Minun päiväni prinsessana || Sallittu, Drama, Molly/Arthur

[Ruskapoika]

Kirjoittaja: Börje
Henkilöt/Paritus: Gideon, Fabian, Molly/Arthur
Genret: Drama
Ikäraja: Sallittu
Yhteenveto: Tänään Molly saisi loistaa kuin kuu ja tähdet kirkkaalla taivaalla.
A/N: Osallistuu Weasleyn perhepotretti - haasteeseen

Minun päiväni prinsessana

"Sinä olet maailman kaunein morsian. Arthur on onnenpoika, kun saa sinut vaimokseen."

Molly punastui Gideonin kehuista. Hän hymyili peilin kautta veljilleen. Tänään olisi hänen ja Arthurin hääpäivä. Tänään Molly saisi loistaa kuin kuu ja tähdet kirkkaalla taivaalla.

"Saat säteillä tänään kilpaa auringon kanssa", Fabian sanoi rohkaisevasti ja kietoi kätensä sisarensa harteille.

"Ainakin hänen hiuksensa leiskuvat kilpaa auringon kanssa", Gideon heitti ja sai osakseen ilkeän mulkaisun Mollylta.

Se oli totta, Mollyn punaiset hiukset kiilsivät puhtaina ja hohtivat punaisina kuin tuli.

"Minua hermostuttaa ihan hirveästi", Molly kuiskasi hiljaa ja antoi aavistuksen kauhun sekaisen ilmeen valua kasvoilleen.

"Totta kai sinua hermostuttaa! Sinä olet kohta kävelemässä alttarilla kohti rakastamaasi miestä. Sinusta tulee Weasley ja me jäämme ainoiksi Preweteiksi", Gideon huokaisi.

"Ja sinä lupaudut olemaan, vain ja ainoastaan Arthurin lopun ikääsi. Vähemmästäkin kuuluisi panikoida", Fibeon lisäsi ja silitti sisarensa poskea.

"Älä huoli Molly, kaikki sujuu hyvin", Gideon sanoi.

He auttoivat Mollya hänen hiustensa laitossa ja ehdottelivat mitä ihmeellisempiä kampauksia saaden Mollyn nauramaan vatsaansa pidellen. Lopulta veljekset saivat hiukset kauniille nutturalle, parin hiuskiehkuran roikkuen sivuilla, koristaen kasvoja. Meikkiä oli vain hento sivallus, saaden Mollyn silmät erottumaan. Gideon ja Fabian katselivat ylpeinä pikkusiskoaan, joka ihasteli itseään peilistä.

"Molly, äiti olisi halunnut, että pidät tätä kaulassasi", Gideon sanoi ja näytti Mollylle kaunista, lintua esittävää korua.

Kaulakoru oli tehty hopeasta ja valkoisesta kullasta. Punottuun koruun oli kiinnitetty rubiinin punainen sydän. Molly ei pystynyt kuin aukomaan suutaan ja ilon kyyneleet kohosivat hänen silmiinsä.

"Äiti piti sitä omissa häissään ja hän kertoi joskus, että haluaa, että sinä pidät sitä omissasi. Vaikka hän ei ole täällä tätä näkemässä, olen varma, että hän hymyilee onnellisesti siellä jossain", Fabian kuiskasi, kun Gibeon lauttoi korun Mollylle kaulaan.

"Kiitos", Molly huokaisi ja silitti kaulassaan lepäävän korun pintaa. "Se on kaunis."

"Mutta sinä olet kauniimpi", veljekset sanoivat yhteen ääneen ja sulkivat Mollyn halaukseensa.

Mollyn heleä nauru täytti huoneen ja pian Fabian ja Gideon yhtyivät siihen. Sisarukset naureskelivat oman aikansa keskenään, kunnes tuli Mollyn aika astua alttarille.

***

Arthur ei ollut nähnyt koskaan mitään kauniinpaa, kun Molly astui esiin kulkeakseen hänen luokseen. Olkaimeton hääpuku oli kuin luotu Mollylle. Oikean puolen kylkeen oli kirjottu mustalla kaunis kukkakuvio, johon oli kiinnitetty mukaan saman sävyisiä helmiä. Helma oli kaunista silkkikangasta rypytettynä, hennonpunaisen tyllin päällä. Vyötärölle oli vielä kiedottu musta silkkinauha, joka oli laitettua rusetilla takaa kiinni. Kuitenki Mollyn hymy oli se kaikista kaunein ja teki samalla kaikesta kaksi kertaa kauniinpaa.

Juhlavieraat aukoivat ihastuneina suitaan Molly puvulle ja sille, kuinka tämä säihkyi kilpaa kaiken kauniin kanssa. Hän oli kuin suurenkin kuningaskunnan kaunein prinsessa. Kaunein prinsessa vielä kauniimaksi laitettuna. Gideon ja Fabian hymyilivät melkein yhtä onnellisina kuin Molly. Tämä olisi heidän pikkusiskonsa aika loistaa, olla päivän kaunein.

Molly käveli hitain mutta varmoin askelin Arthurin luo. Hänen kätensä tärisivät aavistuksen, mutta hermostuneisuus hävisi nopeasti, kun hän pääsi ottamaan Arthurin kädestä kiinni. Tulevan miehensä kädestä kiinni. Pappi aloitti puheensa ja hymy Mollyn kasvoilla vain leveni.

Minun elämäni onnellisin päivä. Päiväni prinsessana.

[Carolynne]

Olipa ihanan virkistävää lukea jotakin myös Mollyn ja Arthurin nuoruudesta! Ja vaikka minä olenkin angstisen tekstin suurkuluttaja, tässä tekstin ja hahmojen valtava onnellisuus teki minutkin iloiseksi ja hymyileväksi. Todella kaunis ja suloinen ficci siis kertakaikkiaan.

Eniten kuitenkin tykkäsin tässä ficissä Gideonista ja Fabianista. Olen usein pohtinut millaisia hahmoja he mahtoivat olla ja kuinka läheinen suhde heillä oli ainoaan sisareensa. Heistä en silti ole onnistunut löytämään muistaakseni yhden yhtäkään tekstiä. Tässä he olivat mielettömän hurmaavia. Itsellänikin on sisaruksia ja tästä ficistä todella pystyi aistimaan sen valtavan rakkauden, joka voi vallita sisarusten välillä. Valmistaudutaan yhdessä tärkeään päivään, ollaan onnellisia toisen puolesta. Erityisesti yksityiskohta, jossa pojat laittoivat Mollyn hiuksia, oli suloinen ♥

Vaikka juonellisesti ficci ei mitään koukeroita tarjonnutkaan, pidin silti valinnastasi kuvailla tärkeää hetkeä hahmojen elämässä. Oli mukava lukea Mollysta, joka oli nuori ja koki itsensä kauniiksi, sillä yleensä ficcaajat aina kirjoittavat hänet ulkonäköpaineiseksi ja lihavaksi kotiäidiksi. Tämä toinen puoli hänestä oli mielenkiintoinen.

Sen verran valitan yhdyssanoista, että silkkikangas ja hennonpunainen kirjoitetaan yhteen. Lisäksi tuossa "Minua hermostuttaa" -lauseessa oli hassusti toistettua hermostua-sanaa. Muuten kieli oli toimivaa ja erityisesti kuvailusi hääpuvusta oli todella tarkka ja onnistunut - pystyin näkemään Mollyn, kampauksen ja mekon silmieni edessä. Lisäksi mekko oli todella tyylikkään kuuloinen helmineen ja mustine kirjailuineen, mutta ei kuitenkaan kliseinen ja sellainen perushäämekko.

Ihana fluffyficci, tykkäsin kovasti ja jäin tänne hymyilemään. Kiitos!

[Ruskapoika]

Et arvaakaan kuinka säikähdin, kun tähän oli tullut kommentti, Carolynne! Olin jo niin tuudittautunut siihen, ettei tää tuu saamaan kommentteja - ja voin tunnustaa, että olin osittain unohtanukin tän ficin Oli hieman kauhistus nähä tää tuolla uusien kommenttien joukossa, mutta nyt hymyilen täällä, kuin Naantalin aurinko hyvin pitkään <3

Ehkä siihen kauhistukseen hieman lisäs vettä myllyyn se, että tää on oikeesti vanha teksti. Tai miten vanha luokitellaan sitten, mutta tää oikeesti kuuluu niihin ficceihin, jotka on kirjotettu aikalailla ensimmäisinä, joten olisin ollut enemmänkin yllättynyt, jos sieltä ei olisi mitään huomautettavaa olisi löytynyt. Eli korjailin niitä huomauttamiasi kohtia tuolta hieman (+lisäilin pari pilkkua, jotka on tippunut matkalla) Nauroin itteni kipeeks sille hermostua sanan toistolle :'D

Ihanaa, että oot pitänyt kuvailusta, vaikka se hieman ehkä tuntuukin itestä olevan ykspuoleista, kauheesti lyhyitä lauseta jne. jne.. Tosin itelleenhän sitä on aina vähän liian itsekritiikkinen tälläisissä asioissa. :DD Kuitenkin ihanaa kuulla, että se on miellyttänyt <3 En enää edes muista mistä lähti mielenkiinto kirjottaa just Mollyn ja Arthurin hääpäivästä, mutta oon ihan tyytyväinen, että kirjotin. Koska varsinkin Gideonin ja Fabianin tuominen ficciin oli hauskaa. Itekään en oo törmänny herroihin kovin useesti, mikä on todella harmillista! Itellä on ollu aina kuva, että Gideonin, Fabianin ja Mollyn välit on ollu hyvin läheiset ja rakastavat. Miulla on viis sisarusta ja välit läheiset, nii kirjottaminen oli helppoo sillon sen puolesta <3

Mie kiitän kommentista! Tästä on hyvä lähtee nukkumaan