Nimi: Anteeksiantamaton
Kirjoittaja: Annoy
Beta: myös minä
Fandom: Twilight
Ikäraja: K-11
Genre: angst, death
Päähenkiöt: Volturit
Disclaimer: Stephenie Meyer omistaa kaiken minkä tunnistat hänelle kuuluvaksi.
A/N: Tämmöinen nyt tällä kertaa. Mulla on joku ihmeen Volturi-kausi, ja en osaa kirjoittaa nykyään mistään muusta. Niissä vaan on niin monia mahdollisuuksia. Meyer pilasi ne tekemällä niistä BD:ssä kaavamaisia pahiksia, mistä mä en tykännyt ollenkaan. Pah. Ja tiedän, tää on lyhyt, mutta alunperin tästä piti tulla triplaraapale, tosin tää meni sitten reilusti yli.
Anteeksiantamaton
"Sinä tiesit, että tämä on ehdottomasti kiellettyä."
Kylmät sanat kaikuvat pimeässä salissa, joka on täynnä ihmisiä joilla on tummat kaavut. He seisovat seinien vieressä ja katsovat naista, joka on polvillaan lattialla ja pitää jotain käsissään. Hänen edessään istuu kolme miestä, jotka istuvat valtaistuimilla.
"Sinä tiesit, että seuraukset tulisivat olemaan vakavat."
Keskimmäinen mies nousee tuoliltaan ja kävelee naisen eteen. Hän ottaa naisen käden omaan käteensä, ja pitää siitä hetken kiinni. Naiselta pääsee tukahtunut nyyhkäisy, jonka hän yrittää vaimentaa. Hän puristaa käsissään olevaa myttyä tiukemmin, kuin suojellakseen sitä. Hän nostaa katseensa lattiasta, ja silmät pälyilevät pelokkaina ympärille. Katse kohtaa seinustoilla olevien ihmisten kasvot, jotka ovat täysin tunteettomat.
"Mutta silti sinä teit sen, ja saatoit meidät kaikki vaaraan."
Mytty liikahtelee ja siitä pääse pieni ääni. Kaikki huoneessa valpastuvat ja katsovat naista. Nainen keinuttaa myttyä hiljaa sylissään, ja kuiskii rauhoittavia sanoja. Hän siirtää kangasta, ja sen alta paljastuu lapsi.
Lapsi on kaunein asia mitä kukaan huoneessa olijoista on koskaan nähnyt. Noin kaksivuotias poika, jolla on hiilenmustat hiukset, aivan yli-inhimillisen kauniit kasvot ja suuret kirkkaanpunaiset silmät, joita reunustaa tuuheat ripset. Iho hohtaa valkoisena, ja näyttää niin pehmeältä ja sileältä. Kaikki hänessä saa välittömän ihastuksen tunteen heräämään niissä jotka näkevät hänet. Hän on täynnä lapsuuden viattomuutta, joka ei nyt kuole koskaan vaan säilyy ikuisesti.
Mutta lapsi ei vaikuta mitenkään keskimmäiseen mieheen. Hänen katseensa kovenee ja huulet puristuvat tiukaksi viivaksi. Nainen katsoo häntä anovasti silmiin, mutta ei näe armon häivääkään sameissa punasissa silmissä.
"Se mitä teit on anteeksiantamatonta."
Mies katsoo seinustalle, ja esiin astuu valtava vampyyri. Vampyyri astelee kohti naista, ja tämä yrittää peruuttaa pakokauhun vallassa taaksepäin. Mutta vampyyri nappaa hänen kätensä, ja pitää niistä tiukasti kiinni. Lapsi tippuu naisen käsistä lattialle ja alkaa itkeä ilman kyyneleitä. Nainen katsoo kauhuissaan kun keskimmäinen mies ottaa lapsen käsiinsä ja katsoo sitä hetken ilmeettömästi. Sitten, ilmaan tunteen häivääkään, hän repii lapsen kappaleiksi.
Naiselta pääsee kauhea kirkaisu ja hän pyristelee irti häntä pitävän vampyyrin otteesta. Mutta hän ei pääse, joten hän joutuu vain katsomaan kun hänen kaunis lapsensa tapetaan. Heti kun ensimmäinen liekki osuu lapsen jäännöksiin, koko kasa leimahtaa tuleen. Nainen kirkuu uudelleen, ja näkymättömät kyyneleet tulvivat hänen silmiinsä. Hän alkaa täristä hallitsemattomasti ja hänen kurkustaan nousee murina. Hän haluaa tappaa kaikki huoneessa olijat. Hän haluaa kostoa.
"Ja se ei jää rankaisematta."
Yhdellä sulavalla liikkeellä naista pitävä vampyyri heittää hänet nopeasti tuleen, ja liekit sulkevat hänet sisäänsä. Liekit kasvavat suuremmiksi ja valaisevat koko huoneen valolla. Keskimmäinen mies katsoo ilmeettömästi liekkeihin, ja palaa takaisin valtaistuimelleen.
"Volturit eivät anna toista tilaisuutta."