Nimi: Rakkaus on sinistä
Kirjoittaja: Sirina Black
Genret: jonkinmoista draamaa, pienoista angstia, pieni ripaus romantiikkaa, hyppysellinen sitä, tätä ja tuota ja niin on soppa valmis
Ikäraja: K-11
Paritukset: yksipuolinen Marla/Anna, Marla/mies
Varoitukset: ei oikeastaan mitään
Vastuuvapautus: Omia hahmojani kaikki ja kaikki muukin kuuluu minulle
Yhteenveto: Rakkaus oli katkeraa ja kaunista
A/N: Oli jälleen tällainen päivä/ilta/yö kun sain jotain aikaiseksi (vaikka ei aivan sitä mitä piti tehdä)...
Rakkaus on sinistä
Rakkaus oli täynnä värejä, hajuja ja muotoja. Ja jokaiselle ne olivat erilaisia. Marlalle rakkaus oli sinistä ja harmaata, täynnä ympyröitä, kukkasia ja mansikantuoksua auringonlaskun aikaan. Annalle se oli punaista ja mustaa, suorakulmioita, salmiakkia ja bensankatkua aamuyön viimeisillä tunneilla.
He olivat toistensa vastakohtia kaikessa. Siinä missä Marla oli ruskeaverikkö, lyhyt, hieman ylipainoinen ja arka, Anna oli vaalea, pitkä ja laiha eikä arastellut mitään eikä ketään. Marla ei käynyt ulkona, koska pelkäsi muiden mielipiteitä itsestään ja edustamistaan asioista, Anna ei antanut kenenkään hyppiä silmilleen, vaan antoi samalla mitalla takaisin.
He olivat niin erilaisia kuin ystävykset vain saattoivat olla.
Marla rakasti kiihkeästi, mutta yksipuolisesti, Anna ei koskaan osannut rakastaa, mutta odotti aina toisten rakastavan itseään enemmän kuin ketään toista.
Marlalle Anna oli jotain ylimaallista ja täydellistä, jotain mitä ilman ei voinut elää ihmisarvoisesti, mutta jonka kanssa oli toisinaan miltei mahdotonta olla. Marla eli Annasta, hän hengitti Annasta ja oli valmis tekemään tämän puolesta kaiken mitä toinen vain halusi. Ja Anna halusi paljon, enemmän kuin koskaan antoi takaisin.
Anna oli suosittu miesten ja naisten keskuudessa, häntä ei voinut olla huomaamatta kun hän astui huoneeseen. Hän oli näyttävä nainen, jonka ei olisi tarvinnut pukeutua kuin pelkkään jätesäkkiin ja siitäkin huolimatta häntä olisi ihailtu. Ja Marla oli kateellinen kaikille niille miehille joita Anna vei mukanaan kotiinsa baareista, ravintoloista tai tanssilavoilta.
Rakkaus oli katkeraa ja kaunista, klassista musiikkia ja korvia huumaavaa hevimetallia. Se oli sinistä, harmaata ja hullua. Opettavaista ja tuhoon tuomittua alusta alkaen.
Marlalle rakkaus toi vain tuskaa ja yksinäisyyttä, Annalle miesseuraa ilta toisensa jälkeen, kännipäissään etsittyjä yhden illan hoitoja, joita ei enää aamulla muistanut edes olevan olemassakaan. Hän sai pienen hetken hurmion ja maailmoja ravisuttelevan orgasmin työpaikkansa pikkujouluissa, kopiointihuoneessa naimisissa olevan 60-vuotiaan pomonsa kanssa.
Ja mitä jäljelle jäi? Tyhjyys sisimmässä, alkoholisoitunut pomo ahdistelemassa päivästä toiseen ja tämän epäluuloinen edustusvaimo nurisemassa kerta toisensa jälkeen kuinka mies huomioi aivan liikaa alaistaan.
Rakkaus oli värikästä ja väritöntä, se oli erilaisia muotoja, hajuja ja makuja. Rakkaus oli näkyvää ja näkymätöntä. Se oli kaikkea ja ei mitään. Vastakohtia täynnä.
Marla ei koskaan lakannut rakastamasta, ei edes silloin kun asteli tuoreen aviomiehensä käsipuolessa maistraatista ulos rouvana ja tulevana kahden lapsen äitinä. Anna ei koskaan oppinut rakastamaan ketään, ei edes itseään.