Disclaimer: JKR omistaa kaiken hänelle tunnistettavan. En saa rahaa tästä.
Author: It’s me again Odoshi
Title: Anteeksi
Genre: angstinen romantiikka, slash
Paring: Sirius Musta/Regulus Musta
Raiting: K-11 (Siirsin ikärajan mukaiselle osastolle -Epona)
Warning: viittaus seksiin
Summary: Kunniallinen suku, nuoremman vihattu kohtalo kuolonsyöjänä ja hautaan asti varjetu salaisuus vailla toivoa aurinkoisesta huomisesta. Eivät he sitä olleet ansainneetkaan (vaikka toinen heistä tahtoi uskoa siihen).
A/N: Slash10:ä voittaessa syntyi sitten tämmöinen ensikosketukseni ihanaiseen Sirius/Regulus paritukseen. Tykkään tuosta parituksesta hirmuisesti, vaikken ole itse vielä ennen tätä sitä kirjoittanutkaan ja nytkin tää jäi vaan lyhyeksi fiilistelyksi jos tätä siksikään uskaltaa sanoa. Jostain se on aloitettava ja luultavasti Mustan veljeksistä kirjoitan vielä lisääkin, joskus! Enjoy.
Haasteet: Slash10, One True Characters (Mustan suku),
Anteeksi
Salattuja suudelmia vasten korvanlehteä, kynnet raapimassa selkää ja se kaikki tuntui kieroutuneella tavalla hyvältä. Sirius lipaisi hellästi veljensä korvanlehteä ja painoi suudelman tämän huulille anoen anteeksi, sitä että syntyi hänen veljekseen – mieheksi.
Kunniallinen suku, nuoremman vihattu kohtalo kuolonsyöjänä ja hautaan asti varjetu salaisuus vailla toivoa aurinkoisesta huomisesta. Eivät he sitä olleet ansainneetkaan (vaikka toinen heistä tahtoi uskoa siihen). Rakastaminen oli väärin, tunteet oli tapettava ja vielä viimeisen kerran he rakastelivat yön pimeinä hetkinä ränsistyneessä rakennuksessa, joka tunnettiin myös aavetalona – Rääkyvänä röttelönä. Tapetit irtoilleet seinistä, tunkkeinen ilma kutittelemassa hajuaistia, sekä puun kova pinta vasten selkää Siriuksen painaessa Reguluksen vasten seinää.
Jätän kuolonsyöjät – hän lupaa, mutta mitään ei koskaan tapahtunut, ei silloin, kun Siriuksella oli vielä mahdollisuus ottaa kiinni veljensä kädestä ja painaa nämä suudelmat hänen huulillen kirkkaassa päivänvalossa. Ei koskaan, sillä hänet tultaisiin tuomitsemaan kuolonsyöjänä, kuten veljensäkin Azkabanin synkkään vankilaan, jossa suudelmaa pelkäsi enemmän kuin kuolemaa.
Tuhannesti anteeksi; olethan minun ikuisesti?