Fandom: Fullmetal Alchemist
Disclaimer: Hiromu Arakawa omistaa, minä en saa hänen luomuksillaan leikkimisestä minkäänlaista korvausta.
Otsikko: Ystävänpäivä
Kirjoittaja: Pics
Beta: -
Hahmot: Maes ja Roy
Ikäraja: S
Genre: Draama
Summary: Maes tiesi, että Roy inhosi ystävänpäivää.
A/N Menin sitten hairahtumaan Ficlet300-haasteeseen. Tämä on sana 82. Ystävä. Inspaa tuli myös Kaiken maailman ficlettejä -haasteesta, aiheesta Ystävänpäivä, mutta sanoja on siihen liikaa. Tämä oli kiva tehdä. Kommentteja arvostan aina.
Ystävänpäivä
Maes tiesi, että Roy inhosi ystävänpäivää. Se oli erittäin ymmärrettävää, kun otti huomioon mitä kaikkea Roy sinä päivänä sai lukuisien naisten taholta kestää – söpöjä kortteja ja nolostuttavia pikku lahjoja, kukkia, vihjailuja, lirkuttelua, imartelua ja jopa suoranaista tyrkyttämistä. Royta saattoi kaikin mokomin sanoa naistenmieheksi eikä taatusti tullut valehdelleeksi, mutta hän päätti itse, milloin ja kenet vietteli. Se, että kaikki naiset yrittivät oma-aloitteisesti yhtä aikaa tunkea hänen syliinsä, ei huvittanut häntä ollenkaan.
Tämän kaiken tietäen Maes oli ehdottanut Roylle, että he kävisivät yhdessä parilla lasillisella. Ainakin Roy saisi jotakin muutakin seuraa kuin sihteerit, jotka 'vahingossa' vilauttelivat hänelle hameidensa halkioista enemmän kuin olisi ollut suositeltavaa ja häiritsivät raportin kirjoittamista melko pahasti. Roy oli ilmeisesti ajatellut samaa, koska oli suostunut heti.
Heidän ehdittyään ensimmäisten tuoppiensa puoliväliin Maes ei kuitenkaan enää ollut varma siitä, oliko tämä sittenkään ollut niin mahtava idea. Baari oli täynnä kuhertelijoita. Mikä vielä pahempaa, Roylle oli jätetty jo kaksi pientä sydämenmuotoista suklaarasiaa, vaikka hän oli yrittänyt olla ottamatta niitä vastaan. Maes oli kiitollinen siitä, että hänen vihkisormuksensa ehkäisi tehokkaasti sellaisen huomion, vaikka ei häntä kovin moni tullutkaan edes katsoneeksi, jos hän sattui olemaan Royn seurassa.
”Minä vihaan ystävänpäivää”, Roy puuskahti kiukkuisesti, kun ohi kulkenut nainen oli läpsäyttänyt hänen takapuoltaan.
”Minusta siinä on periaatteessa ihan hyvä ajatus”, Maes sanoi yrittäen kuulostaa rauhoittavalta. ”Ystäviä pitäisi välillä tosiaan muistaa, se on tärkeää... Mutta tuntuu kuin se olisi nykyisin muuttunut jonkinlaiseksi hysteeriseksi ihastuksien huomion kalasteluksi.”
Roy tuhahti. ”Ihanko totta?”
”Nykyisin tuntuu, että ihmiset katsovat oudoksuen, jos ystävänpäivänä menee baariin ystävän kanssa, eikä rakastetun. Ihme, ettei kukaan ole vielä tullut kysymään, seurustelemmeko me.” Maes naurahti.
”Se tästä vielä puuttuisikin.”
Maes vaivasi aivojaan ja yritti keksiä, miten piristäisi Royta. Hän tunsi olevansa vastuussa siitä, että oli raahannut Royn paikkaan, jossa he eivät saaneet olla rauhassa. Hän oli ajatellut, että ehkä rento jutustelu tuoppien ääressä saisi Royn unohtamaan hermoja kiristävän päivänsä, mutta sen sijaan se olikin aiheuttanut lisää hermojen kiristystä.
Joskus hänestä tuntui, ettei hän osannut olla niin hyvä ystävä kuin olisi halunnut olla. Se oli ikävä tunne.
Roy huokasi raskaasti ja työnsi suklaat pöydän yli. ”Ota nuo. Tiedän, että Gracia sentään pitää suklaasta.”
”Vain jos saan kertoa hänelle, miksi ne ovat minulla. En halua hänen kuvittelevan, että sain ne joltakin tytöltä.”
”Sama se minulle on, kerrotko. Kunhan vain otat ne.”
Maes tarttui tarjottuihin rasioihin ja veti ne aivan eteensä väläyttäen leveän hymyn. ”Kiitti.”
”Aww, miten herkkää!” Yllättävän huudahduksen lisäksi Maesin hartiaa läimäytettiin ilman minkäänlaista varoitusta. Kun hän kääntyi katsomaan, hän näki tummahiuksisen rouvan, jonka drinkissä oli paperivarjo ja joka iski hävyttömästi silmää ennen kuin lipui tiehensä.
”Älä vain sano, että hän teki juuri sen tulkinnan”, Roy mutisi.
”Taisi tehdä.”
He huokasivat molemmat. Maesin oli myös myönnettävä, että tämä ystävänpäivä alkoi vähitellen rasittaa. Hän toivoi, etteivät he olisi tulleetkaan.
”Kuule, Maes...” Roy aloitti heidän oltuaan pitkään hiljaa.
”Mitä?”
”Kiitos siitä. Ajatuksesta, siis. Kyllä minä arvostan sitä.”
Maesin suupielet venyivät korviin, kun hän käsitti että Roy oli joka tapauksessa ymmärtänyt hänen tarkoituksensa. ”Hyvää ystävänpäivää”, hän sanoi.