Hysteerinen Sansku jakoi linkillä H/D:n ilosanomaa, ja eihän tätä voinut mitenkään ohittaa!
Niin, minäkin pidän tästä parista aivan valtavasti, kai sitä voisi puhua jo rakkaudesta. Siksi tällaiset lyhyetkin, mutta tunnelmakuvauksessaan loistavat tekstit sykähdyttävät aina.
Ihastuin Dracoon tässä. Hänessä oli sitä tavattoman tuttua itsepäisyyttä ja omanarvontuntoa, jotka tekevät hänestä juuri sen pojan joka hän on. Olit sujauttanut tekstiin ihania yksityiskohtia, kuten risainen kenkä (haha, Harrylla on pienemmät jalat kuin Dracolla!) tai Harryn huivin väriset lehdet. Ne loivat tunnelmaa vahvasti ja hienosti.
Ja aivan kuin Sanskulla, myös minulla oli suuria vaikeuksia keksiä suosikkikohtaani. Sillä jokainen lause, jokainen sanakin tuntuu olevan tässä tekstissä paikallaan, ja kokonaisuus on yhtä kauneutta! Hykertelin pirullisen pyhälle Potterille ja huokaisin ihastuneesti lopetukselle. Täydellinen loppu koskettavalle raapaleelle. Pidin tästä todella, kiitos!
Sinikeijun jatkopyynnössä (varsinkin siinä sovinto-osassa!) on paljon ideaa. Miten olisi? Lukisin kyllä!