Nimi: Kun mitään muuta ei ole tehtävissä
Kirjoittaja: fan4ever
Ikäraja: S // neme lisäsi ikärajan myös otsikkoon
Fandom: Nälkäpeli // Tinppa siirsi otsikon fandomin oikeaan paikkaan.
Genre: Draama
Charachter: Gale
A/S: Tällanen ficci. Alusta tykään oikeestaan aika paljonkin, mut loppu on vähä mitä on
Kaikki oli aivan turhaa. Mitään ei enää ollut tehtävissä. Capitol oli tuhonnut vyöhykkeen 12, ja useat sen asukkaat - mukaan lukien leipurien perhe - olivat kuolleet tulipalossa, joka oli tuhonnut vyöhykkeen lopullisesti.
Gale oli saanut juuri ja juuri pelastettua oman perheensä ja Katnissin perheen muiden auttamiensa perheiden joukossa, mutta ei voinut tehdä enää mitään. Ei olisi kannattanut edes yrittää.
Hän katseli kuinka hänen kotinsa vain paloi ja ihmiset huusivat kauhuissaan yrittäen päästä pois liekeistä. Mikään ei ollut kamalampaa katsottavaa. Ainut kamalampi oli katsella nälkäpeliä ja toivoa että Katnissille ei kävisi kuinkaan.
Gale oli tyytyväinen että palo oli tapahtunut nälkäpelin aikaan, jolloin tyttö oli turvassa tulipalolta, eikä edes tiennyt, että vyöhyke 12 oli juuri tuhoutumassa. Se oli lohduttavaa.
Oli kamalaa katsella keitä kaikkia ei löytynyt, sillä jokainen tiesi missä kadonneet olivat. He olivat liekeissä. He olivat tuhon tuomittuja eikä kukaan voinut auttaa. Jotkut hailusivat mennä – ja osa menikin - takaisin hakemaan ystäviään ja perheen jäseniään, mutta kukaan ei palannut elävänä takaisin. Ihmiset yrittivät turhaan estää liekkeihin menneitä ystäviään, ja perheenjäseniään menemästä hakemaan liekkeihin jääneitä.
”Me emme voi jatkaa tätä” Gale sanoi ja kohotti ääntään. ”Me emme voi jatkaa tätä! Emme saa antaa Capitolin tuhota meitä kokonaan. He luulevat, että ovat saneet tuhottua meidät, mutta olemme edelleen elossa. Vyöhykkeen 12 ihmiset ovat edelleen elossa. Emme saa uhrata niitä henkiä, jotka ovat jääneet eloon hyökkäyksestä. Meidän täytyy lähteä täältä. Emme voi tehdä enää mitään”, Galen ääni oli voimakas. Se oli vahva ja rohkea. Kuin johtajan ääni ja kaikki keskittyivät kuuntelemaan. Ihmiset lopettivat sen mitä sitten olivatkaan tekemässä, ja kaikki katsoivat häneen.
”Mitä me voimme enää tehdä? Kotimme on tuhottu?” eräs nainen kysyi. Hänen silmänsä vuosivat kyynelistä ja hän rutisti itseään tiukasti.
”Me menemme vyöhykkeelle 13”, Gale vastasi ja ihmiset katsoivat häneen kysyvästi.
”Sehän on tuhottu”, ihmiset puhuivat.
”On totta, että vyöhyke 13 on tuhottu, mutta ennen nälkäpeliä, Katniss kertoi minulle kahdesta naisesta, jotka kulkivat aidan ulkopuolella. He olivat vyöhykkeeltä 8. Joka vuosi on näytetty video vyöhykkeestä 13 muistuttamaan meitä kapinan seurauksesta, mutta nämä naiset olivat huomanneet videon samaksi joka kerta. He uskoivat, että vyöhykkeellä 13 on elämää, ja niin uskoi Katnisskin. En tiedä teistä, mutta minä ainakin aion mennä sinne, sillä uskon että siellä on elämää, maan alla, ja mahdollisuuksia taistella Capitolia vastaan.” Gale sanoi ja yhä useampi katsoi häntä. Pian kaikkialta alkoi kuulua pientä supattelua.
Tovin kuluttua vanha mies tuli Galen luokse täristen.
”Voitko luvata, että siellä on elämää meille? Matka tulee olemaan pitkä ja monet voivat menehtyä sen aikana. Lisäksi Capitol katselee meitä lähes lakkaamatta. Voisimmeko muka päästä pois täältä elävinä?” hän sanoi.
Galen silmät paloivat tulta hänen nyökätessään.
”Kyllä! Me selviämme! Voimme lähteä kiertäen vyöhykkeen metsien ja järvien kautta, mutta me selviämme. On totta, että urakka ei tule olemaan helppo, mutta me pystymme siihen. Pystymme, jos puhallamme yhteen hiileen ja siten saamme meidät Kaikki turvaan. Keinolla millä hyvänsä. Kuka on mukanani!?” Gale puhui vahvasti ja selkeästi. Hänen ääneestään kuului varmuus, joka alkoi pian valua muihin. Kovasta surusta huolimatta, monet alkoivat hymyillä uuden toivon saattelemana.
