Title: Savulla sinetöity
Author: bbrickless
Beta: Lexie<3
Genre: Angst, romance, insesti
Rating: K-11
Fandom: Twilight
Pairing: Aro/Didyme
Pov: Aro
Warnings: hahmon kuolema, insesti
Disclaimer: Meyerin hahmot, joilla leikin.
Summary: Milloin minun enkelini muuttui julman kuoleman jumalattareksi, jonka seurassa demonit ja pahimmat painajaiset olivat kuin hellä suudelma auringon paisteessa?
A/N: Menee Angst25- haasteeseen sanalla 01. onni
Savulla sinetöity
Milloin sinut vietiin minulta? Miksi et halunnut olla minun kuten lupasit? Olen ainoa, joka voi rakastaa oikeaa Didymeä. Tiedän, miksi pidät hiuksiasi mieluummin auki kuin kiinni. Lapsena uskoit, että kun juoksisit tarpeeksi kovaa, mustat hiuksesi muuttuisivat utuisiksi siiviksi, ja voisit lentää vapaana kuin taivaan lintu. Pieni Didymeni, joka olisi saanut kaiken vierelläni. Joka sulatti sydämeni hymyllään, joka valoi iloa ympärilleen auransa avulla.
Kuinka kaipasinkaan sinua vierelleni. Mutta muistoni tahrii mielikuvat palavista silmistäsi, ehkä teit muut onnelliseksi, mutta mielesi paljasti omat tunteesi. Sillä vaikka levitit iloa ja onnea ympärillesi, sielusi oli turmeltunut, muiden pahuuden tahraama.
Milloin sinun mustat silmäsi alkoivat kyteä katkeruudesta? Viattomuus sielussasi muuttui yhteenpunotuiksi valheiksi, jotka roihahtivat liekkiin, kun sait jonkun muun rakastumaan itseesi. Pääsit itsekkäästi repimään sydämen rinnasta ja juomaan verta kunniaksesi. Katsomaan peiliin ja rakastamaan sen heijastamia kasvoja.
Milloin minun enkelini muuttui julman kuoleman jumalattareksi, jonka seurassa demonit ja pahimmat painajaiset olivat kuin hellä suudelma auringon paisteessa?
Kukaan muu ei nähnyt muutosta, mutta minä näin. Kaiken sen esityksen – oman pienen näytelmäsi – pyöriessä virheettömänä taustalla hipaisit viattomana ja huoletta kasvojani. Näytit väläyksiä mustan sumun turruttamista ajatuksistasi, joissa olin vain yksi haaste muiden joukossa. Siitä huolimatta, että rakastan sinua.
Eikä edes se ollut pahinta, ei koskaan.
Pahintako? Pahinta oli se, kuinka näytit minulle kaikki ne suudelmat ja kosketukset. Kaikki ennen kuin jokin sinussa sai katkeruuden asettumaan silmiesi taa. Ennen kuin kaikki onnellisuus ja hyvyys säteili aurana pois sisimmästäsi, jättäen tilaa vain vampyyrin perusluonnolle. Himolle ja toisten voittamiselle. Aina oli oltava vähän muita enemmän, aina satutettava vähän syvempää, ja aina oltava välittämättä muista. Senhän olin sinulta oppinut: välittäminen on heikkouden merkki.
Tule syliini, naura huolettomasti. Se sattuu minuun, mutta sinä et sitä tiedä, koska osaan minäkin pelata tätä peliä kanssasi. Vain minulla on avain ajatuksiisi, muistoihisi, kaikkeen mitä olet ajatellut. Kaivan mielestäsi vain ne hetket jotka haluan – aina kun pystyn pahuuttasi vastustamaan.
Toivon, että olisit vielä omani, olisit Didymeni – sisareni ja suuri rakkauteni, joka rakasti takaisin vailla pahuutta ja katkeruutta. Ajatuksiltaan puhtaana. Olen nähnyt sen hehkun silmissäsi, mutta en itseni kohdalla, vaan veljeni Marcuksen. Häneenkö sinä todella rakastuit, siskoni? Häneenkö vaihdat minut? Senkö vuoksi olet valmis kiduttamaan minua koko ikuisen elämäni loppuun asti?
Ei Didyme, kulta, se ei mene niin. Vampyyri ei unohda koskaan, mutta kyllä mekin pääsemme yli. Suunnitelma oli vaarallinen ja kipeä, mutta mitä muuta voisin tehdä? Mitä vaihtoehtoja minulle oli lopulta jätetty?
Suljin sinut syleilyyni ja kuiskasin muistoja korviisi, lupauksia, joita kumpikaan meistä ei voisi pitää. Sinä hymyilit, mutta näin, että halusit satuttaa. Miksi?
Huusit valheita kasvoilleni, kun kerroin rakastavani sinua. Menetit malttisi koska en ollut helppo, heitit omia myrkkynuoliasi sydämeeni. Olisiko sillä väliä vaikka kumpikin korventuisi sinun katkerasta vihastasi? Se sattuisi vain hetken. Kasvoni vääntyivät tuskasta ja olisin heittäytynyt polvilleni sinun viereesi, vaikka anellut, näyttänyt kaikki ne hetket, jolloin olimme onnellisia. Mikään niistä ei saisi sinua muuttumaan, viha leimahti liekkeihin ja vei sinut mennessään. Olisit edes varonut vihassasi, rakas. Minun oli pakko tehdä se, mitä en olisi halunnut koskaan tehdä. Ja minä hajosin palasiksi vuoksesi. Jäin tänne ilman sinua, koska pahuutesi istui minun sillä hetkellä, kun koetin saada sinua muuttumaan.
Rakas, olisin saanut sinut sittenkin ja yhdessä olisimme, kunnes kaikki muutkin olisivat olleet minun omaisuuttani. Tässä kurjassa maailmassa kuoleman jumalattareni katosi violettina savuna ilmaan.
//Classick muutti ikärajan oikeaksi
