Nimi: Koska minulla ei ole sinua
Fandom: Taru Sormusten Herrasta
Ikäraja: S
Anteeksi hirveästi, jos meni väärin, kertokaa vain jos niin käviJuoni: Lähinnähän tässä on Frodon ja Samin ajatuksia sen jälkeen, kun Frodo lähti harmaista satamista...
Genre: ainakin angst
Vastuuvapaus: J.R.R Tolkien omistaa hahmot, Keski-maan ja lähes kaiken muunkin, minkä te hänen omaksi huomaatte. En saa tästä rahaa.
A/N: Tämä on minun ensimmäinen ficcini, jonka julkaisen finissä, joten antakaahan anteeksi. Teki mieli hirveästi kirjoittaa jotain, kun oli kerran tylsää mökillä, ja radiosta tuli joku surullinen kappale, niin kirjoitin sitten tämän kappaleen soidessa taustalla. Tästä tuli kyllä aika lyhyt... Totesin, että tämä oli aika kökkö ilman musiikkia, joten laitoin kaverini etsimään Youtubesta jotain surullista kappaletta. Kaverini taisi etsiä sitä noin kaksi tuntia, ja löysi sitten kyseisen kappaleen. Olkaa kilttejä, ja laittakaa se taustalle soimaan, koska se auttaa edes hieman saamaan tunnelmaa. Itse en ollut kuullut kappaleesta (enkä laulajasta) aijemmin mitään, kunnes kaverini sen minulle linkitti....
Kyseinen kappale on siis Richard marxin “right here waiting for you”, joka löytyy tästä osoitteesta ->
http://www.youtube.com/watch?v=iLi_osYNsOU Laittakaa se siis soimaan ^^ Tulen toooosi iloiseksi, jos joku kommentoi tätä ja kirjoitusvirheitä luultavasti löytyy...
Koska minulla ei ole sinua-Sam-
Sinä lähdit pois. Noin vain. Näin laivasi perän merellä. Toivoin, ettei minun jalkani pettäisi vielä. Toivoin turhaan. Vaivuin polvilleni. Itkin äänettömästi, niin että kyyneliä valui, mutta ääntä ei tullut. Merri ja Pippin odottivat minua, he antoivat minun olla.
Miksi sinä lähdit?
Etkö sinä tajunnut? Ruusako? Ei, sinä olit ja olet edelleenkin paljon tärkeämpi kun hän. Keski-maassa tuskin hyväksyttäisiin kahden miehen välistä suhdetta, siksi minä menin Ruusan kanssa naimisiin. Siksi, ettei epäiltäisi, että olen ihastunut sinuun. Vilkaisin tähtiä. Jokainen tähdistä muistutti sinua. Sydämeni tuntui olevan revitty palasiksi.
Sanoit että voin joku päivä tulla perässäsi.
Minä tulen, Frodo-herra. Tulen teidän luoksenne.
Mitä kaikkea me koimmekaan yhdessä? Surua ja vihaa toisiamme kohtaa. Silti me välitimme toisistamme.
Lupaan tulla pian luoksesi!
-Frodo-
Luulin, että olisin parantunut haavoistani kun laiva lähti. Totta, vanhojen arpien kipu hälveni. Silti monta uutta aukkoa tuntui syntyvän rintaani. Yksi niistä oli isompi kuin muut. Sitä sattui eniten.
”Sam” kuiskasin pimeyteen. Seisoin laivan kannella. Ikävöin ystäviäni, ja kaikkein eniten sinua, rakastani.
Sinulla oli Ruusa.
Miksi minä en voinut olla Ruusa? Miksi olin kaikkea mitä Ruusa ei ollut? Tai ehkä nyt olin, kun ”olin parantunut haavoistani”. Mutta sinä et ollut täällä.
Mutta ehkä sinä vielä joku päivä tulet.
Olin väärässä, tänne lähtöni ei parantanut haavojani, se vain synnytti uusia.
-Sam-
”Frodo-herra rakas, tulen sinne pian” kuiskasin tähtitaivaalle. Oli kulunut jo vuosi lähdöstäsi. Kauhea vuosi. Minuun sattui kauheasti.
”Sinulla on Ruusa” olit sanonut. Ei Frodo-herra. Sinun lähtösi jälkeen minulla ei ollut ketään.
”Lähden sinne tämän kuukauden sisällä” kuiskasin.
Täällä minulla ei ole ketään, koska minulla ei ole sinua.
-Frodo-
”Sam-kulta, tuletkohan sinä edes ikinä tänne?” kysyin pimeyteen. Olin miettinyt pitkään, lähtisinkö takaisin Keski-maahan, sinun ja muiden luokse. Mutta en saa, ja sitä paitsi täällä on setäni ja Gandalf.
Mutta se ei ole totta.
Täällä minulla ei ole ketään, koska minulla ei ole sinua.