Aika lyhythän tämä on, tuli lukiessa vähän tiivistelmäfiilis. Eli olisin toivonut ehkä vähän enemmän pituutta, koska tämä ficci kuitenkin käsittää aika laajan aikavälin. Toisaalta tämä kyllä toimii hienosti näinkin, ja onnistuu koskettamaan lyhyydestään huolimatta. Kaikkein eniten pidän lopusta, vaikka se on tempoltaan nopein ja ehkä lauserakenteeltaan muuta tarinaa lyhyempi, minkä vuoksi myös tuntuu vielä tiivistetymmältä kuin alku.
Kaunis tämä tietenkin on, ja idea Fredistä katselemassa veljeään on valloittava. Olet tiivistänyt heidän koko suhteensa ihanasti tuohon aivan loppuun, se kyllä sai olon tosi toiveikkaaksi kaiken angstin keskellä. Myös minä karsastan velhoja rukoilemassa, koska heidän uskonnollisuudestaan ei ole annettu kirjoissa mitään viitteitä. Kuitenkaan en kokenut Georgen rukoilua tässä häiritseväksi, vaan se vaikutti kauniilta elementiltä tarinassa, eikä varastanut eleenä liikaa huomiota muulta kertomukselta.
Tykkäsin kyllä aika paljon,
Lia