Fandom: Rozen Maiden
Ikäraja: S
Genre: Drama, Angst, Femslash
Pari: Suigintou/Shinku
Varoitukset: insesti
Haasteet: OTP 10
A/N: Katselin tuossa jaksoa 5 ja huomasin aivan mahtavan tilaisuuden kirjoittaa Shinkun ajatuksia. Suigintou ei esiintynyt siinä jaksossa, mutta muuten tämä noudattaa jakson juonta. En omista hahmoja, universumia, kaikkia tapahtumia tai repliikkejä. Leikin vain niillä hetkisen.
Kommentit, niin rakentavat, vähemmän rakentavat, ruusut kuin risutkin ovat toivottuja.
Varjokuvia
Käänsin katseeni takaisin kirjaan ja tuijotin merkkejä ihmeissäni. Olin katsonut sivua koko taiston ajan ymmärtämättä sanaakaan. Kirjaimet eivät suostuneet pysymään paikoillaan ja rivit hyppivät silmissäni. Huokaisten suljin kirjan.
Suiseiseki käveli raivoissaan edestakaisin ja mutisi mitä aikoi tehdä Chibi-Ichigolle ja Chibi-ihmiselle. Olin lakannut kuuntelemasta kauan siiten, mutta vilkuilin salaa vihreäpukuista sisartani. En voinut sille mitään, mutta Suiseisekin silmissä palava tuli sai perhoset lepattelemaan vatsassani inhottavasti. Hänellä oli samanlainen vaikutus minuun kuin rakkaalla vanhimmalla sisarellani.
”Mitä mietit, Shinku?” Suiseiseki kysyi. Käänsin katseeni nopeasti portaisiin. Hän oli saanut minut kiinni tuijottamisesta. Minkä minä mahdoin sille, että Suiseiseki ja Suigintou muistuttivat välillä suuresti toisiaan?
”Mietin parasta tapaa saada heidät luovuttamaan. En välitä siitä, kumpi on oikeassa, mutta haluan kukkakoristeisia hampurilaisia päivälliseksi”, vastasin tyynesti. Mitä minä tekisin tarkoitti mitä hän tekisi.
”Hän käyttäisi hyväkseen Hinaichigon heikkouksia…”
”Chibi-Ichigon heikkouksia, desu?” Suiseiseki katsoi minua kummeksuen ja näin leveän virneen kohoavan hänen kasvoilleen ja aina hänen erivärisiin silmiin asti. Jo ennen kun Suiseiseki katosi keittiöön, tiesin mitä sisareni aikoi.
”Huomio kapinalliset! Huomio kapinalliset!” Suiseiseki huusi. Hän oli kasannut kaikki mahdolliset herkut portaiden alapäähän. Katselin niitä ja mietin olisiko Suigintou käyttänyt samaa taktiikkaa. Ei, hän olisi luultavasti valinnut suoremman keinon. Otin punavalkoisen tikkarin itselleni. Vaikka Suiseisekin taktiikkaan kuului syödä ”vihollisten” nähden, tunsin ruokahaluni kadonneen. Ajatukseni oli vallannut jälleen kerran Suigintou.
Käänsin katseeni kirjaan edessäni ja nieleksin. Suuni kuivui ja vatsanpohjaan ilmestyi inhottava jäälohkare, kun huomasin varjon kirjani päällä. Se näytti siivekkään tytön siluetilta ja suljin silmäni.
”Ei, ei tuota ääntä. Shinku, eikö se häiritse sinua lainkaan, desu?” Suiseiseki ulisi.
”Liitutaulun kynsiminen on niin lapsellista”, vastasin poissaolevasti. En ollut edes huomannut ääntä. Vilkaisin takapihan lasiovea nopeasti ja käänsin katseeni takaisin lasin läpi näkyvään puutarhaan. Olivatko silmäni valehdelleet vai vilahtiko Suigintou oven ohitse?
Voiletti valopallo lennähti oven eteen. Meimei! Seuraavaksi näin ilkikurisesti tuikkivat vaaleanpunaiset silmät. Nielaisin saadakseni kurkkuuni juuttuneen palan katoamaan. Se oli Suigintou, ja hän virnisteli minulle huomattuaan Suiseisekin.
”Mistä on kyse?” hän kysyi muodostaen sanat huulillaan. Kohautin olkiani huomaamattomasti. Halusin kävellä hänen luokseen ja unohtaa hetkeksi Hinaichigon ja Suiseisekin riidan. Aivan kuin Suigintou olisi lukenut ajatuksiani, sillä hän kohotti kättään ja siveli mustalla korpinsulalla huuliaan. Hän katsoi minuun haastavasti ja näytti tyytyväiseltä, kun nuolaisin huuliani.
Hän tiesi, millainen vaikutus hänellä oli minuun ja käytti sitä hyväkseen. Hän tiesi, että seurasin hänen jokaista liikettään ja nautti siitä. Suigintou nautti vallasta. Katselin, kuinka hän pyöritteli korpinsulkaa siroilla sormillaan.
Katsahdin Suiseisekiin. Hän ei ollut huomannut mitään, ja katseeni osui paketilliseen suklaapäällysteisiä leipätikkuja. Kurotin ottamaan paketin ja valikoin yhden tikun. Käänsin katseeni takaisin ovelle ja nuolaisin suklaakuorrutetta paljonpuhuvasti. Rukoilin, että en punastunut. Suigintou vinoilisi tästä minulle vielä.
”Olen niin nälkäinen desu. Aion syödä paljon herkkuja desu” Suiseiseki kailotti, jotta yläkerran ”kapinalliset” kuulivat hyvin. Tiesin, että hän odotti jotain vastausta ja nauroin sisäisesti valitessani sanat huolellisesti.
”Todella, tämä on erittäin herkullinen taktiikka”, pidin huolta, että Suigintou kykeni lukemaan sanat huuliltani. Hän peitti suunsa kädellään. Tiesin, että hän nauroi, näin sen hänen silmistään. Suigintoun silmät loistivat erityisen kauniisti aina, kun hän nauroi.
”Tänä yönä”, hän muotoili sanansa ja nyökkäsin lyhyesti. Sitten Suigintou katosi. Vilkaisin kelloa. Minun olisi kestettävä vielä lähes kolme tuntia, ennen kun näkisin hänet uudestaan.
***
Fin
