Kirjoittaja Aihe: Minun pitää sanoa sinulle jotakin, S  (Luettu 4726 kertaa)

Veartlery

  • ***
  • Viestejä: 3
Minun pitää sanoa sinulle jotakin, S
« : 27.02.2011 15:12:31 »
// Alaotsikko: Pansy/Dean, Fluff, Drama, Angst

Kirjoittaja: Veartlery
Ikäraja: S
(Paritus:) Pansy/Dean
Genre: Fluff, Drama, Angst
Varoitukset: Yksi, tai useampi kuolee
(A/N:) Ensimmäinen ficcini :s Anteeksi virheet yms. Toivon että nautitte tämän lukemisesta, yhtäpaljon kuin minä sen kirjoittamisesta.

Minun pitää sanoa sinulle jotakin


Pansy Parkinson istui kolmannen kerroksen käytävässä, isossa luihuisporukassa. Vaikka hän kuinka yritti päästä mukaan keskusteluun, sanat ja lauseet valuivat hänen toisesta korvastaan ulos sitä mukaan kun ne tulivat sisään. Joskus hän saattoi nyökätä tai sanoa jotain pientä, jos joku kysyi hänen mielipidettään, mutta todellisuudessa Pansyn mieli oli kaukana rohkelikkotornissa, missä myös Dean Thomas oli.
Se oli Pansyn ja Deanin oma salaisuus; he olivat jo muutaman kuukauden tavanneet toisiaan salaa iltaisin. Ja kukaan ei tietänyt siitä mitään... Paitsi Draco... Tai no, ei hänkään siitä tietänyt, mutta aavisteli jotain.
Draco oli kerran nähnyt Pansyn tulevan aamuyöllä jostain, mutta tämä ei ollut suostunut kertomaan mistä.

*

Kello oli kaksitoista yöllä ja Pansy nousi hiljaa sängystään ja puki päälleen. Hän hiipi makuuhuoneen ja oleskeluhuoneen läpi hiljaa, ettei kukaan heräisi. Mutta kun tyttö oli päässyt tuvan sisäänkäynnille matkaan tuli mutka. Jonkun käsi tarttui hänen käsivarteensa takaapäin. Pansyn vatsa muljahti väärinpäin ja hän käännähti ympäri. Hänen edessään seisoi pitkä, platinatukkainen luihuispoika, Draco. "Minne olet taas menossa?" tämä kysyi kylmällä äänellään ja harmaat silmänsä siristyen. Pansy riuhtaisi itsensä irti Dracon otteesta. "Ei kuulu sinulle!" hän kivahti ja astui kaksi askelta pois päin tästä. Draco astui askeleen Pansyyn päin. "Väärin. Se kuuluu minulle..", hänen äänensä kylmeni, "..varsinkin jos se liittyy johonkuhun rohkelikkoon."
Pansy säpsähti. Tiesikö Draco?
"Se ei liity kehenkään rohkelikkoon", hän kielsi nopeasti, "Mene nukkumaan ja tarkistuta pääsi aamulla!" Sen sanottuaan Pansy marssi leuka pystyssä pois tuvasta ja pamautti oven kiinni.
Hän jäi nojaamaan tyrmän seinään hengästyneenä. Oliko enää viisasta mennä Deanin luokse? Jos Malfoy vaikka seuraisi, tai ilmoittaisi Kalkarokselle? Mutta Dean odotti häntä ja se muljautti hänen mahansa toistamiseen ympäri. Hänen oli pakko päästä näkemään se rohkelikko.

Siispä 15 minuutin kuluttua Pansy oli ulkona, mustanjärven rannalla. Hän tähyili ympärilleen, mutta ketään ei näkynyt. Pelkkä pimeys ja hiljaisuus ympyröi häntä. Lopulta hänen takaansa kuului lempeää naurua "Etkai ole odottanut minua pitkään?"
Hän kääntyi ympäri ja hänen kasvoilleen levisi hymy.
"Olet myöhässä", Pansy hymähti, kun Dean otti hänet syliinsä. Pansy painautui rohkelikkoa vasten ja hänen vartalonsa värähti mielihyvästä, kun Dean sujautti kätensä Pansyn paidan alle ja hyväili tyttöä. "Minulla oli sinua ikävä", poika kuiskasi ja etsi huulillaan Pansyn huulet. Kun he suutelivat, mikään maailman mahti ei voinut heitä erottaa.

*

Seuraavana yönä Pansy lähti taas tapaamaan Deania ja onnekseen hän ei törmännyt Dracoon. Tapaaminen oli samassa paikassa kuin edellisenäkin yönä, mutta tälläkertaa Pansy tuli myöhässä. Dean istui rannalla ja kun Pansy tuli hän veti tytön syliinsä. Pansy kietoi kätensä Deanin ympärille ja Dean kietoi kätensä Pansyn ympärille. He olivat jonkin aikaa aivan hiljaa, mutta vain koska tahtoivat sen hetken kestävän pitempään ja pitenpään. Sitten Dean sanoi; "Minun pitää sanoa sinulle jotakin." Pansy kohotti katseensa Deanin silmiin "Mitä?" hän kysyi ja rypisti hieman otsaansa.
Dean veti Pansyn niin lähelle itseään, kuin suinkin "Anteeksi etten ole kertonut tätä aikaisemmin, mutta ei ole tuntunut turvalliselta sanoa sitä, koska en ollut varma, mitä sinä tunnet minua kohtaan. Tai siis, enhän minä sitä vieläkään tiedä, mutta minun on pakko sanoa tämä nyt, koska -", Pansy hiljensi Deanin painamalla huulensa tämän huulille. Vähän ajan päästä Pansy vetäytyi suudelmasta "Noniin, nyt älä vain puhua pulpata, vaan kerro se asiasi lyhyesti ja ytimekkäästi", hän hymyili. Dean nyökkäsi ja sanoi aidosti, mitään teeskentelemättä: "Minä rakastan sinua."

Kirkas valo välähti ja Dean lennähti tajuttomana selälleen. Pansy kirkaisi ja veti sauvansa esiin. Hän pyöri ympyrää ja yritti nähdä kuka oli taijan loitsinut. Sitten välähti taas valo ja hänen sauvansa lennähti pois kädestä. Draco astui puun takaa julma hymy huulillaan. "Tiesinhän minä, että tämä liittyi rohkelikkoon!"
Pansy syöksähti Dracon kimppuun ja hakkasi tätä rintakehään. "Mene pois!" hän huusi, mutta Draco väänsi hänen kätensä tämän selän taakse. "Ole hiljaa! Etkö tajua mitä tästä seuraa, jos joku muukin kuin minä saa tietää!?"
Pansy pudisti raivokkaasti päätään "Inhoan sinua! Mene pois!" Draco naurahti ilottomasti "Pansy kuuntele itseäsi! Olet säälittävä! Riiput kiinni jossain kuraverisessä rohkelikossa! Häpeäisit itseäsi, olet naurettava.."
Dracon sanat kolahtivat hänen sisällään. Pansy lopetti pyristelyn Dracon otteesta. Hänen mielessään kaikuivat viimeisin lause. Pansyn silmiä kirvelsi ja yksi kyynel valui hänen poskeaan pitkin, kun Draco lähti vetämään häntä mukanaan, kohti linnaa. Pansy ei pystynyt pistämään vastaan, vaikka tahtoikin jäädä Deanin luo. Hänen velvollisuutensa oli seurata Dracoa ja unohtaa Dean, mutta hän ei tahtonut. Hän selvittäisi kaiken ja vielä tulisi se päivä, kun Pansy olisi Deanin kanssa ilman esteitä ja syytöksiä.
Tietämättään, mitä tulevaisuus toisi tullessaan, hän katsoi vielä viimeisen kerran tajutonta Deania. Herätessään, Dean ei tietäisi, mikä häneen iski ja minne Pansy katosi. 

*

Tässä kohtaa tarinaa puhkesi sota, se sota, josta kaikki varmaan ovat lukeneet. Sota jossa Voldemort viimein kukistui, mutta jossa myös moni hyvä ihminen sai surmansa. Joten en kirjoita siitä mitään etten sotke ja häpäise alkuperäisen kirjailian mahtavaa luomusta. Mutta kirjoitan hieman eteenpäin siitä, mitä sitten tapahtui:

Tummahiuksinen nuori nainen oli polvistuneena nurmelle, hautakiven eteen. Hänen kädessään oli valkoinen ruusu, jonka hän laski hiljaa haudalle. Oli melkein hiljaista; jostakin kuului vain vaimeaa linnun laulua. Pansy kumartui lähemmäs kiveä ja kuiskasi värisevällä äänellä; "Anteeksi, kun en kertaakaan sanonut että rakastan sinua." Sitten hän nousi ylös ja poistui hiljaa. Vain valkoinen ruusu jäi merkiksi siitä, että Pansy oli käynyt haudalla, mutta Dean Thomas oli saanut iankaikkisen rauhan.


// Sca lisäsi ikärajan otsikkoon
« Viimeksi muokattu: 24.04.2012 20:27:49 kirjoittanut Sca »

Beriana

  • ***
  • Viestejä: 3
Vs: Rakastan sinua
« Vastaus #1 : 27.02.2011 15:30:08 »
Upeaa, paritus oli tosiaan erikoinen (en olis susta uskonu), mutta pistän sen nyt siihen roolipelaamis tauon aiheuttamien vieroitusoireiden piikkiin. :D
Juu, siis virheitä en löytäny ja nättiä tekstiä, hyvä et purat luovuuttas näinki.
Mä luin tän alkuosan ku lähetit enkä ois osannu arvata loppua, tää eteni ehkä hieman liian nopeasti ja kohtaukset oli melko lyhyitä.

Oon surkee antamaan rakentavaa palautetta, sori. ;o

Veartlery

  • ***
  • Viestejä: 3
Vs: Rakastan sinua
« Vastaus #2 : 27.02.2011 15:34:30 »
Jepp oon täysin samaa mieltä, että tää tais edetä vähän liian nopeesti :s Mutta se johtu vaan siitä, kun olin niii kärsimätön saamaan tän loppuun :D koitan jatkossa parantaa ;) kiitos palautteesta (=

shaya

  • jumalatar
  • ***
  • Viestejä: 843
Vs: Rakastan sinua
« Vastaus #3 : 27.02.2011 16:18:52 »
Hmm.

Mistäs sitä aloittaisi. Olen iloinen, että luin tämän, vaikka nimi olikin kaikkea muuta kuin itse tekstin tasoa vastaava. Rakastan sinua kuulostaa kovin kliseiseltä, käänteli sitä miten päin vain, ja rohkelikko/luihuinen-pariin yhdistettynä se ei juuri muuta sitten lupaakaan. Ja no, olihan tässä hieman kliseitäkin, mutta ei läheskään yhtä paljon ja yhtä häiritsevästi, kuin otsikossa. Eikä se minusta muutenkaan ollut kovin kuvaava - no, tietysti Pansya varmasti jäi kaduttamaan, ettei hän koskaan ehtinyt sanoa niitä sanoja Deanille, mutta olen varma, että tästä tekstistä olisi löytänyt jotakin muutakin otsikoksi.

Kuten edellä jo mainittiinkin, Pansy/Dean on melko rarea, erikoinen paritus tosiaan. Se ei minua ainakaan kuitenkaan hautanut, koska satun erikoisemmista parituksista pitämään, jos ne ovat edes jokseenkin loogisesti selitettyjä. Olisin ehkä kuitenkin kaivannut hieman enemmän pohjustusta; jotakin viittauksia siihen, miten koko Pansyn ja Deanin suhde oli alkanut. Salailu ja Dracon mustasukkaisuus, yleensäkin se, että Draco aavisteli jotakin kun Pansy vetäytyi koko ajan enemmän ja enemmän syrjään, ja se, että poika sitten tunki nokkansa toisten asioihin, oli loogista, hienoa, ja Draco olikin tässä ficissä ehdottomasti hyvin onnistunut. Mutta sitten se suhde tosiaan. Voin kyllä kuvitella sen menneen sitten tällaiseksi, salailuksi ja hämäränhetkiksi, mutta miten ihmeessä Dean sai Pansyn antamaan itselleen mahdollisuuden, ja miten hän ylipäätään huomasi Pansyn muuten kuin nokkavana ja raivostuttavana luihuistyttönä? Molemmat hahmot olit kuitenkin saanut omiksi persoonikseen, sellaisiksi kuin kirjoissakin, melko hyvin, josta täytynee onnitella - ensimmäiseksi ficiksi hahmot ovat kyllä erittäin hyvin muodostuneita, ja kokemuksestakin tiedän, ettei rohkelikko/luihuisen saaminen toimivaksi, ilman, että hahmot menevät OoC:iksi, ole helppoa.

Kirjoitustyylistäsi en olisi arvannut, että tämä on ensimmäinen tekstisi, jonka julkaisit. Tietysti mukana oli joitakin kliseitä, ja pikkuvirheitä, mutta niiltä nyt eivät voi välttyä muutkaan, joten. Teksti oli minusta kivasti jaettua, rivinvaihtoja oli sopivasti, eikä kohtauksien lyhyys haitannut lainkaan; henkilökohtaisesti kun pidän juuri sellaisista lyhyemmistä ja tulkinnanvaraisemmista teksteistä. Käytät myös suomen kieltä hyvin, lauseet olivat sanajärjestyksiltään hyviä ja pilkut sun muut ainakin minun silmiini oikeilla kohdillaan. Kuvailuakin oli mukana hyvin, olisi voinut olla enemmänkin, mutta ihan perushyvää tekstiä kuitenkin. (Ja kuvailunpuutteesta minä nyt satun valittamaan aina, kun itse sitä harrastan hyvinkin runsaissa määrin, joten älä ota turhan henkilökohtaisesti. Sama koskee nimiä; olen kai hieman liiankin kriittinen.)

Lainaus
Siispä 15 minuutin kuluttua Pansy oli ulkona, mustanjärven rannalla.
Sinisellä virhe, erisnimi, joten kirjoitetaan isolla, ja keskelle sanaahan ei suomessa taivutuksia tule, elieli Mustajärven olisi oikea muoto.

Lainaus
He olivat jonkin aikaa aivan hiljaa, mutta vain koska tahtoivat sen hetken kestävän pitempään ja pitenpään, mutta sitten Dean sanoi;
"Minun pitää sanoa sinulle jotakin."
pidempään ja pidempään. Lisäksi tekstiä selkeyttäisi kovasti, jos repliikit olisivat aina omilla viivoillaan (korjasin ne niin tuohon quoteen, jos siitä huomaat paremmin, mitä tarkoitan). Sinälläänhän tuo ei virhe ole, mutta tekee tekstistä lukijaystävällisempää, ja silloin pysyy myös paremmin mukana, kuka mitäkin sanoi, suomessa kun et hän-pronomille ole kahta versiota kertomaan, onko kyseessä mies vai nainen. (: Lisäksi kannattaa varoa tuota sanatoistoa - tuossa quottaamassani virkkeessä kun oli kaksi sivulausetta, ja molemmat alkoivat mutta:lla. Ehkä tuota olisi voinut vähän muotoilla, laittaa pidemmän jälkeen pisteen, laittaa rivinvälin ja sitten jotakin tyyliin "Minun pitää sanoa sinulle jotakin", Dean lopulta rikkoi hiljaisuuden. tms.

Lainaus
Joten en kirjoita siitä mitään etten sotke ja häpäise alkuperäisen kirjailian mahtavaa luomusta. Mutta kirjoitan hieman eteenpäin siitä, mitä sitten tapahtui:
Ainoa silmiinpistävämpi virhe tekstissä. Kieliopillisesti tässä pätkässä ei ole mitään vikaa, koko tässä kappaleessa ei, mutta niin... No. Tämä on kuitenkin tarina, eikä asiateksti, joten minusta tämän selityksen olisi suosiolla voinut jättää pois. Pilasi aika tavalla tunnelmaa, että aloit selittelemään mitä tapahtui välissä ja miksi et siitä kirjoittanut. Lainaamaani kohtaa ennen tulleet lauseet sen sijaan olivat minusta ihan okei; jopa tekstin parhautta. Tavallaan on jopa aika nerokasta tuoda tarinaan tuollainen pätkä, se tekee tästä ihastuttavalla tavalla sadunoloisen. Joten ehkä neuvoisin tässä poistamaan kaksi viimeistä lausetta (tai ainakin olemaan kirjoittamasta tämäntyylisiä juttuja jatkossa), sillä ne vaan eivät jotenkin kuulu tarinaan, jos saat ajatuksenpäästä kiinni, mitä tarkoitan?

Monia lukijoita saattaa myös karkoittaa A/N:ässä lukeva pahoittelusi. Ensinnäkin se saattaa jonkun mielestä olla hieman säälinkerjäystä, ja toiseksi, minä ainakaan en löydä tästä tekstistä mitään anteeksipyydettävää, en todellakaan! Jos virheet huolestuttavat, Sulkakynästä voi etsiä tekstilleen betan, joka voi auttaa niiden tarkistamisessa. (:

Tähän olisi varmaankin hyvä lopettaa tämä kommentti, joten kiitos paljon tästä lukukokemuksesta, ja jatka ihmeessä ficcailua! (:
At night I fell asleep with visions of myself, dancing and laughing and crying with them.

Veartlery

  • ***
  • Viestejä: 3
Vs: Rakastan sinua
« Vastaus #4 : 27.02.2011 18:22:26 »
Kiitos kaunis, kommenteistasi! :--) Tulivat todellakin tarpeeseen. Kiinnitän jatkossa huomiota, noihin asioihin jotka nostit esille.
Pyysin anteeksi tekstin alussa, koska en ollut varma laitoinko oikein nuo kaikki alkujutut :D mutta kyllä tosiaan olisin voinut vähän selventää asiaa. Ja taidanpas harkita sitä betan etsintää, sillä tämänkin tekstin minulle tarkisti eräs ystäväni :--)

Jaymes

  • *
  • Viestejä: 1
  • Theres nothing I can do, total eclipse of heart.
Vs: Minun pitää sanoa sinulle jotakin
« Vastaus #5 : 04.03.2011 21:58:03 »
Voi mä rakastuin tähän heti!(: Ihana paritus! arvasin heti et kirjottaisit Pansyst:D Mä en mitää kirjotus virheitä eti koskaa mut parissa kohtaa olisin ehkä käyttänyt toista sanaa tai sananmuotoo:) Mut ei ketää oo kirjailija syntyessää ja täähän oli sun eka ficci?:D joka tapauksessa tykkäsin toosi paljon:)
Your faith was strong but you needed proof
You saw her bathing on the roof
Her beauty and the moonlight overthrew you.