Penber, kiitos ihanan pitkästä ja rakentavasta kommentistasi. Eka luku oli tosiaan lyhyt, mutta toinen on paljon pidempi. Minäkin rakastan Luna/Harry paritusta, harmi kun sitä ei kirjoteta kovinkaan paljon.
A/N: Luvussa on aika paljon vuoropuhelua, mutta.. Kai minä joskus saan hiukan enemmän kuvailua johonkin ficciini.
Luku 2,
Lunan näkökulmaa
Ei voi olla totta. Minä uneksin nyt. Tämä on taas sitä minun vilkasta mielikuvitusta, josta olen niin kuuluisa. Ei, se on mahdotonta. Harry ei voinut pyytää minua Tylyahoon huomiseksi. Ei hän tyytyisi tälläiseen outoon lintuun. Lööperi Lovekivaan.
Seuraavanakin aamuna olin vieläkin ihan varma siitä, että uneksin. Mutta kuitenkin nousin varhain ja pesin likaisenvaaleat hiukseni. Laitoin hiukseni kahdelle paksulle letille ja päälleni laitoin sinisen paidan ja mustan hameen. Katsoin vielä itseäni peilistä ja totesin näyttäväni siedettävältä. Poikkeuksellisesti meikkasin, laitoin haalean sinistä ripsiväriä ja kajaalia, myös hiukan tummempaa luomiväriä. Kaulaani laitoin onnea tuomaan pienen mustan sydämen. Tosin isän mukaan musta ei koskaan tuottanut hyvää onnea, mutta tämä koru oli äidinäidinäidin vanha. Ja se oli kulkenut sukupolvelta toiselle ja toi tarinan mukaan onnea. Korviini laitoin tietysti punaiset retiisikorvakorut.
Tapasin Harryn ulko-ovilla. Katselin hänen kasvojaan nähdäkseni oliko hän muuttanut mieltään. Mutta Harry hymyili minulle. Hymyilin takaisin.
"Näytät hyvältä", hän sanoi kohteliaasti.
"Kiitos. Ei sinun tarvitse sanoa, sitä vain jotta tulisin iloiseksi", vastasin. Näpräsin sydänkaulakorua kädessäni. Harryn katse seurasi käsistäni silmiini ja hän sanoi:
"En sanonutkaan sitä sen takia. Sanoin sen, koska se on totta."
Uuh, Harry se osaa olla kohtelias. Ehkä sitä oppii jotain kun asuu kesät tädin, serkun ja sedän kanssa.
"Minne me mennään?" kysyin, kun päädyimme Tylyahoon.
"Käykö Kolme Luudanvarsi?" Harry kysyi.
"Voi, loistavasti", sanoin ja hymyilin hänelle. Hänen olonsa selvästikin helpottui, hän oli ennen niin vaivaantuneen oloinen.
Astuimme sisään Kolmeen Luudanvarteen ja ensimmäiseksi näin Cho Changin tuijottavan minua murhaavasti. Sen jälkeen tyttö kääntyi poispäin ja kuulin hänen sanovan kaverilleen:
"Harryn ote alkaa ilmeisesti pettää. Hän käyn trefeillä Lööperi Lovekivan kanssa! Hän on selvästikin yhä ihastunut minuun ja yrittää vain saada minut mustasukkaiseksi."
Mieleni teki heittää jotain tosi ilkeää, mutta muutin mieleni. Harry saisi kenet tahansa noista tytöistä ja hän valitsi minut.
"Mitä sinä otat?" Harry kysyi, kun istuuduin pöytään.
"Hmm... Neilivesi sipulin kera", sanoin hymyillen. "Voin kyllä maksaa itsekin", lisäsin ja aloin kaivamaan kaljuunoita laukustani.
"Ei sinun tarvitse. Minä maksan", Harry sanoi vastaten hymyyni.
Hetken kuluttua hän palasi tarjotin käsissään. Tarjottimella oli kermakalja ja neilivesi.
"Kiitos", sanoin.
"Ei kestä. Minulla riittää rahaa", Harry virnisti.
"Niin. Taisit periä kaiken vanhemmiltasi?" varmistin. Olin kyllä jo päätellytkin sen, että Harry oli perinyt vanhemmiltaan aika suuren osuuden. Hänen koulukaapunsa olivat aina uusia, kirjat samaten.
"Joo", Harry sanoi ja hänen ilmeensä musteni. "Toivon kyllä enemmänkin vanhempani elossa ja sitä että olisin köyhä, kuin sitä että elän tätini ja setäni talossa ja olen rikas", hän jatkoi huokaisten. "Jos ymmärrät, mitä tarkoitan", hän lopetti.
"Totta kai ymmärrän", sanoin melkein kuiskaten. "Paremmin kuin uskotkaan", jatkoin.
"Niin. Sinäkin olet menettänyt äitisi", Harry myönsi.
Hän kumartui eteenpäin. Yhtäkkiä tiesin, mitä tulisi tapahtumaan jo ennen kuin se tapahtui. Hitaasti, hyvin hitaasti, huulemme kohtasivat. En muista, mitä tunsin juuri silloin, muistan vain, että suljin silmäni ja silittelin toisella kädellä Harryn silkinpehmeää poskea.
Yhtäkkiä, liian nopeasti, hän lopetti suudelman.
"Anteeksi", hän kuiskasi kohteliaasti.
Olin vähän pettynyt. Siis en siitä, että hän suuteli minua, vaan siitä miltä suudelma tuntui. Se tuntui suolalta. Olin kuvitellut sen tuntuvan joltain ihan muulta. Kammottavaa, eikö vain?
"Älä turhaan pyydä. Tätä olen odottanut", kuiskasin ja painoin huuleni uudestaan hänen huulilleen.
"Hahaa! Harry Potter ja Lööperi Lovekiva! Potter, sinun naismakusi alkaa pettää. Chang oli sentään hyvännäköinen, mutta Lööperi menee jo liian pitkälle. Vai kiinnostavatko korpinkynnet sinua?" halveksiva ääni kuului minun takaani.
"Häivy, Malfoy", Harry mutisi vetäen minut pystyyn. Hän kietoi kätensä ympärilleni ja sanoi:
"Paraskin puhuja. Parkinsson on rumempi kuin sinä itse ja se on jo aika paljon."
Malfoyn käsi tavoitteli sauvaa, mutta ennen kuin hän ehti sanoa tai tehdä mitään, minulla oli jo sauva kädessäni ja huudahdin:
"Karkotaseet!"
Malfoyn sauva lensi suoraan käteeni. Ojensin sen Harrylle ja hän nappasi sen yhdellä kaarevalla kädenliikkeellä. Sen jälkeen hän ojensi sen Malfoylle sovinnon merkiksi.
"Tästä saat vielä kuulla, Potter", Malfoy tokaisi halveksuvasti. Hän pani sauvansa taskuunsa ja mulkaisi vielä kerran meitä erittäin helveksuvan näköisenä. Sen jälkeen hän lähti.
Harry huokaisi.
"Malfoy puhuu paljon, mutta sanat eivät merkitse mitään", sanoin lohduttaakseni häntä.
"Hän keskeytti meidät hyvässä vaiheessa", Harry mutisi ja painoi huulensa huulilleni.
Harryn näkökulmaa
Kävelimme Lunan kanssa koululle käsi kädessä ja keräsimme ohikulkijoiden katseita. Ginny ja Ron tulivat onnittelemaan meitä alkavasta seurustelusuhteesta ja jatkoivat matkaansa sen jälkeen.
Minusta oli todella kivaa kulkea Lunan kanssa. Hän on harvinaisen hyvännäköinen tyttö ja luotettava. Ei sellainen kuin muut tytöt, jotka kertovat kaikki salaisuudet ystävilleen. Luna on luotettavampi.
"Nähdään", Luna sanoi linnan käytävässä. Ennen kuin hän ehti livahtaa tiehensä painoin huuleni hänen huulilleen.
"Hyvää yötä", toivotin hymyillen. Luna hymyili takaisin ennen kuin lähti kohti Korpinkynnen oleskeluhuonetta hiukset heiluen.
