Otsikko: En usko, että rakastat minua
Kirjoittaja: Kaala
Beta: Deano- rakkain <3
Genre: Öö no angst nyt ainaki jaa femme ja ficlet
Ikäraja: S
Vastuuvapaus: Kaikki on minun omaa. Jos sattuu olemaan vivaahteita jostain toisesta jutusta, se ei ole ollut tarkoitksellista.
Summary: Mutta minä rakastan sinua. Oikeasti. Niin paljon, ettei kukaan voi toista rakastaa. Niin paljon, että sydämeni on pakahtua. Niin paljon, että kuolen, jos lähdet. Enkä ole ollenkaan varma, ettet joku päivä lähtisi. Ja jättäisi minua kuolemaan.Varoitukset: Femme ja yksi pikkuinen kirosana
A/N: Olin keittiössä lämmmittämässä ruokaa, kun yhtäkkiä tuo alku putkahti päähän, ja siinä sitten oli heti sännättävä koneelle - tää inspis ei voinu oottaa! Kamalan lyhythän tästä tuli, mutta ei sen pitkä ollu tarkotuskaan olla. Olen ihan kohtuullisen tyytyväinen jälkeen, kun oteteaan huomioon, että juuri muokattu ei ole sen äkillisen kirjoituspuuskan jälkeen. Mutta miulta ei kyllä näköään luonnistu enää mikään muu kuin angstin kirjottaminen! o.O
Niin siis tämä on eka tarina jonka koskaan missään julkaisen, ja epäilin vähän tätäkin mutta beta-rakkain uhkas raiskata kokispullolla, että tässä tämä nyt sitten on.. Ja kommentti on
pakollista erittäin sallittua
Olkaatten hyvät:
En usko, että rakastat minuaPainan pääni rinnallesi ja huokaisen. Kysyt, onko jokin hätänä. Pudistan hiljaa päätäni sinua vasten. Ei, ei mikään ole hätänä. Minua vain pelottaa. Pelottaa helvetisti. Ihan kaikki. Vaikka sinä oletkin siinä nyt, rintasi kohoilee hengityksesi tahdissa, lämpösi hohkaa minuun, en silti usko sitä. En usko, mitä sanot. En usko, että olet siinä vielä hetkenkin päästä. En usko, että rakastat minua. En oikeasti.
Mutta minä rakastan sinua. Oikeasti. Niin paljon, ettei kukaan voi toista rakastaa. Niin paljon, että sydämeni on pakahtua. Niin paljon, että kuolen, jos lähdet. Enkä ole ollenkaan varma, ettet joku päivä lähtisi. Ja jättäisi minua kuolemaan.
Suljen silmäni, puristan sinut tiukemmin itseäni vasten. En anna kyyneleen valua ripsieni alta, vaikka mieli tekisikin. En anna sinun nähdä ahdinkoani. En halua, että tiedät kuinka pelkään. Et sinä kuitenkaan ymmärtäisi. Nauraisit vain ja sanoisit minua hassuksi pikkutytöksesi. Heläyttäisit suloisella äänelläsi, ettei minulla ole mitään syytä pelätä. Mutta on minulla.
Se pelko jäätää sisuksiani, puristaa kylmillä kourillaan. Vaikka sinä oletkin siinä, ihan vieressä, kädet ympärilläni, lämpimänä ja pehmoisena. Painan naamani syvemmälle poveesi saaden sinut naurahtamaan. Se on kuin musiikkia korvilleni. Sinun naurusi, sinun naurusi minulle. Rakastava naurusi.
Pelko ei haihdu vielä sittenkään, kun tunnen lämpimät huulesi huulillani. Vaikka nostat päätäni suudellaksesi minua ja kiedot kätesi tiukemmin ympärilleni vetääksesi minua lähemmäs, en siltiään usko. En siltikään usko, että rakastat minua. Se on liian vaikeaa. Kukaan noin ihana olento ei voi rakastaa minua, ei oikeasti. Vaikka sinä väitätkin muuta.
Kysyt taas, mikä minulla oikein on, kun olen niin vaisu. Teetkö jotain väärin. Naurahdan epäuskottavasti ja sanon, että ei mikään, että kaikki on hyvin. Väsyttää vain. Tuhahdat lempeästi, painat suukon otsalleni. Se tuntuu kihelmöintinä koko kehossani, ihana kutituksena. Kysyt, ruvetaanko jo nukkumaan. Nyökkään pienesti, vaikka en oikeasti haluakaan nukkua. En halua sulkea silmiäni, koska pelkään että nukahdan. Mutta en minä saa nukahtaa. Pelkään liikaa. Pelkään, että kun aamulla herään, et ehkä olekaan enää vieressäni. Vain tyhjä, kylmä sänky, ja sanasi kaikuna korvissani.
"Mä rakastan sua."Mutta silloin, kun olisit lähtenyt, tietäisin, ettei se ole totta. Koska jos rakastaisit minua, et olisi lähtenyt. Ja jättänyt minua kuolemaan. Yksin.
Aivan liian pian sinä jo tuhiset rauhallisesti unissasi, käsi unohtuneena kyljelleni, vieno hymy jääneenä kasvoillesi. Minä valvon, pidän silmäni tiukasti auki, vaikka tuntuu että ne alkavat väkisin sulkeutua. En saa nukahtaa. Sillä kun herään, et ehkä enää ole siinä. Nyt olet, lämpimänä, suloisena, pehmeänä. Olet siinä ja nukut vierelläni. Ja rakastat minua. Niin sinä ainakin sanoit. Mutta minä en usko sitä.
En usko, että rakastat minua vielä aamullakin.
