Author: bbrickless
Beta: -
Genre: angst, (romance) insesti, femme
Rating: K-11
Fandom: Twilight
Paring: Kate/Tanya
Warnings: hahmot ovat luultavasti aika OoC... hupsista
Wordcount: 300
Disclaimer: Meyerin hahmoilla leikin, enkä saa rahallista korvausta.
Summary:
Kukaan ei saa olla parempi kuin minä. Ei kukaan.TulkitsemattomuusSähkön pystyisi aistimaan ilmassa, jos olisi varuillaan. Mutta miksi toinen olisi? Katsellessaan sisartaan ei ensimmäisenä tulisi mieleen varautua hyökkäykseen. Varsinkaan kun toisen silmät hehkuivat lämpöä ja huulilla oli nätti pieni hymy.
Vaara on näkymättömien musteviivojen kuvio hohtavalla paperiarkilla. Sen voisi nähdä jos katselisi paperia valoa vasten. Kaikennäkevät silmät ovat sokeutuneet luottamuksesta. Me kaikkihan lakkaamme ajattelemasta samalla hetkellä, kun päästämme tunteemme valloilleen.
Marmoikäsi kietoutuu kaulan ympärille ja hyväilee niskaa. Sormet kietoutuvat punertavanvaaleisiin kiharoihin ja ilmeenkään värähtämättä nykäisevät kaikella voimalla.
”Mitä helvettiä?!” huuto karkasi kivun vääntämiltä huuliltasi. Minä hymyilin sisäänpäin kääntynyttä hymyäni.
Kylmyys tanssi mekon ohuella kankaalla ja käteen tarttui tukko hiuksia. Naarmu sinun täydellisessä pinnassasi kulta. Kukaan ei saa olla parempi kuin minä. Ei kukaan.
Painoin anteeksipyynnöksi huuleni omillesi. Kevyt suukko vain. Aina vain liian vähän ja liian paljon.
Pysy, jää.Voisit jäädä siihen, mutta aiheutat kipua, koska me molemmat nautimme siitä, kuinka toista sattuu. Masokistit rakastavat sadismia. Tai sadistit masokisteja. Tasapainotellaan järjettömyyksiemme keskellä.
”Kate”, kuiskaat sanan huuliltasi kirouksen lailla ja raastat kasvojani lähemmäs. Mikään ei ikinä riitä. Ei koskaan. Suutele tai huuda ja suutele. Vaihtoehdot ovat selvät eikä niiden punnitsemiseen kannata tuhlata energiaa, lopputulos oli aina sama.
”Ei. Enää. Tanya”, sanani viilsivät tietoisuuttasi. Ymmärsitkö edes mitä minä sanoin?
Kieltäisinkö sinut? Voiko sellaista kieltää mikä ikuisesti on osa itseä, omaa minuutta? Onko minussa tarpeeksi sanomaan sinulle ettet saa koskea minuun kuten silloin joskus, kun naiivius oli hallitseva piirteeni.
Käsi sivalsi poskea, mutta en tunne mitään muuta kuin voimaa. Minä olen se joka sai viimeisen sanan ja täydelliset suortuvat irtonaisina käsiinsä.
Murina on suloista ja kuitenkin kertoo minulle, että nyt olisi aika kadota. Mutta en tee niin. Jään siihen ja otan hampaat vastaan kaulalleni. Kipu pitää elossa. Kipu saa minut kaipaamaan huuliasi. Kipu muistuttaa vääryydestä.
Me emme koskaan olleet oikeita toisillemme, sisareni. Katso minua silmiin ja unohda rajoitukset hetkeksi.
// Classick muokkasi ikärajan oikeaksi