Nimi: Jäähyväisiä
Kirjoittaja: Deph
Ikäraja: S
Fandom: Twilight
Paritus: Alice/Jasper yllätysyllätys
Tyylilajit: romance, angst, ficlet, AU(=kaikki ihmisiä)
Vastuuvapaus: S. Meyerille kaikki tunnistettava ja loput sitten minulle (:
A/N: Joo, siis osallistuu OTP10 ja Fandom10 haasteisiin. Otsikon kanssa olin nyt ihan mielikuvitukseton, sori! Toivottavasti kestätte vielä näitä angst/fluff/romance/mitälie ficcejäni Alice/Jasper parituksella yhden kappaleen, sillä nyt varmaan tulee (ehkä) taukoa näissä, kun saan OTP10:n ja Fandom10:n täyteen
Jäähyväisiä
Sinä odotit minua. Seisoit keskellä kuistia ja katselit vakain silmin kuinka astelin tuoksuvan nurmen poikki luoksesi. Ojensit kalpeat kätesi minulle, tunsin niiden pehmeän ihon sormieni alla. Saatoin haistaa tutun käsivoiteen, kurkun ja vihreän teen yhdistelmän.
Siinä me olimme, lähdön hetkellä, kumpikaan ei tahtonut irrottaa. ”Jäähyväiset, Alice.”
”Niin, Jasper.” Kuiskauksesi oli hiljainen, kuin tuulikellojen vaimea kilkahdus. Silmäsi olivat nyt täynnä surua ja suolaisten kyynelten täyttämät. Yksi niistä oli jo vyöryt yli reunojen ja laski hitaasti puuteroitua poskeasi pitkin. Tahdoin pyyhkäistä sen pois, mutta haavoittuneisuutesi esti minua. Olit kuin särkyvää lasia, pelkäsin koskea.
”Minä rakastan sinua.” Olisin tahtonut sanoa paljon, mutta vain kolme niin yksinkertaista sanaa löysi tiensä kielelläni. Ja ne sanat selittivät kaiken.
”Minäkin sinua.”
Nojauduit eteenpäin ja suutelit. Suudelmasi olivat kuin höyhenen hipaisuja, keveitä mutta rakastavia. Kauniita, parantavia suudelmia. Niiden voimalla eläisin aina seuraavaan yhteiseen hetkeemme. En unohtaisi, koskaan.
”Jasper. Mene, ennen kuin estän.”
Minä menin, sillä minun oli pakko. Se oli sentään sota.
