitkälle eikä aamu ollut kaukana, mutta hän ei ollut vieläkään saanut kaikkia puolelleen eikä hänellä olisi enää mahdollisuuksia tämän tapaamisen jälkeen, “ja kun se on kaatunut, me tarvitsemme vain yhden. Jos hajaannumme, me katoamme. Jos liittoudumme ja korotamme yhden valtioksi, me selviämme.”
”Paitsi, että me katoamme kuitenkin”, Bayern sanoi.
“Mutta meidän kansamme ei”, Oldenburg väitti vastaan. Hän oli jo tehnyt päätöksensä Preussin suunnitelman hyväksi. Tilanne alkoi olla puoli ja puoli, yllättäen monet nuorimmista olivat Preussin puolella ja vanhimmat pitivät omat kantansa.
”Mutta kenet meistä me sitten korotamme? Kuka saa jatkaa tästä eteenpäin?” Hessen kysyi.
”Te tiedätte jo, ketä minä ehdotan”, Preussi vastasi. Hän oli esittänyt ehdotuksensa ja selittänyt suunnitelmansa jo monta kertaa sen yön aikana.
”Mutta hänelle annettiin jo mahdollisuus kerran”, Hessen totesi, ”anteeksi, kahdesti. Hänhän kuoli jo kerran. Miksi ottaa riskiä enää, kun voimme jatkaa aivan näin. Hän aiheutti meille joka tapauksessa aivan liian suuren tuskan ja velan kannettavaksi.”
”Annetaan hänen siis korjata tilanne”, Preussi sanoi, ”hänestä tulee vielä mahtava, minä koulutan hänet ja te autatte. Me voimme korjata kaiken.”
”Suuria sanoja, vähän tekoja”, Württemberg totesi. Hetkeksi joukossa nousi pieni väittely, kun kaikki halusivat tuoda omia ajatuksiaan esille.
”Kuunnelkaa”, Preussi sanoi ja onnistui sillä hiljaisella sanalla saamaan joukon vaikenemaan, ”muuri murtuu pian. Minä olen edustanut itä puolta ja hän länttä… Eikö se näytä siltä, että Länsi pärjää? Miettikää vähän, mitä me haluamme kansalle? Hajaannusta vai uuden alun ja mahdollisuuden tehdä paremmin?” He olivat jälleen hiljaa, mutta Preussi ei olisi pystynyt arvaamaan, mitä he ajattelivat. Oldenburg, Holstein, Baden ja muut jotka olivat jo päättäneet liittyä hänen suunnitelmaansa, istuivat tyynesti aloillaan. Loput vilkuilivat toisiaan tai tuijottivat tyhjyyteen aivan kuin muistellen jotain. Hiljaisuus katkesi, kun Hessen huokaisi ja pudisti päätään.
”Sinä olet oikeassa”, hän vastasi hiljaisella äänellä, ”ennen olisin huutanut ’verta ja kuolemaa’ ja taistellut, mutta nyt olen väsynyt enkä näe syytä... Minä antaisin hänelle ja kansalle vielä tämän mahdollisuuden.”This is it, boys, this is war - what are we waiting for?
Why don't we break the rules already?
Saksa joutui etsimään hetken ennen kuin löysi veljensä, joka oli kävellyt vähän matkaa talon ulkopuolelle ja kiivennyt sitten rinteelle istumaan. Aurinko oli jo alkanut nousta ja yönpimeys taipua aamuhämäräksi, joten saksalainen näki selvästi kuinka hiljaa ja paikoillaan hänen veljensä istui nurmella ja tuijotti kohti nousevaa aurinkoa. Hiljaa Saksa käveli lähemmäs ja istuutui aivan hänen viereensä. Kumpikaan heistä ei sanonut sanaakaan.
So this is it. I sold my soul for this?
Washed my hands of that for this?
Württemberg myöntyi pian hänen jälkeensä todeten, että ehkä hänen olikin aika mennä eläkkeelle ja siirtää vastuu nuoremmalle. Yksi kerrallaan kaikki olivat tehneet päätöksensä ja vain Bayern oli enää jäljellä. Hän piti ilmeensä vakavana ja tyynenä eikä kohdistanut katsettaan kehenkään, vaikka jokainen odotti hänen vastaustaan.
”Preussi”, hän viimein aloitti, ”jos minä suostun, mitä sinä odotat minulta?” Tällä kertaa katseet kääntyivät preussilaiseen, joka piti vaivoin virneen pois huuliltaan. Hän tunsi kaikki veljensä ja hän oli jo voittanut.
”Meistä jokainen luopuu oikeuksistaan”, hän selitti, ”myös minä. Me lupaamme auttaa uutta saksalaista valtiota ja antaa hänelle perintömme. Sitten, kun meitä ei enää tarvita, voimme joko lähteä pois tai pysyä, mutta emme saa enää koskaan olla virallisessa asemassa muutoin kuin pelkkänä osana valtiota.”
”Minusta tuntuu, että ehkä isä olisi halunnut tätä”, Bayern totesi kuunneltuaan tarkasti ja vaiti. Hän nousi ylös paikaltaan ja suoristi selkänsä katsoen ympärilleen ylpeänä, muistona siitä mitä hän oli kerran kauan sitten ollut, ”minä olen mukana tässä. Tehkäämme hänestä paras, mitä meillä on koskaan ollut.”
Tällä kertaa Preussi ei pidätellyt hymyään. Hän nousi samoin ylös ja vastasi veljensä katseeseen aivan yhtä ylpeänä.
”Deutschland”, hän sanoi.
”Deutschland”, Bayern myönsi ja yksi kerrallaan muut heidän veljistään nousivat ylös ja toistivat saman nimen. Man, you wouldn't believe the most amazing things that can come from...
Some terrible nights.
”Bayern kuoli viime yönä”, Preussi sanoi hiljaa. Saksa ei ollut varma kuinka kauan he olivat jo istuneet siinä, mutta jotenkin hän oli tiennyt että hänen pitäisi vain odottaa. Preussi ei käyttäytyisi näin ilman hyvää syytä.
”Bayern?” Saksa kysyi muistaen yhden vanhimmista veljistään, ”minä luulin…”
“Niin minäkin”, Preussi vastasi, “hän katosi niin kauan sitten, Hessen soitti minulle ja kertoi. Bayern ilmeisesti valitsi ihmiselämän itselleen ja hän kuoli luonnollisesti alkuyöstä kunnioitettavassa kahdeksankymmenen vuoden iässä.” Saksa katseli nousevaa aurinkoa ja yritti muistaa miehen äänen, mutta se muisto oli siltä ajalta, joka oli kaikkein sekavin hänen mielessään. Hän muisti vain pätkiä eikä mitään erityistä.
”Hän oli aina itsepäinen typerys”, Preussi mutisi, ”aina uhittelemassa mahtavimmille ja haastamassa riitaa. Hän oli viimeinen joka suostui…” Hän keskeytti lauseensa, mutta Saksa jatkoi sitä hänen puolestaan.
”Tekemään minusta valtion”, hän totesi.
“Niin”, Preussi myönsi ja hetken oli hiljaista ennen kuin hän jatkoi, “minä en ole katunut sitä päätöstä päivääkään.” Saksa nyökkäsi osaamatta oikein sanoa mitään. Hän ei itsekään ollut tunteileva persoona ja Preussi oli vielä vähemmän.
”Minä teen parhaani”, hän lopulta vastasi yksinkertaisesti.
”Tietenkin”, preussilainen vastasi ja sitten hänen oudon surullisen ilmeensä tilalle nousi tutumpi virnistys, ”sinulla on silti vielä veljiä jäljellä, jotka takovat järkeä päähäsi tarvittaessa. Minä en ainakaan ole menossa minnekään!” Saksa pudisti päätään, mutta hymähti samalla. He istuivat vielä hetken katsomassa aurinkoa ja sitten he nousivat lähteäkseen aamupalalle.
Vielä hetkeksi Preussi kuitenkin kääntyi katsomaan itään. ”Auf Wiedersehen, Bayern, mein bruder”, hän kuiskasi ja seurasi sitten nuorinta veljeään.
The other night you wouldn't believe the dream I just had about you and me
I called you up but we'd both agree.
But I still wake up, I still see your ghost
Sieppeli, Title: Hyppy
Genre: Draama, Songfic
Rating: 7 (kiroilu, käsimerkkien käyttö)
Biisi: FUN – Some nights
Who?: Iggyland! (England...)
Summary: Bloody hell
A/N Erm... Mie en enää tiiä miten tää biisi kuuluu tähän tekstiin. Ah, nytpä keksin, sitä pitää kuunnella, että tajuaa ettei tämä ole angstinen teksti. Can you do that? I wonder…
Eli tuota, minä ja Vyra haastoimme toisemme jälleen kirjoittamaan songfikin, tällä kertaa FUNin kappaleeseen ja… Noh, päätin kirjoittaa jokapäiväistä elämää Englannin näkökulmasta ja tuloksena tuli epämääräinen turistikierros Lontooseen, mukana itsemurhattomia itsemurhia ja, mitenkäs minä tätä Vyralle kuvailin… Taedepaukku!
Järkeä? Ei ole. Kiva kivroittaa? Todellakin :’D
Ps, Sherlock ja Bond, James Bond löysivät tiensä tänne. Tunnistatko?* * *
Some nights, I stay up cashing in my bad luck
Some nights, I call it a draw
Some nights, I wish that my lips could build a castle
Some nights, I wish they'd just fall off
Bloody hell.
Ulkoa kuului vesisateen ropina kattoa vasten jo aamulla. Vihreät silmät yrittivät tarkentaa suuntaan jos toiseenkin, mutta pää kävi vielä mahdollisimman hitaalla. Nämä olivat niitä hetkiä, kun kyseisten virheiden silmien omistaja kaikkine kulmakarvoineen tahtoi kaataa itsensä takaisin sänkyynsä ja unohtaa ulkona satavan veden. Sellaisina hetkinä hän toivoi olevansa joku muu kuin oli, asuvansa jossain kaukana keskustan meluista ja tekevän töitä kuin normaali ihminen, jotta mikään ei olisi oikeuttanut häntä viimeöiseen.
Ne olivat juurikin sen viime yön muistot jotka kohosivat sillä hetkellä hänen vatsastaan ylös ja kyseisen britin oli juostava huoneistonsa lävitse vessanpönttöä halaamaan. Mies päästi pahanmakuisista muistoistaan irti, eikä palannut enää ikinä niitä muistelemaan, ei, vaikka isoveli tai naapuri olisi niitä tullut kyselemään. Mikä tapahtui Lontoossa, pysyi Lontoossa. Tämän britin koko sydän oli Lontoossa, vaikka sillä hetkellä hän oli valmis päästämään siitä irti. Mitä hän olisikaan tehnyt ojentaakseen sen kaiken vastuun jollekulle muulle, jäädäkseen vain nukkumaan ikuisuuden.
But I still wake up, I still see your ghost
Oh Lord, I'm still not sure what I stand for oh
What do I stand for? What do I stand for?
Most nights, I don't know anymore...
Sen päivän vaatteet oli joku selväpäinen jättänyt ennen ulosmenoa nojaamaan tuolin selkänojaa vasten, ja se helpotti kyseisen britin aamua huomattavasti. Kolme tulehduskipulääkettä ja sadassa asteessa haudutetun, sokerilla maustetun teekupillisen jälkeen brittimies tunsi uutta voimaa sisällään. Hänen onnistui ujuttautumaan sisälle kauluspaitaansa, josta olisi syntyvä seuraava haaste tuhansine nappeineen. Haaste olikin sopivan hankala, sillä se sai miehen luovuttamaan ja lysähtämään takaisin ruokapöydän ääreen pyörittelemään lusikkaa tyhjässä kupissa.
Bloody hell.
Ulkona satoi edelleen vettä. Brittimies ihan tunsi kuinka ihmiset jupisivat siitä sateenvarjojensa alla, toivoen parempia säitä ja aurinkoista kesää. Häntä alkoi naurattaa: Sateeton kesä Britanniassa? Ihmisten pitäisi elää pari tuhatta vuotta enemmän ymmärtääkseen moisen ajatuksen naurettavaksi.
Bloody hell, what a terrible place is this to life.
This is it, boys, this is war - what are we waiting for?
Why don't we break the rules already?
I was never one to believe the hype - save that for the black and white
I try twice as hard and I'm half as liked, but here they come again to jack my style
Puhelimen tila: Äänetön.
Saivat tulla puhumaan hänelle sinä päivänä kasvotusten jos joku puhua halusi. Tekstiviestit? Turha lähettää, britti ei vastaisi. Sen sijaan hän valitsi hyllyltä sateenvarjon, joka ei vielä eilen ollut hänen ja kuuluisi tunnin päästä taas jollekulle muulle, astuen ikuisen sateen kaduille suoraan sinne, missä ihmiset juoksivat kohtaloitaan kohti. Valtavirta johti vasemmalle, joten vihreäsilmäinen britti kääntyi oikealle ja käveli kadun yli. Kohteliaat herrasmiehet päästivät hänet menemään, kiroillen rattiensa takana, mitään kuitenkaan ilmoittamatta.
Iljettäviä olentoja.
Vihreäsilmäinen brittimies ei tahtonut sillä hetkellä kuulua siihen massavirtaan, joka kiiruhti toimistoihin. Hänen lääkehuuruinen päänsä alkoi kavuttaa ajatuksiaan kohti menneisyyttä ja seikkailuja, herättäen hänet takaisin todellisuuteen vasta huomatessaan tutkivansa julistetta elokuvateatterin ovella jostakin hänelle niin rakkaasta. Britin sormet hapuilivat huomaamattomasti julisteen metallinharmaita reunoja, joiden sisältä pukuun pukeutunut mies käveli häntä kohti. Vihreäsilmäinen britti hymyili miehelle kuin vanhimmalle ystävälle, joka ymmärsi häntä kaikkein parhaiten.
Bloody hell, it has been a long time, dear friend.
And that's alright; I found a martyr in my bed tonight
She stops my bones from wondering just who I am, who I am, who I am
Oh, who am I? Oh, who am I?
Aamun ensimmäinen punakylkinen bussi riensi turistireittiään kohti pohjoista, japanilaisturistien napsiessa kuvia keskustan ihmeistä. Kurjuuttaan huonosti nukkunut kuski oli väsyneenä ajaa vihreäsilmäisen, siistiin pukuun pukeutuneen (olivatko nuo napit humalaisennapituksella?), sateenvarjolla peitettyyn ihmisparan yli, joka hypähti valtakadulle kuin olisi omistanut sen. Turistit henkäisivät säikähdyksestä ja kuvat räpsähtelivät, kun kuski iski jarrun pohjaan ja luisui kymmenisen metriä eteenpäin. Kadulle hypännyt mies antoi punaiselle bussille huomionsa, mutta ei hetkeäkään näyttänyt säikähtävän mahdollisuutta törmäykselle.
Hetken he katselivat toisiaan, juuri pysähtynyt punainen bussi ja vihreäsilmäinen britti, kunnes avoimesta yläkerrasta kuului asfaltilla seisovalle miehelle tuttu ääni, joka kutsui hänen nimeään.
Bloody hell, go die.
Kääntäen katseensa pois brittimies vain jatkoi kävelyään keskustan katua väärään suuntaan, näyttäen tapansa mukaan valittuja kahta sormea japanilaisturisteille, jotka eivät sitä ymmärtäisi. Bussin kuski otti loukkauksen vastaan ja löi nyrkillään tööttiä, innostuttaen turisteja napsimaan lisää kuvia röyhkeästä brittiläisherrasmiehestä.
Well, Some nights, I wish that this all would end
Cause I could use some friends for a change
And some nights, I'm scared you'll forget me again
Some nights, I always win, I always win...
Äänettömänäkin puhelin pystyi ilmoittamaan puhelujen saapumisesta, mutta vihreäsilmäinen brittimies ei siihen suostunut reagoimaan tavalla, eikä kolmannellakaan. Sen sijaan hän oli jäänyt tällä kertaa pitkiksi hetkiksi katselemaan tuttua taloa, joka kertoi ehkä ihmisille tarinan erikoislaatuisesta miehestä, mutta hänelle toisesta rakkaasta ystävästä. Kuka muu olisi niinä epäuskon hetkinä voinut palauttaa hänelle mieleen kuka oikeasti oli, kuin mies, joka oppi tuntemaan hänet ensimmäisellä silmäyksellä.
Nyrpeän näköinen rouvasnainen avasi pienen museopahasen ovia vain tarkistaakseen säätä, mutta löysikin ovelta jo ensimmäisen ihmisen, joka tahtoi päästä sisälle. Emme ole vielä avanneet, kertoi nyrpeä ääni yhtään selventäen, katse seinällä roikkuvaan aikataulua osoittaen.
Anteeksi, oli kuulunut kohtelias vastaus nuorelta näyttävältä herrasmieheltä vesisateessa, kertoen heti perään tarinan siitä kuinka hän todellisuudessa omisti museon. Oli nainen kuinka nyrpeä tahansa, hänen oli nyt hypättävä pois tieltä ja päästettävä vihreäsilmäinen mies sisään.
Bloody hell, do I look like I need a guided tour? Just a moment alone, please.
But I still wake up, I still see your ghost
Oh Lord, I'm still not sure what I stand for, oh
What do I stand for? What do I stand for?
Most nights, I don't know...
Vanha ystävä ei tietenkään istunut vastapäisellä tuolilla. Siinä hän ei ollut ikinä istunutkaan, vaikka britti tiesikin sen olevan valhetta. Hän silti tunsi katsovansa ystäväänsä haudan taakse.
My, my, you seem to be fancying for an adventure.
Your voice has changed again.
Depends who of me you are filling to see. You have no need for the dead me, when your problem is in this decade.
How can you possibly know?
You were almost hit by a bus, boss. You aren’t in a mood for what has happened, you dream of something new.
Could you give me an adventure?
Not in few months, no. Have you been seeing daffodils?
It is not the time for daffodils. You know that. You know everything.
Sure I do, as do you, but I am just a character of a story.
So am I, were both equally real.
Are we now?
Bloody hell.
So this is it? I sold my soul for this?
Washed my hands of that for this?
I miss my mom and dad for this?
Quinnesiä? Turha toivo. Nice class of ale, sehän se kuulostaisi mukavalta lääkkeiden peittämään pahaan oloon. Muka kuin aamutuiman tyhjän baarin tylsyys veisi turhuutta pois. Seinältä näkyvissä uutisissa ihmiset valittivat, sitä seuraavassa keskusteluohjelmassa ihmiset valittivat, ulkona satava sade valitti ja kansakunta joi itsensä jälleen täyteen alkoholia. Tasku tärisi, kuin vesirajanaapuri olisi arvannut mitä oli tapahtumassa, mutta yhdellä pienellä puhelimen napautuksella sen sai hiljaiseksi.
Bloody hell, how long is this going to last?
No. When I see stars, when I see stars, that's all they are
When I hear songs, they sound like a swan, so come on
Oh, come on. Oh, come on, OH COME ON!
Thames valui kohti tuttua suuntaansa kuten joka päivä, antaen mitään uutta ja vieden pilvien kyyneleet takaisin lähtökuoppiinsa. Ihmiset, turistit, bussit, taksit, sotilaat, opiskelijat, työlaiset, kaikki kulkivat yhden yksinäisen siltaan nojaavan valtion takaa, joka oli pysähtynyt miettimään loputonta putoamista kohti jokea. Hetken pudotus alas ja sinne alkoholin myrkyttämän kehon kivut lähtisivät. Seuraava viikko sairaalassa ja kymmeniä ”ystäviä” jotka kävisivät hänet haukkumassa ja hänestä huolehtimassa, jonka jälkeen kaikki jatkuisi ihan samoin kuin ennenkin. Muutosta tulisi vasta kun joku toinen niin päättäisi ja seikkailulle voisi mennä vasta kun joku toinen niin sanoisi.
Why not? Bloody hell, why not jump again?
That is it, guys, that is all - five minutes in and I'm bored again
Ten years of this, I'm not sure if anybody understands
This is not one for the folks at home; I'm sorry to leave, mom, I had to go
Who the fuck wants to die alone all dried up in the desert sun?
Englanti on sitten niin kaunis maa!
Tällä hertaa olen samaa mieltä kanssasi. Tarkoitan, jos tätä sadetta ei olisi.
Sateesta viis, minä pidän sateesta! Hei, milloin se torni aukeaa?
Tunti vielä kultaseni.
Äiti, äiti, äiti, äiti, äiti!
Mitä!?
Äiti, minä rakastan sinua!
Penni, hyvä herra? Onko teillä penniä köyhälle?
Hmmh…? Ai, kyllä, joo, tuossa… Niin, olit sanomassa?
Kiitos herra hyvä, kiitos jumalallenne ja kiitos teille! Kiitos!
Vihreäsilmäinen mies kääntyi ja näki koko maansa sillä kadulla, sillä hetkellä. Koko silta vain omia kansalaisia täynnä, iloisia, puhelevia, kohteliaita, nyrpeitä, juuri niitä joita he itse halusivat olla.
My heart is breaking for my sister and the con that she called "love"
But when I look into my nephew's eyes...
Man, you wouldn't believe the most amazing things that can come from...
Some terrible nights...ahhh...
Britannia nauroi. Hän nauroi ilosta. Hän nauroi jokaisesta vesipisarasta. Hän nauroi, koska tahtoi nauraa, hän nauroi sille, että hän oli Britannia.
Bloody hell, hän sanoi itselleen, heilautti itsensä sillan kaiteelle ja katosi kenenkään huomaamatta siitä Thamesiin.
The other night, you wouldn't believe the dream I just had about you and me
I called you up, but we'd both agree
It's for the best you didn't listen
It's for the best we get our distance... oh...
It's for the best you didn't listen
It's for the best we get our distance... oh...
Eniten koko juttua kirosi Ranska, sillä puolitajuinen Englanti purjehti kanavan yli toiselle puolelle.
Bloody hell, well, that was kinda like an adventure, right?
// Beyond lisäsi fandomin alkutietoihin.
