Title:Katukissat
Author: Violet Baudelaire
Fandom: Bleach
Rating: K-11
Pairing: Soi Fon/Yoruichi
Vastuunvapaus: Hahmot ovat Tite Kubon, minä vaan lainaan, kun satuin jostain syystä innostumaan kissoista ^^
A/N: Ensimmäinen raapale toimii omana itsenäisenä kokonaisuutenaan (ja sen voi lukea olevan AU), myöhemmät kuuluvat keskenään samaan "tarinaan". Seuraan Bleachia "suomijulkaisun tahtiin" (lainaan kaverilta), joten en tunne hahmoja ja niiden tarinoita ihan hirveän hyvin, epäjohdonmukaisuuksia saattaa siis esiintyä. Olisin halunnut jatkaa viimeisimmästä korkealla ikärajalla, mutta innostus hahmoihin lopahti (ainakin toistaiseksi) materiaalin tyrehtyessä
KatukissatSoi Fon tiesi, että katukissat viihtyivät kujan pimeässä päädyssä ja hän livahti sinne melkein joka ilta seurailemaan yössä välkähteleviä silmiä ja viuhahtelevia kynsiä.
Kissat olivat kiehtovia, sillä niiden jokainen liike oli uskomattoman sulava, aivan kuin viiksenkärjen värähdyskin olisi suunniteltu juttu. Sillä ei tietenkään ollut mitään tekemistä asian kanssa, että Yoruichi oli muistuttanut hyvin paljon kissapetoa.
Soi Fon yritti unohtaa entisen työnantajansa, ja jotenkin sairaalla tavalla se onnistui helpoimmin juuri silloin, kun hän sai vain istua liikkumatta ja seurata kissoja katseellaan.
Joskus jokin kesympi yksilö harhautui puskemaan häntä vasten, kiipeämään syliin, ja silloin Soi Fon hautasi kasvonsa kissan selkään ja itki.
Kehräystä yössäPurrrr.
Soi Fon hätkähti hereille keskellä yötä. Jostain oli kuulunut omituinen ääni, joka oli täsmälleen kuin… aivan kuin kissan kehräystä. Nainen katseli ympärilleen, mutta missään ei näkynyt suloista karvapalloa tai sulavaa petoa, josta ääni olisi saattanut olla peräisin.
Soi nousi vuoteesta vaivautumatta pukemaan mitään valkoisen lepattavan yöpaitansa päälle, ja suuntasi askelensa keittiöön. Hänelle oli äkkiä tullut kamala jano.
Juotuaan lasillisen vettä hän kasteli kätensä ja siveli vettä kasvoilleen. Kissan ääni oli kuulunut unesta, tai hän oli kuvitellut koko jutun.
Soi Fon kääntyi palatakseen makuuhuoneeseen, kun hänen katseensa kohtasi kaksi kiiluvaa silmää lattianrajassa.
Musta kissa naukaisi matalasti.
Äkkiä sydän tuntui pysähtyneen. Soi Fon seisoi jähmettyneenä, tuijotti kissaa, jonka silmät kiiluivat keltaisina, kun tämä tassutteli harkitun hitaasti häntä kohti.
Viekkaat, mutta kuitenkin eläimelle liian ymmärtäväiset silmät kohtasivat Soi Fonin katseen ja sitten kissa puski päätään naisen paljasta pohjetta vasten aivan kuin sanoen, että sillä oli ollut ikävä.
Soi Fon tärisi kauttaaltaan, vajosi polvilleen ja nosti kissan syliinsä.
Miksi hän aina sortui tähän samaan? Ajatus kiusasi naista, kun hän kantoi kissan sänkyynsä. Hänen olisi pitänyt olla vihainen, mutta Yoruichi tunsi hänen heikkoutensa liian hyvin.
Ei tarvittu kuin yksi katse ja naukaisu, niin Soi Fon suli.
”Minä inhoan sinua, Yoruichi”, hän kuiskasi kissan turkkiin.
Kissa aamunkajossaAuringonnousu kutitteli Soi Fonin silmäluomia, mutta se ei suinkaan ollut ainoa seikka, joka oli saanut hänet heräämään. Yön aikana kissa hänen viereltään oli kadonnut, vaihtunut naiseen, joka nyt oli kietonut jalkansa notkeasti hänen ympärilleen.
Soi Fon oli kyllä tiennyt, miten tässä tulisi käymään, ja silti hän oli yöllä kantanut toisen vuoteeseensa. Yoruichi näytti nukkuvan edelleen, ja se antoi nuoremmalle tilaisuuden vain ihailla toisen levollisia kasvoja.
Ei mitään taka-ajatuksia suljetuissa silmissä, pelkkää pehmeää unta.
Tai niin Soi Fon ajatteli, ennen kuin tuli hetken mielijohteesta vilkaisseeksi peiton alle. Räikeä puna valtasi naisen kasvot, kun hän tajusi, että Yoruichi oli kokonaan, täysin alasti.
Soi Fon tunsi kuuman paniikin valuvan suoniinsa ja hän oli aikeissa irrottautua mahdollisimman huomaamattomasti, kun näennäisesti nukkuva nainen raotti silmäänsä.
”Minne matka, Soi Fon?” Yoruichi venytteli nautinnollisesti, ja peiton virkaa toimittava lakana valahti hänen päältään. Soi Fon yritti olla tuijottamatta, mutta surkealla menestyksellä.
Yoruichi oli yksinkertaisesti liian… Soi Fon ei antanut itselleen lupaa saattaa ajatusta loppuun, hän oli kasvoiltaan muutenkin jo tarpeeksi punainen. Hän oli aina, aina, ihaillut Yoruichin sulavaa liikkumista, notkeutta ja dynaamisuutta, ja tämän naisellista vartta. Ihaillut enemmän kuin olisi pitänyt.
”Kissako kielesi vei?” Yoruichi sanoi leikkisästi nojautuen painamaan pienen suukon toisen suupieleen.
”Kiitos yösijasta, oli lämmin nukkua.”
**********************************
Palautetta?