Nimi: En kadu, olen ylpeä
Ikäraja: S
//zougati muokkasi vastaamaan uusia ikärajojaYhteenveto: Ron on ollut Voldemortin puolella ja joutunut Azkabaniin ja päässyt hetkeksi pois ja kuollut myöhemmin Tylypahkan taistelussa.
Paritukset: Eipä ole mainittuina muita kuin Ron/Hermione
Oma sana: Joku pakkomielle nykyään kirjoittaa Ron-on-pahis-ficcejä.
Mistähän lienee sekin tullut. Tämä osallistuu ficlet 300 sanalla kuolema.
En kadu, olen ylpeä,
Minä puhdistin Weasleyiden sukujen maineen. Enää Weasleyt eivät ole halveksuvia ja Dumbledoren perseen nuolijoita. Weasleyt ovat tästä lähin yhtä pelottavia ja kunniaalisia kuin Malfoyt. Tästä lähin kukaan ei enää uskalla halveksua Weasleyn suvun jäseniä. Minä puhdistin maineemme, minä olen se, jolle kumarretaan.
Vaikka itse jäin kiinni ja kuolin lopulta Tylypahkan taistelussa, ei se silti tarkoita, että joku muu olisi puhdistanut sukumme maineen. En edes pysty ajattelemaan, että koko Weasleyiden suku olisi aina ollut niin sanottujen ”hyviksien” puolella. Olen iloinen ja ylpeä siitä, että vaihdoin puolta oikealle.
Enkä ole sitä paitsi perheestämme ainoa. Bill on myös Pimeyden Lordin puolella, joskaan hän ei kuulu sisäpiiriin, kuten minä kuuluin. Percy toimii salaisena agenttina, eli hän on Severus Kalkaroksen tapaan molempien puolella, jotta voi kertoa tietoja killasta.
Liityin kuolonsyöjiin ollessani kuusitoista. Silloin olin vielä sen vuoden Pyhän Potterin parhaimpina kavereina, mutta vuosi sen jälkeen kyllästyin Potteriin ja hänen valituksiin, joten vaihdoin kokonaan ja pysyvästi oikealle puolelle.
Olisittepa nähneet sen päivän jälkeisen Päivän Profeetan! Kyllä oli muilla tylypahkalaisilla ihmetellemistä. Minä en tietenkään näyttänyt piirtoani kaikille, jotka sitä kysyivät, vaan pidin sen salassa. Vaihdoin myös tupani rohkelikoista luihuisiin, joka on Tylypahkan paras tupa, suosittelen syvästi kaikille. Mutta Päivän Profeetta siis kyseli lukijoiltaan, että ovatko kaikki Weasleyt Pimeyden Lordin puolella ja sitä rataa. Kun Potterilta kysyttiin asiasta se niljake vain nauroi paskamaisesti ja sanoi:
”Minusta Weaselbee saa tehdä, mitä huvittaa, mutta jonain päivänä hän vielä tulee järkiinsä jossain Azkabanin syvimmissä nurkissaan, jonne hän joutuu heti, kun taistelu alkaa.”
Ai helvetti, kun nauroin paskamaisesti Potterin muka-hyvällekin letkaukselle. Raukka alkoi ilmeisesti olla jo pahastikin päästään vialla, minkä me kaikki toki ennestäänkin tiesimme.
Nykyään makaan Tylypahkan taistelussa kuolleiden hautausmaalla, ei mikään maailman paras paikka, tiedän. Vieressäni makaa isoveljeni Fred Weasley, jonka kanssa käyn yhä silloin tällöin kiivaita keskusteluja. Toisella puolellani makaa entinen tyttöystäväni Hermione Granger, käyn hänenkin kanssaan keskusteluja usein, mutta aina vain harvemmin. Hermione on muuten edelleen yhtä sävyisä tyttö. Minua ärsyttää vain se, että kaikki tallovat hautani yli. Luoja, tiedän, että en ole ollut mikään maailman paras ihminen enkä parhaimmallakaan puolella, mutta en sentään ole mikään seinäruusu, jonka kuka tahansa voi talloa jalkoihinsa!
Minua ärsyttää myös se, että miten äiti käy täällä jatkuvasti. Hän mussuttaa jostain sodasta edelleen, jolloin minun tekisi mieli sanoa, että mene helvettiin tai puhu Fredille. Tai jotain vielä pahempaa.
”Voi, Ron, kun olisit vain tajunnut oikean puolen”, äiti sönköttää nytkin, kun puhun teille, helvetti, ymmärtäisi sentään keskeyttämättä. Ja vielä oikean puolen? Paskat. En kadu, olen ylpeä valinnastani. Minä puhdistin Weasleyn suvun maineen. Ja sen on hyvä pysyäkin puhtaana.
Kuolema ei loppujen lopuksi ollutkaan niin paha asia, kun olin ennen luullut. Tai no, jos tulee haudatuksi veljensä ja entisen tyttöystävän väliin niin se on paha asia, sanokaa minun sanoneen.
-----------------------------------
Kommentteja?
