Kirjottaja: Tutti frutti
Ikäraja: K 11
Paritus: James/?, Harry/?, Lily/?
Tyyli: Romance
Ikävä kyllä, en omista Potteria, vaan se kuuluu iki ihanalle Rowlingille
James Potter
”Tule Sirius, meillä on kiire”, James hoputti ystäväänsä.
”Minä tiedän, minä tiedän”, Sirius sanoi ja kiskaisi paidan päälleen. Hän ja James lähtivät salaa ulos.
”James, jos jäätte kiinni, niin McGarmiwa antaa teille kuukauden jälki-istuntoa”, Remus varoitti.
”Me tiedetään se Kuutamo. Ota rennosti, emme me kiinni jää, onhan meillä tämä”, James nauroi ja heilutti paperilappusta Remuksen nenän edessä.”Minä tiedän sen, silti olkaa varovaisia”, Remus vielä huusi kaksikon perään kun nämä hyppäsivät ulos muotokuva-aukosta.
”Ota sinä viitta, niin minä otan kartan”, James sanoi ja ojensi näkymättömyysviitan Siriukselle.
”Selvä. Ja ole tässä kahdeltatoista, niin Remus päästää meidät sisälle”, Sirius vielä muistutti ennen kuin heitti viitan päälleen.
”Onnea Anturajalka”, James huikkasi ystävälleen.
”Niin kuin tarvitsisin sitä”, Sirius nauroi jostain kaukaa.
”Vannon, että minulla on vain pahat mielessäni”, James kuiskasi ja napautti sauvallaan paperipalaa. Paperinpalaan alkoi muodostua tekstiä:
Herrat Kuutamo, Matohäntä, Anturajalka ja Sarvihaara
ylpeänä esittävät
Kelmien kartta.
James hymyili tyytyväisenä ja levitti kartan eteensä. Hän paikansi Siriuksen, joka oli kulkemassa kovaa vauhtia kohti tähtitornia. Annabella odotti häntä jo siellä ja tyttö käveli hermostuneesti ympäri tornia. Sirius antoi tyttöjen aina odottaa itseään, mutta saapui aina paikalle. Tyylikkäästi myöhässä, niin hän itse asian ilmaisi.
Poika tarkisti opettajien sijainnin. McGarmiwa oli kolmannessa kerroksessa, Verso kuudennessa, ja Voro neljännessä. Hienoa, viidennessä kerroksessa ei ollut ketään. James lähti kulkemaan eteenpäin, aina välillä tarkastaen kartasta, ettei törmännyt keneenkään.
Viimein hän saapui viidenteen kerrokseen ja hymyili. Hän kulki seinän ohi kolmesti ja ajatteli paikkaa minne halusi. Seinään muodostui ovi ja hän astui sisälle. Heti hänen astuttuaan sisälle, joku kapsahti hänen kaulaansa ja punaiset hiukset kutittivat hänen nenäänsä.
”Luulin, että jäit kiinni”, Lily mutisi hengittäen pojan tuoksua.
”Enhän minä voi kiinni jäädä”, James sanoi ja sulki tytön suun suudelmaan.
”Tule”, Lily hymyili ja veti poikaa kädestä pitäen sohvalle.
”Mene edeltä, minun täytyy tehdä yksi juttu”, poika sanoi ja katsoi kuinka Lily kohautti olkiaan ja istahti sohvalle.
”Ei saa katsoa”, James käski ja tyttö painoi silmänsä kiinni.
”Ilkityö onnistui”, James kuiskasi ja kopautti sauvallaan karttaa, jolloin paperi tyhjeni. Poika viskasi paperin huoneen nurkkaan ja istuutui Lilyn viereen, kuiskasi: ”Voit avata”, ja suuteli sitten tyttöä.
Harry Potter
”Harry, et saa”, Hermione kielsi.
”Äh, anna olla ’Mione, kyllä Harry osaa pitää huolen itsestään”, Ron sanoi.
”Kiitos Ron”, Harry kiitti ja tunki paperilapun taskuunsa.
”Sinulla ei ole edes viittaa”, Hermione hätäili.
”Kyllä minä pärjään. Sinä sanoit, ettei Kalkaroksella ole tänään vahtivuoroa, ja kunhan pysyn poissa Norriskan tieltä, niin minulle ei käy kuinkaan”, Harry lohdutti.
”Hyvä on, mene sitten ja pidä hauskaa. Minä tulen päästämään teidät puolenyön aikaa. Ja te olette silloin täällä”, tyttö huokaisi.
”Totta kai, totta kai.”
Mustahiuksinen poika kiipesi muotokuva-aukosta ulos, ja veti kartan taskustaan.
”Vannon, että minulla on vain pahat mielessäni”, hän kuiskasi ja hymyili nimille, Kuutamo, Matohäntä, Anturajalka ja Sarvihaara. Hänen isänsä, ja tämän ystävien nimille. Kelmeille.
Harry huomasi toisen kulkevan kovaa vauhtia tapaamispaikkaan ja lähti itsekin kulkemaan sinne. Hän kulki pitkin hiljaista linnaa, valona ainoastaan taikasauvansa valopilkku. Aina välillä hän varmisti, ettei joutuisi vastakkain Norriskan tai Voron kanssa. Se tietäisi jälki-istuntoa. Hiljaa poika pujahti ulos ulko-ovista ja juoksi kostean nurmen halki.
Hän pysähtyi pukuhuoneen ovelle ja tasasi hengitystään. Hän avasi narisevan oven ja astui sisälle. Hän hymyili, kun näki punahiuksisen tytön, kietoutuneen ainoastaan pyyhkeeseen.
”Olisimme voineet mennä valvojaoppilaidenkylpyhuoneeseen, jos olisin tiennyt, että haluat suihkuun”, Harry naurahti ja riisui viitan harteiltaan.
”Tämä on jännittävämpää”, Ginny sanoi ja käveli Harryn luokse antaen pyyhkeen valahtaa maahan.
”Paljon jännittävämpää”, poika myönsi ja kietoi kätensä tytön lanteille, hyväillen samalla tytön pehmeää ihoa. Ginny naurahti, kurottautui suutelemaan poikaystäväänsä ja vetäytyi sitten pois toisen otteesta.
”Miksi sinä noin teit?” Harry murjotti.
”Koska, minä haluan suihkuun”, tyttö sanoi hymyillen viettelevästi ja käveli sitten suihkuun, käänsi sen päälle ja antoi veden valua pitkin ihoaan.
”Tuletko sinä, vai aiotko vain katsoa?” Ginny kysyi, kun Harry oli jäänyt tuijottamaan tyttöä.
”Tulen, tulen. Riisun vain ensin”, poika sanoi ja alkoi ottaa vaatteitaan pois. Harry laski Kelmien kartan vaateidensa päälle, napautti sitä sauvallaan ja mutisi: ”Ilkityö onnistui.” Sitten hän otti silmälasit pois, käveli suihkuun, kietoi kätensä Ginnyn ympärille ja suuteli tämän kaulaa.
Lily Potter
”Et ole tosissasi, hän on luihunen”, Elena sanoi ja katsoi Lilyä epäuskoisesti.
”Olen minä”, Lily vakuutti.
”Sinun isäsi ja hänen isänsä vihasivat toisiaan”, Elena jatkoi.
”Minä tiedän”, Lily sanoi kyllästyneenä.
”Ja silti aiot mennä?” Elena varmisti.
”Kyllä”, Lily ilmoitti.
”Hyvä on”, Elena sanoi ja Lily halasi ystäväänsä vikkelästi.
”Katsokin, ettei sinua nähdä.”
”Katson, katson. Isä tappaisi minut, jos saisi vielä kirjeen kotiin”, Lily naurahti ja lähti oleskeluhuoneesta.
Päästyään ulos oleskeluhuoneesta, tyttö kaivoi hupparinsa taskusta haalistuneen paperinpalan ja napautti sitä taikasauvallaan. ”Vannon, että minulla on vain pahat mielessään.” Lily hymyili, hän piteli kädessään isoisänsä ja tämän ystävien tekemää karttaa. Häntä nauratti se ajatus, että James ja Albus hortoilivat käytävillä vain näkymättömyysviitan turvin. Kyllähän silläkin pärjäsi, mutta tämä oli turvallisempi. Kukaan opettaja ei ollut liikkeellä, ainoastaan Voro. Hänet olisi onneksi helppo kiertää kartan avulla.
Tyttö lähti rivakoin askelin kulkemaan kohti kylpyhuonetta. Hän oli kerran kuullut, kun isä oli sanonut Hermione - tädille, että suihku oli huono paikka… Ja siinä vaiheessa isä oli huomannut hänet ja huutanut: ”Lily, nyt ulos!” Lily oli kuitenkin tarpeeksi älykäs, että oli keksinyt mitä se tarkoitti. Niinpä, kun toinen oli ehdottanut tapaamispaikassa pukuhuoneita, oli Lily sanonut, että se ei kuulemma ole hyvä paikka ja ehdottanut sen sijaan kylpyhuonetta, joten he olivat sopineet tapaamisen sinne.
Hemmetti, olen myöhässä, Lily ajatteli ja kiristi vauhtiaan.
”Laventeli”, hän kuiskasi salasankasi ja astui sitten sisään.
”Hei”, Scorpius tervehti.
”Hei”, Lily sanoi ja hymyili pojalle hurmaavasti.
”Ajattelin, että kylpy olisi mukavaa”, poika sanoi naurahtaen.
”Kuulostaa hyvältä”, Lily myönsi ja iski pojalle silmää nauraen: ”Ja se on sitten vain kylpy.”
”Totta kai kultaseni, totta kai.”
”Ja minun pitää mennä takaisin puoliltaöin”, Lily muistutti samalla kun riisui huppariaan.
”Miksi?”
”Ettei Elena huolestu”, Lily sanoi ja kiskaisi topin päältään.
”Näytät upealta”, Scorpius virnisti ja käveli Lilyn luokse kietoen kätensä tytön ympärille suudellen tämän kaulaa.
”Scorpius”, Lily voihkaisi, kun pojan kädet hyväilivät häntä.
”Niin?” Poika kysyi.
”Yritetään päästä sinne kylpyyn asti.”
”Onko meidän pakko?” Scorpius mutisi tytön korvaa vasten.
”On”, Lily hengähti ja poika vetäytyi pois, painoi nopean suukon tytön nenänpäähän, käveli altaanreunalle, ja riisui bokserinsa. Lily katsoi Scorpiuksen täydellistä vartaloa ja hymyili.
”Tuletko sinä?” Poika kysyi pudottauduttuaan veteen.
”Tulen”, tyttö sanoi hymyillen, riisui loputkin vaatteensa ja laski kartan niiden päälle.
”Ilkityö onnistui”, tyttö mutisi ja kartta tyhjeni.
Lily käveli altaan reunalle, sukelsi veteen ja ui sen jälkeen Scorpiuksen syliin.
”Tämä on mukavaa”, Lily henkäisi.
”Niin on”, poika vastasi ja suuteli tyttöä.
