Tyttö toukokuusta || Remus/Lily (J/S, J/L), S

[Sädekehä]

Nimi: Tyttö toukokuusta
Kirjoittaja: Säde
Ikäraja: S
Paritus: Remus/Lily, taustalla James/Lily, James/Sirius
Genre: Angst, pienoinen romance, ficlet
Vastuunvapautus: Rowin omaisuutta, minä vaan leikittelen.

A/N; Hihiiii. Tiedän, että tämä on aivan järkyttävän sekava ja varmaan kaikkien muiden mielestä täysi katastrofi, mutta ainakin itse olen tyytyväinen siihen, millaiseksi tämä muotoutui. Nimi nyt on varmaan miljoona klisettä ja tylsyyttä, mutta sellainen se nyt on! Halusin pitkästä aikaa kirjoittaa hettiä, vaikka femmeä tästä ensin pitikin tulla. Ja fluffyksi tämän tarkoitin, mutta angstiksi se yllättäen kääntyi. Ja tämä osallistuu Perspektiiviä parittamiseen kohdalla Ystävät, ficlet300:n sanalla toukokuu ja sataseen menee keväällä.

Kommentteja tietenkin haluaisin ja toivoisin! (:
----

Tyttö toukokuusta

Sinulla on punatut huulet ja rakkaus tatuoitu sydämeen. Kukkia korvan takana, ja minä unohtunut jo iltojen hämärään. Aamu valkenee tähtisateella, mutta sinä kuulet vain hänen äänensä ja valheensa, uskot osan, hukut uniin. Toivot pystyväsi rakentamaan tyhjästä kodin, jonne hän vie sinut suudelmiin tukehduttaen.
Vaan ei, hän katselee muiden silmiin ja juoksuttaa sormiaan karhealla leualla. Lupaa rakastaa ikuisuuksiin, eikä hän näe sinua niin kuin ennen. Olet vain varjo, tyttö toukokuusta, joka kerran teki hänen elämästään unelmaa, ja nykyään vain suutelee korvanlehtiä, sanoo rakastavansa, kunnes kevät jälleen koittaa.

”James rakastaa Siriusta.”

Hyvyyteni hukkuu itsekkyyteen, enkä osaa enää olla. Minä rakastan sinua enemmän kuin kukaan pystyy rakastamaan. Palvon ja jumaloin, ja toivon, että vielä joskus unelma muuttuu todeksi ja sinä suutelet minua niin kuin silloin kerran, kun tunteilla ei ollut siipiä ja tärkeintä oli vain unohtaa.  

”Tiedän.”

Kyyneleet ovat kuihtuneet poskiltasi, etkä leikkaa enää haavoja sormenpäihin. Katsot minua kuin menneisyyttä, ja hymy huulillasi on piikki sydämessäni. Tietenkin sinä tiedät. Tyynyliinat tuoksuvat onnelle, joka ei koskaan teitä kahta tavoittanut. Jamesin kaula on mustelmilla, etkä sinä ole koskenut häneen ikuisuuksiin.

”Hyvä.”

Syksy repii puista lehtiä, ja pian on taas toukokuu. Sinä istut kylmällä nurmella, ja minä tiedän sinun ajatuksesi. Pilvet ovat harmaita, ja niin on minun kätenikin. Koko sydän ja osa minua. Silti sinä hymyilet ja pyydät viereen istumaan. Kosketat kämmenselkää ja sanot minua ystäväksi, joka pelasti sinut maailman murheilta, ja pakotti ilman takaisin keuhkoihin.

Enkä minä osaa olla onneton, kun painat huulesi huulilleni, kädet kasvoilleni. Tunnen vain hetken, enkä muista, kuinka harmaa huominen aina onkaan.

---

[Eulalia]

Ei tämä minusta ollut yhtään sekava tai missään määrin katastrofi, mutta tämä kommentti sen sijaan varmaan tulee olemaan molempia...

Ensinnäkin tämä paritus on vähän rarempi (ainakin minulle), ja mielestäni itse asiassa aika söpö. Jotenkin järjellä ajateltuna Lily ja Remus varmaan olisivat varmaan muodostaneet sen loogisimman parin, mutta ehkä todellisuudessa Remus oli vähän liian kiltti poika Lilyn makuun. Ja mielestäni tuo tietoisuus Jamesin ja Siriuksen suhteesta tuo tähän ihanan sävyn, ja pidän siitä, etten itse ainakaan ihan täysin pystynyt tekstistä tulkitsemaan, kuinka pettynyt Lily oli tietoon,vai oliko loppujen lopuksi pettynyt ollenkaan. Ja se tapa, jolla olet tässä ficissä "sotkenut" ystävyyttä ja rakkautta, on mielestäni ihastuttava ja toimiva, tavallaan näin ajatellen ymmärrän sen sekavuuden, jota tälle epäilit - ehkä loppujen lopuksi oli vähän vaikea määrittää itselle, kumpaa Lilyn ja Remuksen välillä on. Mutta minä tykkään juuri siitä epävarmuudesta, jonka tämä jätti jälkeensä.

Kuvailussa parasta on mielestäni eräänlainen arkisuus. Teksti on aika korutonta, mutta siitä huolimatta luo vahvat ja selkeät mielikuvat tapahtumista. Voin hyvin kuvitella kaiken, ja pidän siitä, ettei tässä angstia ole puettu mihinkään yltiömonimutkaisiin kielikuviin, vaan homma on aika naturelli.

Kiitos tästä,

Lia

[Kaarne]

Kommenttibingoaminen on suosikkiharrastukseni ja tänään päätin aloittaa tästä ficistä. Kyllä kannattikin, teksti oli nimen veroinen ja minusta kaikesta sekavuudestaan huolimatta oikein toimiva. Lily/James on mielenkiintoinen paritus - joko se voidaan nähdä fluffyhöttöonnellisena tai sitten jonkinlaisena kulissisuhteena ja katkeransuloisena kaipauksena aikaan, jolloin kaikki oli paremmin, ja tässä jälkimmäinen tulkinta toimii oikein mainiosti.

Kuvailusi on hyvin rikasta, ehkä jopa joissain kohdissa liiankin. Kun käytät paljon sanoja ja enimmäkseen kielikuvia, lukija uppoutuu mielikuvien virtaan ja varsinainen tarina jää hahmottamatta. Tuo kertojaäänen hypähteleminen ja sekavuus ei sinällään haittaa, mutta kun sen yhdistää näin rikassanaiseen ja kuvailuntäyteiseen ficciin, alkaa kokonaisuus olla jo vähän raskas. Onneksi teksi on suhteellisen lyhyt, joten sen jaksaa käydä läpi toisenkin kerran. Ja dialogi väleissä raikastaa, mutta kannattaa silti varoa, ettei tuosta kuvailutykityksestä tule ongelmaa - pidemmissä teksteissä se voi nimittäin tehdä tarinasta vaikealukuisen ja alkaa turhauttaa.

Mutta se kritiikistä, anteeksi kun nipotan. Jokaisella on toki oma tyylinsä ja sinulla on hieno ja nätti tapa kirjoittaa. Mutta vähän jäin miettimään tuota haavojen leikkaamista sormenpäihin, mihin sillä viitattiin? Se voisi olla vahva kielikuva, mutta nyt se jää vähän kryptiseksi ja saa pysähtymään, rypistämään otsaa muuten soljuvan tekstin keskellä. (Tai sitten olen vain liian hidas tajuamaan moisia. )

Joka tapauksessa, onnistunut ja tunnelmantäyteinen teksti. Lily/James/Sirius-kolmiodraama on herkullinen ja olit hyödyntänyt sen aineksia tuoreella, kauniilla tavalla. Kiitoksia lukukokemuksesta, oli mukavaa eksyä tekstiesi pariin pitkästä aikaa.

[Sädekehä]

Uij, paljon kommentteja! (:

cassy; Mä olen jotenkin aina nähnyt Remuksen ja Lilyn sopivina toisilleen, koska se juuri antaa hyvän mahdollisuuden J/S:lle. (; Muutenkin pidän heistä paljon ja voisin juuri kuvitella, miten Lily ihastuu siihen kuinka Remus on aina läsnä, niin kilttinä ja toisaalta haavoittuvaisena. Ja kuten säkin, minun mielikuvat Lilystä ovat juurikin lämmin ja kaunis. Joten, kaiketi Remuskin olisi sen huomannut. Kiitos kuitenkin kommentistasi, se piristi ja lämmitti mieltä oikein mukavasti. <3

Eulalia; Niin, Remus ja Lily sopii toisilleen, vaikka kyseessä kyllä taitaa olla lopulta aika rare paritus (en kyllä tajua miksi..). Hmm, itse mä miellän sekavuuden aika pitkälti plussana ja tässä oikeastaan tähtäsinkin siihen hieman utopistiseen lopputulokseen, mutta siitä täytyy aina varoittaa muita, koska yleensä sekavuus on juuri se, mistä ficeissä aina huomautetaan. Mutta kivasa kuulla, että pidit tästä, eikä tämä silleen ollut sekavasekava. Ja tuohon Lilyn pettymykseen ja suhtautumiseen en nyt oikeastaan voi sanoa muuta kuin, että sekin kai on tulkintakysymys. Itse jotenkin kuvittelen asian niin, että Lily tiesi kyllä, ja lopulta se ei enää häneen sattunut. Kiitos sulle kommentistasi!!

Nevilla; Olet oikeassa, tässä ehkä oli liikaa kielikuvia. Mulla on ilmeisemmin tullut paha tapa, että joistain teksteistä tulee liiankin tulkinnanvaraisia ja kielikuvallisia, ja toisista sitten taas hyvinkin arkisia ja koruttomia. No, yritän ensi kerralla kiinnittää huomiota siihen, ettei teksti pääse paisumaan liian raskaaksi. (: Ja hmm, mä en yleensä tykkää kauheasti tulkita omia tekstejäni, koska mä haluan jättää tulkinnanvaraa, mutta mutta.. tuo haavoja sormenpäissä viittaa ensisijaisesti siihen, miten pahalta Lilystä silloin joskus tuntui. Ja ajattelin sen lähinnä viittaavan johonkin niinkin arkiseen asiaan kuin paperiviiltoon (esim), koska tuskin Lily itseään ikinä satuttaisi. Mutta kiitos sinulle rakentavasta kommentista, ja hyvä, jos kuitenkin edes hieman tykästyit tähän! (:

VanillaM.; Aww! Mä olen jotenkin otettu aina, kun sä sanot tykkääväsi mun J/S:stä! :3 Ja niin, Remus/Lily tosiaan antaa sen mahdollisuuden J/S:lle, joten en voinut millään vastustaa kiusausta ja tunkea noita ihunaisia mukaan tähänkin. Ja onkin mukava kuulla, että J/S osuus toimi ihan hyvin, ja en voinut olla nauramatta tuolle  ”ajatus Siriuksesta suutelemassa Jamesin kaulaa on aika kuuma” –kommentille, koska se pitää niin paikkansa ja muutenkin nuo pojat ovat vaan niin ihania. *ihkutus* Joo, anteeksi kommenttiin vastaamisen tasottomuus; olen superväsynyt ja luultavasti tulossa uudelleen kipeäksi, joten ehkä saan anteeksi? Mutta kiitos ihanasta kommentistasi, sekin piristi mun harmaata ja kylmää aamua. <3