//Sansku muutti ikärajan uusien sääntöjen mukaisiksi ja lisäsi alkutiedot. (:
Ikäraja: K-11
Paritus: Pansy/Draco
Varoitukset: itsetuhoisuutta
Pansy Parkinson istu yksin pienen lammen rannalla. Hän piirteli rantahiekkaan kukkia ja sydämmiä.
Pansylla oli päällään musta mekko joka ulottui hänen nilkkoihinsa asti. Lampi oli piemänmetsän sydämmessä pienellä
aukiolla. Pansy oli löytänyt lammen kun oli ollu ensimmäisella luokalla tylypahkassa ja pitänyt sen salassa. Nyt Pansy oli viidennellä luokalla. Hän tuli joka ilta lammen luokse ja ajatteli asiota, enimmäkseen Draco Malfoyta.
Draco... Hän on niin suloinen. Mutta hän ei edes huomaa minua. Minä olen aina tykännyt hänestä... Aina...
Mutta Draco ei koskaan edes vilkaise minua.. Turhaan minä hänta kaipaan, kaikki on aivan turhaa..
Pansyn poskea pitkin valui kyynel kun hän mietti näitä asioita. Sitten Pansy nousi ylös ja lähti vakain askelin kävelemään
veteen. Hän otti syvään henkeä ja heittäytyi veteen.
'Tahdon kuolla nyt' hän ajatteli. Pansy oli hetken vedenalla mutta sitten hän kuuli lammen rannalta äänen. Todella tutun äänen. Se oli Draco! pansy nousi vedestä ja katsoi Dracoa.
-Mitä sinä teet? Draco kysyi hämmästyneenä.
-Äähh..., Uin vain.. Pansy valehteli.
-Okei. Joku käski vain minua tulla sanomaan että tänään on lempiruokaasi. Heippa! Draco sanoi ja lähti kävelemään pois.
Pansy jäi katsomaan itkuisena Dracon loittonevaa selkää.
Tuonko takia hän tuli tänne! Tuli vain kertomaan että kaikki muut syövät lempiruokaani. Elämä on turhaa. Tahdon kuolla nyt!
Pansyn silmistä tippui monen monta kyyneltä kun hän seisoi siinä. Samassa hän huomasi että Draco tuli takaisin lammen rantaan.
-Ainiin ja tahdoin vain sanoa että olet kivoin tuntemani tyttö ja että minä olen ihastunut sinuun, Draco mutisi ja hän lähti kävelemään poispäin.
Pansy katsoi Dracon hahmoa ja hänen silmänsä täyttyivät kyynelistä mutta tällä kertaa ilon kyynelisä.
Pansy seisoi siinä vielä todella kauan itkemässä. Sitten hän nousi vedestä ja puki kaapunsa mekon päälle ja lähti
tylypahkaa kohti. Hänen askeleensa tuntuivat kevyiltä, niin kevyiltä että hän vosi vaikka juosta. Ja niin Pansy juoksiki.
Koko matkan tylypahkaan. Hän käveli käytävällä ja kääntyi seuraavalle käytävälle kun hän törmäsi johonkin ja kaatui taaksepäin.
-Auts! Katsoisit eteesi... Ai se olitkin sinä, Pansy sanoi ja katsoi samalla Dracoa joka istui maassa päätään pidellen.
-Joo, Draco huohotti.
-Sinäkin olet muuten kivoin tuntemani poika. Ja minä rakastan sinua, pansy kuiskasi ja nousi ylös. Hän lähti oleskeluhuoneeseen.
-Missä sinä olet ollut! Millicent huusi kun Pansy astui oleskeluhuoneeseen.
-Ulkona vain, Pansy sanoi.
Samassa Draco tuli oleskeluhuoneeseen kukkakimppu kädessään.
-Nää on sulle, hän sanoi pansylle.
Pansy tuijotti nolona kukkakimppua. Lopulta hän otti sen. Silloin Riesu tuli katon läpi.
-Malfoy sydän parkinson, Parkinson sydän Malfoy. Hähähähähähäh! Riesu kiljui.
Pansy tuijotti todella nolona Dracoa joka hymyili hänelle.
Pansy mietti..
Miten Draco saattoi nolata mut tällä tavalla. Mun pitäää kostaa sille.
Ja ajattelematta mitä teki Pansy suuteli Dracoa suoraan suulle. Oleskeluhuneesta kuului hihitystä ja naurua. Vasta silloin Pansy tajusi miten tyhmästi hän oli tehnyt. Hän juoksi itkien pois oleskeluhuoneesta, pois tylypahkasta, piemänmetsän lammen rantaan. Hän itki ja nyyhki.
Miksi menin pilaamaan kaiken! Olen ihan kamala! Tahdon pois tästä maailmasta. Mitään ei voi enää tehdä oikein!
Pansy juoksi veteen ja sukelsi. Hän oli veden alla ja hänen happensa oli loppumassa. Pansyn silmissä alkoi sumeta kun yhtäkkiä joku tarttui häntä vyötäröstä ja nosti hänet ylösvedestä. Pansy tyrkiä ja yski vettä kurkustaan. Nostaja oli Draco.
Hän laski Pansyn rannalle.
-Ei tuo nyt mitään haitannut! SIllä minä todellakin rakastan sinua! Draco kuiskasi.
-Niin minäkin sinua! Pansy sanoi hijaa.
Samassa he suutelivat. Todellakauan. Molemmat olivat onnellisia. Kun suudelma loppui Pansy sanoi Dracolle:
-Ethän enää koskaan anna minun yrittää itsemurhaa! Olethan aina kanssani?
Draco vastasi hymyillen:
-En koskaan anna sillä olemme yhdessä aina!
