Puun ja kuoren välissä | S, Lily/James, Lily/Sirius, raapalesarja, osat 24/?

[Tikkis]

Otsikko: Puun ja kuoren välissä
Päähahmo: Lily/James, Lily/Sirius
Ikäraja: S
Genre: draama, fluff/romance
Vastuuvapaus: Mittään en omista enkä tienaa, taiteilen vaan omiani Rowlingin hahmoilla.

Spurttiraapale V, kierros 28, sana 1: koskettaa


PUUN JA KUOREN VÄLISSÄ


1.

Sirius nauroi Jamesin tehdessä pilaa nuoresta Puuskupuhista juuri kun Lily kulki poikien ohitse. Tyttö pyöräytti heille silmiään. Sekä James että Sirius katsoivat Lilyn loittonevaa selkää ja viekoittelevaa keinuvaa kävelyä.

”Vielä joku päivä minä nappaan Evansin”, James sanoi itsevarmana.

Sirius taputti Jamesia selkään rohkaisevasti, vaikka hänen oikeasti teki mieli rohkaista itseään. Hän oli alkanut nähdä Lilyn Jamesin silmin. Kun kuunteli toisen jokapäiväistä jumalointia tytöstä, oli vaikea olla huomaamatta niitä samoja suloisia piirteitä, joista toinen puhui.

Lily oli luikerrellut Siriuksen ajatuksiin vaivihkaa koskettaen jotain sellaista Siriuksessa, mistä poika ei ollut ollut edes tietoinen.

”Tule! Mennään yllyttämään Riesua!” Sirius sanoi Jamesille harhauttaakseen itseään.

[Tikkis]

Spurttiraapale V, kierros 28, sana 2: haarniska

2.

Sunnuntaiaamu oli kylmä. Ikkunoissa komeili huurteisia kuurankukkia, sillä aurinko ei ollut vielä noussut sulattamaan niitä säteillään. Lily olisi halunnut jäädä lojumaan sänkynsä uumeniin koko päiväksi, mutta edellispäivän rästit kummittelivat hänen mielessään. Hänen ei olisi pitänyt lorvia lauantaita ystäviensä kanssa. Vastahakoisesti hän lähti kohti suurta salia syödäkseen aamupalaa.

Aamupalan syötyään hän lähti kapuamaan Rohkelikkotorniin hakeakseen koulukirjansa ja suunnatakseen sieltä kirjastoon, mutta jokin matkalla sai hänet pysähtymään. Hänen korvissaan kaikui laulu, joka kertoi rakkaudesta. Lily lehahti punaiseksi tajutessaan, että laulu oli osoitettu hänelle. Haarniskat koko pitkän käytävän pituudelta lauloivat hänelle serenadia, jossa hänen nimensä esiintyi luvattoman monta kertaa.

”Mitä pidät laulusta?” Sirius kysyi Lilyltä tultuaan tätä vastaan kulman takaa.
”Voit kertoa Potterille, että vähäeleisempi rakkaudentunnustus purisi minuun paremmin”, Lily vastasi.
”Ilmeesi ja punaiset poskesi kertovat muuta”, Sirius sanoi kiusoitellen ja iski Lilylle röyhkeästi silmää.

Ennen kuin Lily ehti edes puolustautua, Sirius kuiskasi hänen korvaansa: ”Sitä paitsi, kuka sanoi, että se oli Potter?”

[Tikkis]

Spurttiraapale V, kierros 28, sana 3: sataa (4. osassa)


3.

Makuusalissaan Lily alkoi pakata koululaukkuaan ennätysvauhtia.   

”Minne sinulla on noin kiire?” Lilyn ystävä Alice kysyi.
”Piiloon”, Lily vastasi.
”Minne?”
”En tiedä vielä tarkkaan, mutta aion hautautua jonnekin piiloon koko päiväksi.”
”Mitä sinä oikein sekoilet?” Alice kysyi huolestuneena.
”Se selviää sinulle ihan kohta”, Lily vastasi otettuaan askeleita kohti makuusalin ovea.

Alice ryntäsi Lilyn perään.

”Etkö aio tulla aamupalalle?” Alice kysyi hämmentyneenä, kun Lily aikoikin suunnata muotokuva-aukolta eri suuntaan kuin hän.
”En. Minä söin jo. Nähdään myöhemmin!” Lily vastasi.

Kun Alice oli päässyt haarniskoidulle käytävälle, serenadi alkoi kaikua käytävillä.

Lily oli koko päivän piilossa Tarvehuoneessa. Hän oli varautunut pakomatkaansa ottamalla puolet oppikirjoistaan koululaukkuunsa. Onneksi Tarvehuoneeseen oli ollut helppo myös taikoa välipalaa, eikä Lilyn tarvinnut käydä päivällisellä suuressa salissa. Kun hän viimein uskaltautui lähtemään takaisin Rohkelikkotorniin, ulkona oli jo pimeää. Hän toivoi koko matkan, ettei kuulisi rakkauslaulusta enää säveltäkään. Hänen onnekseen Voro oli käynyt mekastamassa asiasta rehtorille, ja hänen reittinsä oleskeluhuoneeseen oli selvä.


4.

”Oikeastaan se oli aika suloista”, Alice lohdutti sinä iltana Lilyä viidesluokkalaisten makuusalissa.
”Et arvaakaan, kuinka monia haikeita huokauksia ja lemmenkipeiden tyttöjen kikatuksia käytävillä kuului”, Emily, Lilyn toinen hyvä ystävä, jatkoi.
”Minä oikeasti vielä nirhaan Potterin”, Lily jupisi kuin ei olisi kuullut, mitä hänen ystävänsä sanoivat.

Lily kertoi kavereilleen aamuisesta kohtaamisestaan Siriuksen kanssa.

”Mitähän se oli tarkoittavinaan?” Lily tiedusteli ystäviltään.
”Kunhan yrittää vain sekoittaa pääsi. Musta tykkää draamasta ja kaaoksesta”, Alice sanoi.
Emily nyökytteli tämän sanoille.
”Niin kai”, Lily myöntyi.

Hän arveli ystäviensä olevan oikeassa.
Ulkona oli alkanut sataa, ja sen rummutus ikkunaan säesti Lilyn hämmentyneitä ajatuksia hänen kömpiessä peittonsa alle.

[Tikkis]

Spurttiraapale V, kierros 28, sana 4: kateellinen (5. osassa)


5.

Kuva Lilystä seisomassa käytävällä, punastuneena, häilyi suloisena Siriuksen mielessä tämän kävellessä suureen saliin aamupalalle. Pian James, Remus ja Peter liittyivät hänen seuraansa.

”Kuulitko jo, että joku toope on laittanut kolmoskäytävän haarniskat laulamaan rakkauslaulua Evansille? Minun Evansilleni?” James kysyi tuohtuneena Siriukselta istuuduttuaan tämän viereen ruokapöytään.

Heidän ohitseen käveli juuri muutama Korpinkynsi, jotka huokailivat ja keskustelivat kateellisina rakkaudentunnustuksesta. James tuohtui entisestään. Sirius tunsi piston sydämessään.

”Se olin minä”, Sirius tunnusti.
”Sinä siis… mitä?”

Jamesin silmät laajenivat.

”Evans välitti terveiset: Potterilla voisi olla mahdollisuuksia, jos hän ei olisi aina niin yliampuva idiootti”, Sirius sanoi ja pukkasi ystäväänsä kylkeen.
”Oikeasti Evans oli aivan myyty.”


6.

”Sanoiko hän todella niin? Että minulla voisi olla mahdollisuuksia?” James kysyi samaa jo sadatta kertaa.
”Suunnilleen. Ainakin jotain sinne päin”, Sirius vastasi vältellen.

”Antaisit jo olla James”, Remus sanoi kirjansa takaa.
”Sinuna pyytäisin Evansia treffeille. Ihan normaalisti ja ihan normaaleille treffeille”, hän jatkoi painottaen sanaa normaalisti.
”Hah, paraskin puhuja”, Sirius sanoi ja heitti Remusta tyynyllä.

Remus otti tuhahtaen Siriuksen tyynyn päänsä taakse nojatakseen paremmin kiviseinään, minkä jälkeen hän tyynen rauhallisesti käänsi kirjansa sivua.

Ulkona oli jo pimeää, sillä sunnuntai oli kääntymässä uhkaavaa vauhtia maanantaiksi.

”Niin minä teen”, James julisti Siriuksesta ja Remuksesta välittämättä.

Hän pyytäisi Lilyä seuraavana päivänä kanssaan treffeille.

[Tikkis]

Spurttiraapale V, kierros 28, sana 5: punainen


7.

Maanantaiaamuna kevyt lumikerros oli peittänyt Tylypahkan katot sekä maan linnan juurella. Käytäviltä, suuresta salista ja luokkahuoneista kuului kärsimätöntä jupinaa ja innostunutta puhetta. Useimmat oppilaat odottivat pääsevänsä tekemään lumienkeleitä tai ottamaan toisistaan mittaa lumisodassa.

Sinä päivänä James ei lumesta piitannut, vaikka aiempina talvina hän oli ollut ensimmäisenä kehittelemässä lumista jäynää ensilumen laskeuduttua maahan. Nyt hän näki silmissään vain punaista tukkaa ja pisamia. Hänen sydämensä tykytti luonnotonta tahtia. Hän oli pyörinyt levottomana yön sängyssään, kuunnellut muiden poikien rauhallista hengitystä turhautuneena.

Miten pyytää tyttöä treffeille normaalisti?
Aiempina kertoina James oli aina vetänyt yrityksensä yli pelätessään, että Evans saattaisikin suostua.
Mitä jos Lily suostuisikin, muttei pitäisi hänestä riittävästi lähteäkseen hänen kanssaan treffeille uudelleen?

”Mitä minä sanoisin hänelle? Sirius auttaisit nyt”, James aneli Siriukselta lounaspöydässä.
”Olet Rohkelikon etsijä. Tytöt suorastaan kuolaavat perääsi. Et sinä minun apuani tarvitse”, Sirius sanoi rohkaisevasti.
”Mutta Lily ei ole kuten muut tytöt”, James valitti.

Ei niin, Sirius huokaisi hiljaa mielessään.

[Tikkis]

A/N: Fiksailin tarinassa aiemmin esiintyneitä kelmien nimiä, koska tajusin juuri, että jos haluan kirjoittaa siitä, miten kelmit muuttuvat animaageiksi, ei ehkä ole mielekästä käyttää heidän lempinimiä vielä tässä vaiheessa tarinaa. Vaikka ehkä he ovatkin tienneet, miksi hahmoiksi aikovat muuttua, mutta epäselvyyksien vähentämiseksi näin paremmaksi fiksata parit nimet tarinan alusta. Muutokset eivät vaikuta tarinan kulkuun mitenkään, joten jos olet lukenut tarinaa jo aiemmin, voit hyvillä mielin jatkaa tästä, mihin olet jäänyt.

Spurttiraapale V, kierros 28, sana 6: usva (10. osassa)


8.

Lumi oli sulanut yhtä äkkinäisesti kuin se oli vesisateen jälkeen jäänyt maahan. Kun oppitunnit olivat maanantaina loppuneet, pelkkä muisto leikkitantereesta häälyi enää oppilaiden mielissä. Yhtäkkiä mudaksi muuttunut nurmi ei ollutkaan houkutellut ketään ulkoilemaan.

Rohkelikon oleskeluhuone oli täynnä ihmisiä joko pelaamassa, keskustelemassa tai lukemassa läksyjään.

”Mentäisiinkö kirjastoon?” Lily kysyi ystäviltään, kun kolmosluokkalaisten räjähtävä näpäys oli lähtenyt käsistä. Riemunkiljahdukset, poikien yllytykset ja tyttöjen kikatukset kaikuivat kiviseiniä pitkin Lilyn tärykalvoihin. Tuntui kuin äänet olisivat sujahtaneet sieltä suoraan aivoihin haitaten hänen keskittymistään.

”Mennään vain”, Emily ja Alice myöntyivät.

Kirjastosta löytyi enää muutama vapaa istumapaikka, sillä muidenkin tupien oppilaat olivat paenneet sinne omista hälyisistä oleskeluhuoneistaan.


9.

”Mitä nuo täällä tekevät?” Alice ihmetteli hetken päästä kyllästyttyään kirjoittamaan liemiesseetään.

Lily kohotti katseensa omasta pergamentistaan ja huomasi hyllyvälissä Jamesin ja Siriuksen. Lily kohautti olkiaan ja käänsi katseensa takaisin koulutehtäväänsä.

”Kunhan eivät olisi taas tekemässä jotain pilaa. Minun pitäisi saada tämä Kuhnusarvion tehtävä tänään valmiiksi”, Emily huokaisi, jolla oli ollut muita enemmän vaikeuksia oman esseensä kanssa.
”Palautuspäivä on vasta torstaina. Kyllä sinä ehdit”, Alice kannusti.
”Joo, mutta torstaina on myös muinaisten riimujen tehtävien palautuspäivä. Professori Babbling on tehnyt tämän vuoden tehtävistä noin sata kertaa vaikeampia kuin aiempina vuosina”, Emily sanoi lannistuneena.

Pojat eivät kuitenkaan räjäytelleet kirjoja ilmaan tai heitelleet kirjastoa täyteen sontapommeja vaan selasivat kirjojen selkämyksiä hyllyvälin toisensa jälkeen kuin etsien jotain. Kello alkoi lähennellä iltayhdeksää, joten kirjasto sulkisi pian ovensa. Lily ystävineen alkoivat pakata koululaukkujaan. Sirius ja James poistuivat kirjastosta samaan aikaan kuin he.

”En minä pysty.” Lily kuuli Jamesin mutisevan Siriukselle.
”Ehkä huomenna sitten.” Lily kuuli Siriuksen vastaavan.


10.

James oli pettynyt itseensä. Hän oli viettänyt koko maanantai-illan kirjastossa etsien tietoja animaagiudesta ja nähnyt Lilyn istuvan kirjaston nurkkapöydässä ystäviensä kanssa. Hänellä olisi ollut mahdollisuus hoitaa kaksi tärkeää asiaa saman illan aikana, mutta hän ei ollut onnistunut kummassakaan.

Viikko oli vierähtänyt huimaa vauhtia, eikä Jamesin yritykset kummankaan asian suhteen olleet edenneet edes millimetrin vertaa.

”Vieläkö kylpyhuoneen salasana on sama?” James kysyi Remukselta tultuaan perjantai-iltana huispaustreeneistä.
Remuksen ei tarvinnut kysyä, mitä James tarkoitti, sillä tiesi tämän viittaavan valvojaoppilaiden kylpyhuoneeseen.
”Jep”, Remus sanoi nostamatta katsettaan yrttitiedon oppikirjasta, joka hänellä oli käsissään.

James pakkasi laukkunsa ja lähti suunnistamaan näkymättömyysviittansa turvin kylpyhuoneelle.
Siellä hän valutti kuumaa vettä, kylpyvaahtoa ja kuusentuoksua kylpyammeeseen.

Kuuma kuusentuoksuinen höyry nousi vedenpinnalta huoneeseen kuin aamu-usva.
James istahti ammeeseen. Hän tunsi lihaksiensa rentoutuvan ja toivoi, että hänen mielensäkin pystyisi rentoutumaan. Ehkä hän siellä vihdoin keksisi, miten pyytää Lilyä treffeille. Tai miten hän pystyisi vihdoin kolmen vuoden yrittämisen jälkeen muuttua onnistuneesti animaagiksi.

[Thelina]

Valitsin tämän kommenttikampanjasta, koska Kelmit houkuttelivat lukemaan ja paritukset lupailivat draamaa! Lily/Sirius ei ole kaikkein mieluisin paritus minulle, mutta tässä sen tekee mielenkiintoiseksi se, että ollaan edelleen koulussa ja James ja Sirius ovat paitsi parhaita ystäviä, myös ihastuneet samaan tyttöön. Mielenkiintoista nähdä, miten tämä asia tulee vaikuttamaan heidän suhteeseensa ja tykkääkö Lily jommasta kummasta vai ei kummastakaan. Kiinnostavaa myös nähdä, miten animaagiksi opettelu kietoutuu tarinaan!

Mielestäni tässä toimii hyvin se, että osat ovat lyhyitä ja että kertojan näkökulma vaihtelee, jotta saadaan kuulla sekä poikien että tyttöjen ajatuksia Kiva myös nähdä, miten käytit spurtin sanoja - haarniska sai minutkin heti ajattelemaan jotakin Tylypahkaan sijoittuvaa fikkiä, mutta en ehtinytkään itse sellaista toteuttaa, joten sitäkin kivempi päästä lukemaan tätä + laulavat haarniskat oli hauska juttu Tykkään myös Jamesin epävarmuudesta, kun kerrankin pitäisi pyytää jotakuta treffeille normaalisti, kelmifikeissä on jotenkin niin tottunut sekoilevaan Jamesiin, jonka treffikutsuihin Lily ei ainakaan myönny mutta jännä nähdä, antaako Sirius todella Jamesin toteuttaa tuon treffeille kutsumisen, jos hänkin kerran on ihastunut Lilyyn. Remus ja Peter jäivät hieman taka-alalle, mutta eipä se toisaalta ole ihme, jos keskitytään muihin hahmoihin. Lilyn ystävät kuitenkin pääsivät kivasti ääneen.

Kiitos tästä, onnistunut aloitus tarinalle ja tällaiset lyhyet palaset ovat mukavan kepeää luettavaa, ja tarina eteneekin vähistä sanoista huolimatta kivasti eteenpäin. Jään seurailemaan, miten tämä jatkuu!

[Tikkis]

Thelina: Olin tosi iloinen, kun valkkasit tämän Kommiksesta! En ole pitkään aikaan viritellyt kunnon kelmificciä aluille, joten oon suhteellisen innoissani tästä uudesta tekstistä, joka on minutkin tempaissut mukavasti mukaan tätä kirjoittaessa. Spurtissa oli musta tosi kivat sanat tällä viikolla, ja oikeastaan tuo sana haarniska sai minut inspiroitumaan juuri kelmificin äärelle. Se vähän niin kuin vaati jotain tarinaa kelmien kepposista. Kelmificeissä ei voi varmaan välttyä kliseiltä, ja kliseet on kyllä usein aika kultaa. <3 En vain näe, miten Lily voisi tosissaan ihastua totaalisen överiin tai jopa stalkkeroivaan tyyppiin, joten mielelläni teen ainakin tässä tarinassa Jamesista hieman lähestyttävämmän. Saa nähdä, saanko pidettyä yhtä hyvää julkaisutahtia nyt, kun spurtti tulee päätökseen, mutta koitan kuitenkin pitää jonkinlaista tahtia yllä tämän kanssa. Toivottavasti viihdyt tämän tarinan matkassa pidempäänkin! Kiitos paljon kommentista <3

Spurttiraapale V, kierros 28, sana 7: sänky (13. osassa)


11.

James havahtui oven kolahdukseen.

”Anteeksi, en tiennyt että täällä on joku”, Lily sanoi.
”Lily?” James kysyi tunnistettuaan tytön äänen, sillä ei kyennyt näkemään tätä kunnolla höyrypilven takaa.
”James? Mitä sinä täällä teet? Tämä on valvojaoppilaiden kylpyhuone, etkä sinä tietääkseni ole sellainen”, Lily sanoi toruen.
”Siinä on etunsa, että eräs valvojaoppilaista sattuu olemaan yksi parhaista kavereistani”, James sanoi virnistäen.

Lily otti askeleita kohti ovea poistuakseen.

”Hei, ei sinun tarvitse mennä. Tänne mahtuu kyllä kaksikin”, James sanoi.
”Luuletko tosiaan, että suostuisin?” Lily kysyi.
”Amme on riittävän suuri vaikka kahdellekymmenelle. Voit jäädä toiselle laidalle. Lupaan, etten liiku paikaltani tuumaakaan”, James lupasi.

Lily epäröi.


12.

Hiljaisuus vallitsi heidän välillään Jamesin odottaessa Lilyn vastausta.

”Okei. Mutta jos edes yrität liikahtaa, heitän päällesi niin ikävän herjan, että joudut sairaalasiipeen”, Lily sanoi uhkaillen.

James naurahti ja sanoi: ”Sovittu.”

Olet suloinen kiukkuisena, James mietti mielessään, muttei uskaltanut sanoa sitä ääneen, ettei Lily perääntyisi. Lily pulahti ammeeseen, sulki silmänsä ja antoi lihastensa rentoutua pistelevän kuumassa vedessä. Jamesin sydän hakkasi niin lujaa, että hän luuli kuolevansa. Hänen päässään kaikui Remuksen sanat siitä, miten hänen pitäisi pyytää Lilyä treffeille normaalisti, mutta tilanne, johon hän oli päätynyt, oli kaikkea muuta kuin normaali. James kuitenkin tiesi, että se olisi hänen paras tilaisuutensa.

Lily naurahti vuorostaan.

”Jopas sinulla on vakava ilme”, hän sanoi Jamesille.
”Joo”, James sanoi hymähtäen.
”Mitä mietit?”
”Haluatko kuulla totuuden?”
”Tietysti.”
”Mietin, onko tämä riittävän normaali tilanne pyytää sinua treffeille”, James sanoi.
”Kaikkea muuta, mutta parhain yrityksesi tähän mennessä”, Lily vastasi. Hänen kasvoilleen levisi hymy.

”Mutta jos pyytäisit, vastaisin kyllä”, Lily sanoi.


13.

”Sirius”, James huhuili Siriuksen sängynjuurella.

Kello oli melkein puolenyön. James ei voinut uskoa, että muut kelmit olivat jo nukkumassa, etenkin kun hänellä oli niin tärkeää asiaa.

”Sirius!” James sanoi kovempaa ja riuhtaisi pylvässängyn verhot sivuun.

”Mitä nyt?” Sirius valitti unisena.
”Pyysin Lilyä treffeille”, James sanoi.
”Pyysin häntä treffeille, ja voitko uskoa? Hän suostui!” James jatkoi silmät loistaen.

Siriuksen väsymys oli tiessään. Veri pakeni hänen kasvoiltaan ja hänen rintaansa puristi aivan kuten Jamesinkin. Jamesin tunne oli vain huomattavasti miellyttävämpi.

”Vau! Mitä? Miten?” Sirius sopersi.

James kertoi illan tapahtumista. Miten hän oli jutellut Lilyn kanssa, jäänyt yksin kylpyhuoneeseen ja hiipinyt takaisin Rohkelikkotorniin.

[Tikkis]

14.

Lily kapusi makuusaliinsa lähempänä kello yhtätoista. Hän ei voinut ymmärtää, miten oli kadottanut niin totaalisesti ajantajun.

”Taisi olla hyvä kylpy?” Emily kysyi, kun Lily avasi oven.
”Sitäkin”, Lily vastasi.
”Mitä tarkoitat?” Emily ihmetteli.
”Istuin juuri useamman tunnin kylvyssä Jamesin kanssa”, Lily kertoi.

Alice, joka oli testaamassa uutta kulmiennyppimisloitsua, pudotti käsipeilinsä peitolleen.
”Potterin?” hän kysyi typertyneenä.
”Jep”, Lily vastasi.
”Okei, me tarvitsemme ehdottomasti lisätietoja”, Alice vaati. Hän unohti täysin, että oli nyppinyt vasta vasemman puolen kulmakarvansa muotoon.

Lily kertoi ystävilleen, mitä valvojaoppilaiden kylpyhuoneessa oli tapahtunut.
Alicella oli luonnottoman leveä virne naamallaan koko kertomuksen ajan, ja Emily katsoi Lilyä typertynyt ilme kasvoillaan.

[Tikkis]

Spurttiraapale V, kierros 29, sana 1: tunnustaa (17. osassa)

15.

Lily heräsi lauantaiaamuun hämmentyneenä. Hän oli juuri edellisenä iltana ollut kylvyssä James Potterin kanssa. Samaisen Potterin, josta hän oli ajatellut, ettei tulisi koskaan ihastumaan sellaiseen saapastelijaan. Eihän hän varsinaisesti ihastunut ollut, mutta kun hän ajatteli tulevia treffejä, hänen vatsanpohjassaan kihelmöi.

He eivät olleet vielä päättäneet treffien ajankohtaa, eikä mitään muutakaan, koska James oli sanonut, että hän halusi yllättää Lilyn. Lily ei ollut aivan varma, pitikö hän välttämättä James Potterin järjestämistä yllätyksistä. Ne sisälsivät yleensä vaarallisia tilanteita, mutta ehkä treffien suhteen James osaisi olla hienotunteisempi.

”Huomenta”, Lily sirkutti Emilylle ja Alicelle, kun kaverukset nousivat pylvässängyistään. Emily ja Alice vaihtoivat huvittuneita katseita.


16.

Siriuksen olisi tehnyt mieli huutaa, mutta lopulta hän naurahti mielipuolisesti ennen kuin nousi pylvässängystään. Hän ei muistanut, milloin viimeksi oli nukkunut niin huonosti. Hänen silmiään kirvelsi ja rintaa puristi. Onneksi oli lauantai, joten hän pystyisi ehkä jotenkuten välttelemään Jamesia ja tämän innostunutta puheensorinaa siitä, miten Lily olisi kohta käytännössä korvia myöten rakastunut häneen.

Okei, Sirius saattoi mielessään hieman dramatisoida, mutta vain hieman.

”Mitä ihmettä minä keksisin. Kelmit, auttakaa nyt vähän!” James aneli samalla kun hän käveli hermostuneesti edestakaisin makuusalissa.

Ehkei James ollut vielä täysin väittänyt Lilyn rakastuvan häneen päätä pahkaa, mutta ei se enää kaukana ollut. Siltä Siriuksesta ainakin tuntui.


17.

Jos Sirius oli kuvitellut pääsevänsä Jamesista eroon lauantain aikana, hän oli ollut totaalisen väärässä. James seurasi häntä oleskeluhuoneeseen, lounaalle, ja jopa pihamaalle, jossa itseasiassa satoi kaatamalla vettä ja jonne Sirius oli mennyt vain päästäkseen Jamesista eroon, mutta tämä oli seurannut ystäväänsä sinnekin.

Remus ja Peter katsoivat toisiaan merkitsevästi Jamesin ja Siriuksen palattua makuusaliin läpimärkinä ja saappaat täynnä vetistä kuraa.

”Voro listii teidät”, Peter sanoi Jamesille ja Siriukselle.
”Äh, mitä väliä. Sitä paitsi se olisi oikeastaan helpotus, sillä minä en vieläkään tiedä, miten tekisin vaikutuksen Lilyyn, eikä tuosta toopesta ole ollut mitään apua”, James valitti dramaattisesti nyökätessään päätään kohti vierellä seisovaan Siriukseen.

Sirius oli vähällä kumauttaa ystäväänsä nyrkillä silmään ja tunnustaa, ettei häntä voisi vähempää kiinnostaa, vaikkei James tekisi ikinä vaikutusta Lilyyn, mutta hän tyytyi sanomaan: ”Menen suihkuun. Oletan, että sentään sinne saan mennä rauhassa.”

”Mikäs Siriusta risoo?” Remus kysyi huvittunut hymy suupielessään.
”Ei tainnut tajuta, että ulkona on varsinainen koiranilma.”

[Crys]

Jeee tässäpä makoisa asetelma, kolmiodraamat on aina hauskoja lukea Heheh, nuo laulavat haarniskat oli kyllä hupaisat, mahtaneeko Lilylle koskaan selvitä että ne olivat kuitenkin Siriuksen aikaansaannoksia Jostain syystä tsemppaan Siriusta tässä, koska vaikka James/Lily on myös ihan kiva varsinkin tässä alkuvaiheessa kun James on pöhkö ja rakkaudenkipeä, olis hauska saada selville mahtaisko Sirius ja Lily toimia. Toivottavasti tulee oikein kunnon draamailua, jään seuraamaan!
-Crys

[Tikkis]

Crys: Tervetuloa seuraamaan tätä kolmiodraamaa! Jamesia on kiva kirjoittaa tällaisena lemmenkipeänä ja stressaavana höhlänä, koska eihän tunteet kai kenellekään 15-vuotiaalle pojalle oikeasti ole niin helppoja kuin mitä he usein antavat ymmärtää. Sen mahtanee huomata myös kärttyisestä ja angstisesta Siriuksestakin, jonka fiilis muuttunee toivottavasti tarinan edetessä. Sirius/Lily toimii omassa päässäni aina, mutta oon huomannut olevani valitettavan harvinainen poikkeus. Toivottavasti tämä rapsusarja innostaa sutkin Sirius/Lilyn äärelle tulevaisuudessakin. Kiitos kun jätit puumerkkiä. Ne saa aina mut hyvälle tuulelle ja motivoituneiksi jatkisten suhteen.

Spurttiraapale V, kierros 29, sana 2: yllätyksellinen

18.

Vesisade oli muuttunut räntäsateeksi lauantain ja sunnuntain välisenä yönä. Räntäsadetta seurasi pilvinen sunnuntai, joka ennustusten mukaan kääntyisi tulevalla viikolla viileämpiin pakkaspäiviin. Talvi, minkä myötä myös joulu, oli saapumassa.

Sunnuntai toi myös vastauksen Jamesin ongelmaan Lilyn suhteen. Rohkelikkojen oleskeluhuoneessa oli ilmoitus tulevasta Tylyaho-viikonlopusta, joka järjestettäisiin seuraavan viikon lauantaina.

”Onkohan se liian tavanomaista?” James tuumi huolestuneena Peterin ja Siriuksen pelatessa velhoshakkia, kun taas Remus oli uppoutunut jälleen kirjaan. Tällä kertaa hän näytti lukevan Kuuhulluutta – ihmissusien elämänvaiheita 1100-luvulta nykypäivään.

”Ei kai tytöt kaipaa edes mitään kauhean yllätyksellistä”, Remus sanoi edes nostamatta katsettaan kirjan sivulta.
”Ei niin! Kaikkihan he haluavat treffeille Tylyahoon ja Matami Puddifootin kahvilaan juomaan yhteistä minttusuklaajuomaa karkkitankopilleillä”, Peter sanoi tietäväisesti Siriuksen harkitessa seuraavaa siirtoaan.
Sirius murahti siirtäessään torniaan ja sanoi: ”Ja mistäs sinä sen tiedät?”

Remus naurahti ja vastasi: ”Enemmän kuin uskoisitkaan. Sinuna kuuntelisin Peteriä, James.”

James pörrötti ajatuksissaan tukkaansa kuin harkiten uskoako ystäviään vai ei. Lopulta hän nyökkäsi myöntymisen merkiksi.

[Tikkis]

19.

Sirius meni maanantai-iltana yksin kirjastoon palauttamaan Remuksen lainaamat kirjat ja etsimään kirjallisuutta animaagiudesta, vaikkei uskonutkaan löytävänsä mitään uutta.

Sirius juoksutti sormiaan kirjojen niteillä, muttei rekisteröinyt yhdenkään kirjan nimeä. Lily valtasi hänen ajatuksensa. Niin oli käynyt viime aikoina jatkuvasti. Jamesin uutisten jälkeen Siriuksen oli ollut entistä vaikeampi keskittyä mihinkään muuhun. Peter oli voittanut hänet edellisiltana velhoshakissa, vaikka Sirius oli tunnetusti siinä mestari. Siksi James oli vitsaillut, että Siriuksella olikin se aika kuukaudesta, eikä Remuksella.

Remus joutuisi sinäkin iltana menemään yksin Tylyahossa sijaitsevaan röttelöön vain siksi, että James oli keskittynyt pelkästään Lilyn hurmaamiseen ja Sirius taas siihen, ettei kestänyt Jamesin hurmaavan Lilyä.


20.

Sirius päätti suunnata kirjastosta ainoaan paikkaan, jonka tiesi riittävän turvalliseksi kokeilla muodonmuutosta yksin. Hänen täytyi unohtaa suloinen Lily ja puristava mustasukkaisuus. Kelmit olivat sopineet pitävänsä aina yhtä, ja animaagiksi muuttuminen oli Lilyä paljon tärkeämpää. Niin Sirius ainakin itselleen vakuutteli kävellessään tarvehuonetta kohti.

Päästyään perille Sirius huomasi, että siellä oli suklaata, kurpitsamehua sekä patjoja ja tyynyjä pehmikkeeksi.

Hän asettui seisomaan yhdelle patjoista ja koitti tyhjentää mielensä täysin. Hän koitti keskittää kaikki ajatuksensa siihen, miten jokainen raaja kehossa voisi muotoutua uudelleen. Hänen kehonsa värisi lihasten jännittyessä. Taikasauvaa puristavan käden kynnet uppoutuivat kämmeneen. Hän loitsi sanat, jotka he olivat Jamesin kanssa löytäneet jostain vanhasta kirjasta, mutta mitään ei tapahtunut. Hiki alkoi muodostaa karpaloita otsalle, joten hän luovutti.

Sirius huokaisi syvään kaataessaan lasiin kurpitsamehua sammuttaakseen ponnistelusta johtuvan janonsa.
Sitten hän päätti riisua kenkänsä ja kaapunsa ennen kuin hän kokeili muodonmuutosta uudelleen. Sillä kertaa hän piti kehonsa rentona, sulki silmänsä ja mietti taikasanoja hiljaa mielessään.

[Tikkis]

21.

Maanantai-iltana Lily istui jälleen kirjastossa suuren kirjapinon takana. Alice ja Emily olivat opiskelleet hetken aikaa hänen kanssaan, kunnes he olivat suunnanneet juhlakomitean kokoukseen. Hänen ystävänsä olivat pyytäneet häntä mukaan komiteaan alkuvuodesta, mutta Lily oli kieltäytynyt. Hänen aikansa ei riittänyt kunnolla valvojaoppilaan velvollisuuksien, Kuhnukerhon eikä loitsukerhon jälkeen muutenkaan opiskeluun, etenkin nyt kun V.I.P. -kokeet olivat tulossa.

Lily havahtui oppikirjansa ääreltä matalaääniseen hyräilyyn. Lily nosti katseensa irti kirjasta ja jäi miettimään, mistä melodia oli tuttu. Tajutessaan, missä hän oli kuullut sävelen aiemmin, hän punastui. Se oli Lilylle osoitettu rakkauslaulu, jota haarniskat olivat laulaneet. Melodiaa ei kuitenkaan hyräillyt James vaan Jamesin paras ystävä.


22.

Yhtäkkiä hyräily pysähtyi. Samalla myös Sirius oli pysähtynyt hyllyväliin ja laskenut kätensä kirjan niteeltä. Lily ei uskonut Siriuksen nähneen häntä, koska siinä tapauksessa Sirius tuskin olisi hyräillyt Jamesin keksimää rakkauslaulua. Lily katsoi Siriuksen loittonevaa selkää pojan rientäessä kirjastosta. Välikohtauksen jälkeen Lilyn oli vaikea keskittyä liemiesseeseensä. Hän kirjoitti pergamentilleen vääriä ainesosia ja väärille ainesosille vääriä käyttötarkoituksia. Lopulta kun Lily oli tuhrannut melkein kokonaisen pergamenttikäärön väärien vastausten peittoon, hän päätti luovuttaa ja suunnata oleskeluhuoneeseen.

”Hei Evans”, James sanoi Lilyn retkahdettua harvemmin vapaana olevalle tuolille takan ääreen.
”Hei”, Lily sanoi ja tunsi pienen kutinan vatsanpohjassaan.
”Oletko lauantaina vapaa? Voisimme mennä treffeillämme yhdessä Tylyahoon.”

[Tikkis]

23.

Lily oli suostunut Jamesin ehdotukseen. Sen jälkeen he olivat jatkaneet jutteluaan koulusta ja tulevasta joulusta.

”Menet varmaan jouluksi kotiin?” James kysyi Lilyltä, muttei saanut tältä vastausta, sillä juuri silloin muotokuva-aukosta rymisteli Sirius, joka huudahti: ”James? Peter?”

Sirius huomasi ystävänsä ennen kuin James ehti tehdä elettäkään vastatakseen tämän huhuiluihin. Sirius lähti innostunein, määrätietoisin askelin kohti takanedustalla istuvaa ystäväänsä ja punatukkaista tyttöä.

”Missä Peter on?” Sirius kysyi suoranaisen kiihkon vallassa.
”Jälki-istunnossa, kyllähän sinä sen tiedät”, James vastasi.

Hän koitti viestittää Siriukselle vaivihkaa katseellaan, että tämä oli keskeyttänyt hänen mahdollisuutensa tehdä vaikutus Lilyyn jo ennen tulevia treffejä. Sirius oli kuin ei olisi huomannutkaan.


24.

Sirius oli tajunnut tarvehuoneessa jotain tärkeää, kun hän oli antanut rentoutuneen mielensä ajautua jälleen ajattelemaan Lilyä. Aamun yrttitiedon tunneilla Lily oli varastanut Siriuksen huomion heilauttaessaan tukkaansa taaksepäin. Lilyn takana oli ollut siistissä rivissä alruunoita, joita toisluokkalaiset olivat istuttaneet isompiin ruukkuihin.

Sen muistikuvan myötä hän oli muistanut myös jotain muuta. Jos he haluaisivat muuttua animaageiksi, siihen ei riittänyt pelkästään loitsu tai tahdonvoima vaan he tarvitsisivat vielä alruunanlehtiä tai jopa liemen, johon sitä lisättäisiin. Eikö Verso ollutkin luetellut alruunalle eri käyttötarkoituksia toisena vuonna ja maininnut animaagit? Ja eikö tiukka muodonmuutoksen opettaja McGarmiwa ollutkin viitannut tunneillaan animaagiuteen ja kertonut, että koko animaagiksi muuttuminen vaati useita eri vaiheita ja opettelu vei usein monia vuosia?

He olivat opetelleet mielenhallintaa, raajojensa tuntemusta sekä loitsun, joten he varmasti kykenisivät jo muuttamaan muotoaan. Muut tärkeät elementit vain puuttuivat. Nyt hän seisoi innostuksen ja oivalluksensa vallassa edessään James ja suloinen Lily, jota ilman hän tuskin olisi oivaltanut koko asiaa.

[FMAlover]

Rakastan raapaleita ja rakastan Sirius/Lilyä. Ihania nuo Siriuksen ajatukset ja varsinkin tuo rakkauslaulu. Jamesia vihaan taas, ei saa viedä Lilyä. Kiitos näistä odotan jatkoa. <3

[Vendela]

Kommenttikampanjasta hei

Mielenkiintoinen kolmiodraama-asetelma, joten tulin kurkkaamaan että mitä tämä oikein sisältääkään. Ensimmäisenä mieleen nousi, että noudattaakohan tämä kuinka paljon canonia eli mikä tulee olemaan tämän loppuratkaisu. Kumpaan mieheen Lily siis lopulta päätyy? Mutta toki siihen näyttää olevan vielä matkaa, joten jää nähtäväksi

Tuo haarniskoiden laulama rakkauslaulu oli oikeastaan aika suloinen ja mukavaa, kun Sirius hyräili laulua myöhemmin uudelleen. Siriuksen ihastuminen on oikein ymmärrettävää, kuten myös se, ettei hän asiaa kailota Jamesille. Jääköhän Sirius rypemään omiin tunteisiinsa vai tapahtuuko tässä jonkunlainen käänne asian suhteen.

Raapalemitta toimii oikein kivasti ja tarina etenee hyvää vauhtia. Toki matkan varrella on tullut uusia käänteitä mukaan ja mietin, kuinka paljon tässä tulee olemaan tuota animaagi-hommaa sillä se on kyllä mielenkiintoinen juttu Pidin siitä, että olit muokkaillut nuo lempinimet tuolta alkupuolelta pois (tai siis näin ymmärsin että olit tehnyt). Vaikka ne onkin tavallaan kivoja, niin tämmöisessä fikissä missä Lily on vahvasti mukana ne tuntuisivat ehkä vähän irrallisilta plus kuten totesit, nämä eivät ole onnistuneet vielä muuttumaan.

Tarinan nimi on mielenkiintoinen ja pohdin kuka tuolla puun ja kuoren välissä tulee sitten lopulta olemaan. Tällä hetkellä kuka vaan näistä kolmesta voisi siinä olla. Ehkä kuitenkin veikkaukseni kääntyy Lilyn suuntaan, mutta toki vain jos hänen ja Siriuksen välille syntyy säpinää. Toki Siriuskin voisi olla hankalassa tilanteessa tasapainoillessaan parhaan ystävänsä ja ihastuksensa välillä. Ja James... no, ehkä hänkin saattaisi joutua tukalaan rakoon mutta tämä vaikuttaa epätodennäköisimmältä.

Ai niin, tuo kylpykohtaus oli muuten tosi kiva! Ehkä olen lukenut liikaa korkean ikärajan tekstejä, mutta oli oikeasti tosi kivaa vaihtelua kun valvojaoppilaiden kylpyhuoneessa ihan oikeasti vain kylvettiin eikä puuhailtu mitään muuta!

Vendela