Pairing: Ron/Hermione, Ron/Harry, Ron/Draco
Genre: Hurt, fluffy, romance, humor (
)
Rating: K-11
VV: J.K. Rowling omistaa kaiken
A/N: Toinen ficcini.
Ensimmäinen kertaHarry, Ron ja Hermione olivat nyt kolmatta vuottaan Tylypahkassa. Heistä oli vihdoin tullut teini-ikäisiä. Varsinkin Ron oli aivan mahdoton, ja vaihtoi ihastustaan vähintään kolme kertaa päivässä. Ystävykset olivat juuri kävelemässä ennustuksen luokkaa kohti.
"Helkutti sentään minä vihaan tätä ainetta! Se vanha Punurmion-akka ei ymmärrä mistään mitään!" Ron murahteli kävellessään portaita pitkin.
"Mm-m.." Harry tyytyi vain mumisemaan jotain vastaukseksi.
"Teidän olisi kannattanut ottaa muinaiset riimut, ne sentään ovat kiehtovia.." Hermione aloitti.
"Et ole tosissasi?!" Ron nauroi vedet silmissä.
"Historiaa ja matematiikkaa yhtenä aineena,
hrrrr..!" Harry vastasi.
"Mikä on se mätöm...."
"Numerologiaa." Harry ja Hermione vastasivat yhteen ääneen Ronille, joka näytti hapanta naamaa.
~.~
Illalla kun Harry oli vielä tervehtimässä Hagridia, Ron ja Hermione istuivat oleskeluhuoneessa takkatulen loimussa. Hermione - yllättävää kyllä - teki läksyjä, ja Ron selaili Kadlein Kanuuna -fanikuvia. Hermione vilkaisi Ronia, joka oli omissa ajatuksissaan.
"Jaahas, tunnen tuon virneen, Ron! Kenees sinä nyt olet ihastunut?" Hermione kysyi ja nauroi päälle heleää nauruaan.
"Vai vielä ihastunut. En todellakaan, minähän olen oikeastaan rakastunut! Ron mietti itsekseen.
"No? Etkö aiokkaan kertoa kuka se tyttö oikein on?" Hermione kysyi, jo hieman uteliaampana.
"Öhh..." Ron mutisi ja kiemurteli tuolissaan.
"No niin. Nyt.. NYT ! Ron ajatteli. Yhtäkkiä hän suuteli Hermionea suoraan tytön punatuille huulille. Hermione värähti Ronin kosketuksesta, mutta ei vastannut suudelmaan. Ei tietenkään! Hänhän oli nyt Michael Cornerin kanssa. Ron oli hämmästynyt, kun tyttö ei vastannutkaan suudelmaan - vaikka se olikin oletettavaa.
"A-anteeksi." Ron vastasi ja juoksi pois.
"Ei se mitään." Hermione kuiskasi itsekseen, ja kyyneleet kohosivat hänen silmiinsä.
Toinen kerta"...Joten, pidemmittä puheitta, toivotan hyvää joulua kaikille!" Dumbledore sanoi, nousi ylös kohottaen maljansa. Ron ei ollutkaan päässyt täksi jouluksi kotiinsa, Fredille puhjenneen lohikäärmerokon takia. Harrykin oli totta kai myös jäänyt Tylypahkaan. Pojat alkoivat syömään, miltei tyhjässä pöydässä. Ainoat Rohkelikon pöydässä istuvat olivat poikien lisäksi Ginny ja Seamus.
"Missä George on?" Harry kysyi.
"Huuhhavahhi huhhailehahha Anheian hanhha" Ron vastasi suu täynnä paahtopaistia.
"Siis mitä?" Harry nauroi huvittuneena.
"Että, luultavasti pussailemassa Angelinan kanssa.." Ron vastasi nielaistessaan suunsa tyhjäksi. Hän vilkaisi Luihusten pöytään. Siellä istui vain yksi ainut henkilö. Draco Malfoy.
"Väsyttää" Harry totesi haukotellen. "Taidan painua jo nukkumaan. Tuletko sinä?"
Ron katseli vesi kielellä isoa jäätelöannosta, kurpitsapiiraita ja noidankattilakakkuja, ja otti ilmeekseen parhaimman koiranpentuilmeen minkä osasi.
"En uskonutkaan." Harry naurahti. "Hyvää yötä, Ron!"
"Hyhää yöhä!" Punapää vastasi, tunkiessaan lisää sitruunakeksejä suuhunsa.
Kello löi jo melkein yksitoista, kun Ron viimein lopetti syömisen. Hän poistui suuresta salista vatsaansa pidellen.
"Yöööhh.. Ehkä se kahdeksastoista rommijäätelöpallo oli liikaa.." Poika mietiskeli. Hän oli niin ajatuksissaan, että löntysteli suoraan päin jotakuta.
"Paskat! Katsoisit eteesi, sinä.... Ai, Weasleyhän se siinä" Pitkä vaaleahiuksinen kalpea poika vastasi virnistäen ivallisesti.
"Malfoy..!" Ron mutisi. Hän kiinnitti huomiota pojan lihaksikkaisiin käsiin, jotka haroivat nyt omia hiuksiaan.
"Mikset ole kotona? Tajuttiinko sinut vihdoinkin hylätä?" Malfoy kysyi. Hän ei huomannut Ronin tuijottavan häntä suoraan silmiin.
"E-eei. Fred on sairas." Ron vastasi, kuin hypnotisoituna.
"Mikä sillä on? Köyhäkuume vai?" Malfoy jatkui uteluaan ja naurahti omalle vitsilleen. Ron vain jatkoi tuijotustaan.
"Haloo! Tajusitko! Pilkkasin perhettäsi.. Äh! Mikä sinulla on?" blondi kysyi ihmeissään.
"Oh, misteli," Ron ilmoitti.
"Jaahas, joo, kiva kun kerroit. Kuitenkin... Öh, mitä sinä katsot? Et kai sinä luule että me..?" Poika kysyi. Samalla Ron lähestyi poikaa kohti.
"M-mikä sinulle tuli?" Malfoy kysyi melkein peloissaan. Sitten se tapahtui. Kuin hidastetussa filmissä. Ron suuteli poikaa. Suudelman jälkeen Malfoy näytti siltä, kuin aikoisi kirota Ronin, mutta yllättäen suutelikin takaisin. He takertuivat toisiinsa kiinni, ja vetivät itseään lähemmäs. Ronin kädet hapuilivat kohti toisen pojan niskaa ja vaaleita hiuksia.
"Ei... Ei!" Malfoy sanoi yhtäkkiä kesken suudelman. "Anteeksi. En vain.. Voi. Tiedäthän..?"
"Ja mikset?!" Ron vastasi ja irroitti kätensä Malfoyn lantiolta.
"Olen... Pahoillani.. Oikeasti. Tuota, hyvää joulua
Ron" Malfoy sanoi, hipaisi viimeisen kerran pojan pisamaisia poskia ja suuteli kevyesti Ronin otsaa. Sitten hän kääntyi, ja käveli pois.
"Hyvää joulua,
Draco!" Ron kuiskasi hänen peräänsä.
Kolmas kertaViimeinen vuosi Tylypahkassa oli juuri alkanut. Harry ja Ron kävelivät yhtä aikaa huispausharjoituksista.
"Huh! Millainen sade!" Harry sanoi, puristaessaan pelipaidastaan vettä lattialle.
"Mmm..." Ron vastasi. Hän muisteli viime joulun tapahtumia:
"Pidinkö minä oikeasti Dra... Eikun Malfoysta sillä lailla? Se tuntui kuitenkin niin luonnolliselta.. Siinä tapauksessa minähän olisin h..." "Kuunteletko sinä? Sinulla on muuten mustelma otsassasi... Tuossa." Harry kysyi, ja hipaisi varovaisesti Ronin kasvoja.
"
Aih!" Poika huudahti hiljaa, vaikkei mustelmaan edes oikeastaan sattunut. Hän värisi hiljaa Harryn kosketuksesta.
"Pitäisikö sinun käydä sairaalasiivessä? Se kaato tuli kuitenkin suhteellisen kovaa sinua päin, mutta kyllä sinä torjuit sen hienosti päälläsikin, en minä sitä kiistä, mutta..."
"Rauhoitu, Harry! Minähän vain pelleilin!" Ron vastasi nauraen ja tarttui Harryä kädestä.
"Öh, mitä sinä teet?" Poika kysyi huvittuneena vilkaistessaan kättään.
"HITTO!" Ron ajatteli.
"Sori." Hän vastasi nopeasti vetäistessään kätensä pois.
"Toisaalta, olenhan minä aina pitänyt Harrystä. Mutten koskaan tällä tavalla? Mikä minuun on mennyt? Jouluna taisin juoda vain liikaa kermakaljaa, mutta entäs nyt sitten? Olen kai vain väsynyt.." Ron mietiskeli, mutta huomasi samassa tuijottaessaan Harryn rintaa, johon märkä pelipaita oli takertunut kiinni.
"EI!""Vaikutat omituiselta, väsyttääkö sinua vai, mitä sitten?" Harry kysäisi ohimennen.
"EI! Tai siis, öh, niin varmaankin.
Oih, kuinka väsyttää, menen nyt nukkumaan, hei!" Ron vastasi nopeasti ja painui petiinsä.
Harry kohautti olkiaan ja meni vaihtamaan pyjamansa päälleen. Hetken kuluttua hänkin tuli makuuhuoneeseen.
"Nukutko sinä jo?" hän kysyi.
"En,"
"Öh, selvä. Tuota, voisitko oikeasti kertoa mikä sinulla on? Kai sinä nyt minulle voit kertoa..?! Ollaan tunnettu jo kohta seitsemän vuotta.." Harry kysyi vetäistessään peittoa päälleen.
"Lupaatko ettet suutu tai mitään?" Ron kysyi hiljaa.
"No minä lupaan."
"Minä.. Minä... Minä taidan olla rakastumassa sinuun!" Ron töksäytti.
"Niinkö?" Harry kysyi suu auki. "Sillä minäkin olen ollut jo pidemmän aikaa ihastunut sinuun.."
"Joojoo, tiedän että reagoisit noin, etkä varmaan enää ikinä halua olla tekemisis.... MITÄH?
Mitä sinä sanoit?" Ron kysyi, nyt hän vuorostaan ällistyneenä.
"Että minäkin pidän sinusta. Oikeasti. Olemme aina olleet parhaita ystäviä, mutta olen jo aika kauan halunnut olla, no,
enemmän kuin vain ystäväsi.." Harry sanoi punastuen.
"Olet söpö kun punastut" Ron sanoi hymyillen. Harry vastasi hymyyn ujosti.
"Ollaanko me siis homoja vai?" Ron kysyi nauraen.
"Taidetaanpa olla..!" Harry vastasi, ja puhkesi itsekin nauramaan. Nauru loppui, kun molemmat yhtä aikaa painuivat kiinni toisiinsa ja laittoivat huulensa vastakkain. Siinä he istuivat. Ronin sängyllä. Kaksi parasta ystäväänsä suutelemassa toisiansa.
"Tämä ei saa päättyä koskaan." Harry kuiskasi Ronin korvaan.
"Ollaanhan aina yhdessä?" Ron kysyi.
"Ollaan." Harry vastasi ja suuteli uudestaan Ronia.
//: Arte vaihtoi ikärajat samoiksi (PG-11 --> K-11).
