PotC: Kaikki askeleet, S, Angelica/Jack, romance

[Lily-Rose]

Nimi: Kaikki askeleet
Ikäraja: S
Fandom: PotC [Pirates of the Caribbean]
Haasteet: Vuodeaikahaaste syksyllä, paritusketjuhaaste Angelica/Jackilla, fandom10
Yhteenveto: Angelica pohtii suhdettaan Jackiin, tunteitaan, Jack miettii samaa ja pian pari kohtaa ja päättää jakaa elämänsä keskenään
Paritus: Angelica/Jack
Oma sana: Juuh. Paritusketjuhaasteeseen oli pakko saada aikaan Angelica/Jackia ja sit tuttuun tapaan yritin saada itseni yhdistämään mahdollisimman monta haastetta keskenään. Elieli, tässäpä tämä, kommentteja arvostan aina. Kappale on Johanna Kurkelan Kaikki askeleet

  Kaikki askeleet

 Syksy.

 Ennen se oli muutoksen aika. Nykyään se pelottaa vuosi vuodelta enemmän. Syksyllä sää jopa täällä Karibialla kylmenee, ei niin paljon, kuin pohjoisessa, mutta vähän. Syksyllä en kykene ajattelemaan muita, kuin sinua, Jack. Syksyllä muistan sinut, meidän hetkemme ja meidän tarumme, joka päättyi kai liian aikaisin.

 Minä oikeasti rakastin sinua, rakastan yhä. Ottaisin sinut hetkenä minä hyvänsä takaisin, jos vain huolisit minut. Etkä sinä saa minua uskomaan, ettei sinulla olisi tunteita minua kohtaan. Et vain saa. Minä tiedän, että sinulla on ollut.

   Vain yhden sydämen meitä kahta varten teki taivas aikoinaan
Kun luoja näki sen enkeleiden virheen,
Piti sydän puolittaa
Minä synnyin tuhat kertaa
Sinä kuljit jossakin
Eikä tiennyt kumpikaan
Että sydän kyllä muistaa
Ja se tahtoo takaisin toisen puolikkaan

 Minun sydämeni on yksinäinen, koska sen toinen puolikas on viety, Angelica. Sinä veit sen pois, tai oikeastaan minä annoin sen viedä, mikä teki rikoksesta kaksi kertaa raskaamman. Syksy ilahdutti minua joskus, nyt se vain masentaa. Minä olen kaukana luotasi, mutta sydämeni toinen puolikas kaipaa takaisin. Vaikka rakastuminen on syvältä ja rommi maistuu aina paremmalta.

 
Ai aa
Aivan kaikki kyyneleet
Kaikki askeleet ovat tänne johtaneet
Kauas kauas vaelsin
Jotain aina etsin
Läpi vuosituhanten
Monta monta kertaa luulin
Vastauksen jo löysin
Ja mä kuljin nauraen
Enkä ymmärtänyt koskaan
Mikä voima sisälläin piti aina otteessaan
Että sydän kaiken aikaa mua kiskoi sinuun päin
Ei se voinut luovuttaa

 Katosin kauas luotasi, Jack, koska en kestänyt nähdä ruskeita silmiäsi, tietää, että sydän, jota kannat rinnassasi, oli joskus minun, on ehkä yhä vieläkin minulla. Etsin jotain vahvempaa, jotain varmempaa. Olin valmis etsimään kauan, niin kauan, kunnes löytäisin sen. Enhän minä voi olla varma, oletko sinä vastaukseni. Enkä ymmärtänyt sinua koskaan. Alussa yritin, nyt en enää edes jaksa yrittää. Minä kuljen eteenpäin ja toivon, että löydän sinut vielä joskus, Jack.

 Ai aa
Kaikki askeleet ovat tänne johtaneet
Puoli sydäntä jaksoi kulkea edellä
Minä löysin sinun luo, takaisin sinun luo
Ai aa
Aivan kaikki askeleet
Yksi kerrallaan ovat tänne johtaneet
Kaikki askeleet ovat tänne johtaneet

 Kun tulit minua vastaan, Angelica, en tuntenut mitään muuta kuin pohjatonta iloa, joka tuntui valuvan yli ämpärin mittojen. Olin varma vain kahdesta asiasta. Halusin olla ikuisesti sinun kanssasi eikä rommi todellakaan maistunut miltään, jos sitä vertasi sinun huuliisi.

 Lisäksi, minä taidan rakastaa syksyä, koska se toi sinut takaisin luokseni.     

[Black rose]

Heips! Kommenttikampanjasta aamupäivää

Mun on jo aiemmin pitänyt kommata tätä niin täällä kuin Helmenkin puolella, mutten vaan jostain syystä oo saanut aikaiseksi. Mutta, mutta... Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, vai mitä

Valitsin tämän pitkälti parituksen perusteella, sillä Jack/Angelica ficcejä ei niin kovin usein vastaan tule. Sääli sinänsä, koska pari oli mitä kuumin PotC nelosessa, ja he sopivat hyvin toisilleen.

Sitten ficciin... Joo siis tää oli oikein miellyttävä ja virkistävä aamupala. Tunnelmaltaan varsin kaunis ja haikea ficci. Jackin ja Angelican tunteet välittyivät hyvin lukijoille. Johanna Kurkelan herkkä kappale rytmitti kivasti tekstiä ja näkökulmat vaihtuivat luontevasti lyricsien avulla. Biisi sopi hyvin tarinaan. 

Tämä ficci paljasti muuten melko hyvin Jackista löytyvän herkemmän puolen, ja rommi pyöri luontevasti miekkosen ajatuksista angstista huolimatta. Pisteet siis siitä

Tykkäsin muuten ficin lopetuksesta. 

Lisäksi, minä taidan rakastaa syksyä, koska se toi sinut takaisin luokseni.

Se nivoi tarinan alun ja lopun yhteen sekä osoittoi syksyn tärkeyden teemana tarinan juonen kannalta

Sitten ihan hieman pientä nillitystä:

Syitä ja tapahtumia, jotka johtivat Jackin ja Angelican suhteen päättymiseen, olisi ehkä voinut hieman valoittaa enemmän ficcin alussa. Se olisi voinut tuoda ehkä hitusen lisäsyyvyyttä tarinaan.

Ensimmäisessä kappaleessa toistuu ehkä hieman ilmaisu syksyllä, mutta toisaalta se ei haittaa. Tuo tekstiin tietyllä tavalla rytmisyyttä ja korostaa kyseisen vuodenajan tärkeyttä. Eli ei siis loppuviimeksi kamalasti häiritse

Syksyllä kelit jopa täällä Karibialla kylmenee

Tuon keli-sana on ehkä hieman liian puhekielinen. Sää voisi ehkä olla parempi...

Etsin jotain vahvempaa, jotain varmempaa, olin valmis etsimään kauan, niin kauan, kunnes löytäisin sen.

Tämä kohta voisi ehkä toimia paremmin kahtena lauseena. Piste siis tuohon varmempaa jälkeen.

Mutta. Kiitos tästä! Oli varsin mukavaa lukea pitkästä aikaa Jack/Angelicaa

[Lily-Rose]

Black rose, Jep, Jack/Angelica on tosi kuuma pari ja sääli todellakin, ettei heistä ole paljoa ficcejä ainakaan Suomen kielellä :--D Ja ohoh, enpä huomannut tuota keli - sanaa! Korjaankin sen heti tuonne sääksi, kiitos! Kiitos itsellesi kommentista!

[Ingrid]

Moi kommenttikamppanjasta. Nyt saattaa tulla vähän sekavaa tekstiä, mutta yritetään.

Hmm. Ihan alkuun sanon, että ihana paritus. Tämä kaksikko olisi saanut ehdottomasti olla enemmän esillä elokuvissa, heillä olisi ollut niin paljon annettavaa ja potentiaalia mitä suurenmoisimmalle tarinalle. No, onneksi fanit eivät kuitenkaan koskaan tuota pettymystä eivätkä tälläkään kertaa ole jättäneet tätä paritusta huomiotta, minkä vuoksi Jangelica -ficcejä löytyy netistä yhä enemmän - iso kiitos siitä kuuluu sinullekin.

Tunnelma ficcissä oli kieltämättä kaunis ja pidin siitä miten Jackistä purkautui esiin aivan toisenlainen puoli. Kerronta ei kuitenkaan mennyt liian siirappiseksi kauniista lyriikoista huolimatta, ja pidin erityisesti tavastasi ujuttaa rommia kuvailun joukkoon, sillä se teki tunnelmasta toisinaan myös erittäin jackmaisen. Pidin Jackin kerronnoista selvästi enemmän kuin Angelican, joka on myös vähän sellainen badass ja siksi olisinkin toivonut hänenkin kerronnalleen jotain muutakin kuin vain pelkkää surkuttelua, kaipuuta ja ikävöintä - elokuvista tuttu Angelica olisi varmaan tirvaissut kapteenilta nenän niskaan, jotenkin jäin kaipaamaan sellaista sanojen aggressiivisuutta. Mutta, vaikka Angelican kovispuoli tässä unohtuukin niin hienosti olet saanut hänestäkin toisen puolikkaan esille. Tunteiden matkassa oli helppo pysyä aina tekstin loppuun asti.

Olen samaa mieltä Black rosen kanssa siitä, että tämä ficci jätti sellaisen pintaraapaisu -fiiliksen. Jäin kaipaamaan syitä ja ehkä jopa seurauksiakin, sillä vuorotteleva ikävöinti ei oikein johtanut mihinkään (paitsi hivenen yllättäen siihen, että pari palasikin yhteen) eikä lukijalle täysin selviä, mistä se on oikeastaan alkanutkaan. Erityisesti jäin pohtimaan, mitä tuona tiettynä syksynä oikein tapahtui, kun se on niin vahvasti ficcissä kuitenkin esillä. Hmm. Voisin kai jotenkin kuvitella tämän ficcin olevan varsinaisessa elokuvassa sellainen ripeä mustavalkoinen muistelo kaikkien muiden tapahtumien keskellä.

Pidin lopetuksesta, jossa syksyn surut ja murheet kääntyvät viimein päälaelleen ja muuttuvat iloksi ja riemuksi.

Kiitän tästä ficcistä, joka sai mut sellaiselle PotC -tuulelle, että taidanpa tästä laittaa Mustan helmen kirouksen pyörimään.

Luella