...ja tän myötä nousit ehdottomasti yhdeksi mun suosikkikirjoittajista täällä. Mieletöntä.
Itse asiassa olen lukenut tämän jo pariin otteeseen aiemminkin, mutta nyt luin vielä kerran ja sain sitten kommentoituakin. Maaginen tarina, ihanat, haavoittuvuudessaan arkiset hahmot ja hieno parin tunnin hetken kuvaus.
Se, ettei miesten riidan syy käynyt ilmi, korosti jotenkin tilanteen intiimiyttä ja sitä, että tällaisia hetkiä parisuhteissa joskus on. Ei kaikki ole sitä ruusuilla tanssimista tai vastaavasti kiihkeää vuoristorataa, elämässä on niin paljon erilaisia sävyjä. Sulle tuntuu olevan tyypillistä tällainen vähäeleisyys, pienillä sanoilla ja teoilla kerrot suuria asioita. Tykkään.
Ja loppu oli kerrassaan hieno ja koskettava, itsekään en ensimmäisellä lukukerralla tajunnut Anssin sokeutta, mutta kun se kävi ilmi, niin se tuntui ihan luonnolliselta, loksautti palaset kohdalleen. Se oli tässä tarinassa tärkeä elementti, mutta ei kuitenkaan mitenkään liian hallitseva eikä määrittänyt Anssin persoonallisuutta liiaksi. Juhan huoli Anssin puolesta oli kamalan liikuttavaa, mutta sekin johtui ihan muusta kuin sokeudesta.
Kiitos tästä kauniista tarinasta, nyt lukemaan tuota Syyssateita (vaikka olen senkin jo kertalleen lukenut) ja kommentoimaan.