Kommenttikampanjasta hyvää aamuyötä, taikka aamua kuinka sen nyt haluaa käsittää! :>
Nappasin tämän itselleni luettavaksi ja kommentoitavaksi, koska en ole pitkään aikaan eksynyt originaalien pariin, vaikka yleensä ne tulevat vain positiivisena yllätyksenä. Tämäkin ja erityisesti juuri tuon aikakauden puolesta, jota en aluksi osannut edes odottaa. Mielenkiintoinen ajatus sijoittaa tapahtumat niin kauas, aikakauteen jossa korsetit kiristetään, tytöt naitetaan herttuoille ja äidin kunnioitusta odotetaan enemmän kuin omaa vapautta. Olit onnistunut tässä todella hyvin ja veit lukijan mukanasi tuonne vuosien ja taas vuosien taaksi ihan uuteen aikakauteen, josta en ole tainnut koskaan ennen lukea! : D
Muutenkin teksti oli kaunis ja kuljetti kuvailussa ja sanoissaan surumielistä teemaa hyvin mukanaan, tuoden minä-kertojalle tunteet paljon paremmin esille kuin että se olisi ollut kaikkitietävän näkökulmasta. Se antoi myös mahdollisuuksia luoda omaa mielikuvaansa hahmoon, josta itsestään ei kerrottu paljoakaan, vain tunteista palvelijaa kohtaan, mutta myös ylpeydestä ja voimasta pysyä erossa siitä, mihin ei saa koskea. Säädyt pysyivät muutenkin kohdallaan, sillä palvelustyttökin piti itseään tyttönä, jolla ei ollut oikeutta niin korkea-arvoiseen neitiin kuin tarinan tyttö oli. Hän kuitenkin teki jotain ja merkki hyvästeistä oli todella kaunis ja samalla surullinen, osittain jopa toivon siinä kohdassa ettei tyttö sanoisi miehelleen "tahdon" vaan jäisi palvelustytön luokse...
...mutta tytön vahvuus säilyi koko fikin ajan yllä, kuten jo sanoin, eikä silloinkaan sanonut ei ja pidin siitäkin vaihto-ehdosta todella paljon. Oikeastaan enemmän kuin siitä, että tytöt olisivat saaneet toisensa, koska nimen omaan sen ympärille rakentui tämä alakuloisuus ja kaipuu muualle kuin sinne missä oli. Ja se oli kaunista ja tykkäsin lopusta todella paljon, kun avioliittoa verrattiin kahleisiin.
Ainut asia, mikä särähti korvaan oli kohta, jossa palvelijaa sanottiin saastaiseksi. Se jotenkin vain särähti pahasti, olihan se totta ettei palvelijoita arvostettu, mutta mieli, joka piti palvelustytöstä kovasti ei olisi sanunut sitä saastaiseksi palvelijaksi, kun hyvää palvelusväkeä kuitenkin arvostettiin tuohon aikaan (ei toki niin paljon kuin suuria henkilöitä, mutta palvelusväen keskuudessa).
Mutta, kuten jo sanoin pidin aivan uskomattoman paljon ja histroriallista femmeä tahdon ehdottomasti lukea joskus lisääkin, tuli todella positiivisena ja ihastuttavana yllätyksenä, vaikka jotenkin osasin jo odottaa jotain kaunista tekstiä luettavakseni tätä valitessani. : D
Oloni ei parene silloinkaan, kun palvelijatar panee syliini riikinkukon sulista valmistetun morsiusviuhkan ja koskettaa jäämurskan kylmillä käsillään hiuksiani. Säpsähdän, kun käsi liikkuu luontevasti hiuksillani, leikittelevät ja näpertävät. Me emme puhu, eikä hän katso silmiini vieläkään.
Tämä oli jotenkin todella kaunis kohta, enkä oikein osaa edes selittää miksi tykkäsin siitä niin paljon, mutta ehkä se juuri johtuu tuosta suhteen viattomasta, mutta samaan aikaan salailevasta kuvailusta joka on ihana.<3
Kun palvelijatar ojentaa minulle hääpukuni, huomaan että hänen silmänsä täyttyivät kyyneleistä. En lohduta häntä enkä ojenna käteäni pyyhkiäkseni hänen kyyneleitänsä. En tee mitään.
Tämä kohtaus taas oli niin surullinen ja toivoin, että ne ois saanu toisensa. Ei näin on hyvä, mutta silti. :'<
Kiitokset ihanasta lukukokemuksesta
~ Odoshi kumartaa
