Nimi: Unnamed (for now..?)
Kirjoittaja: Affu
Genre: Voisiko tämän laskea ficletiksi? öö.. NO SENSE! Se saa olla nykyään genre.
Ikäraja: sallittu
Päähenkilöt:
Lisbon, Jane. Tiivistelmä?: None.
Varoitukset: None.
A/N: En ole varma miksi tämän tein, mutta oli pakko päästä kirjoittamaan, ja tämä vain purkautui sormista ulos. Enjoy. En ole kirojittanut mitään pitkän pitkään aikaan, ja tämä on nyt tällainen avausteksti, jolla avaan sen aivolohkon, "Creativy". Storissa ei oikeasti ole mitään luettavaa, joten jos haluat lukea jotain niin "Please, leave this room." Voi olla että innostun Pj/Tl (patrick jane/teresa lisbon) parituksesta
Nainen seisoi katsellen miehen kenkiä.
"Jane..." Hän nosti katseensa miehen kengistä, ja katsoi tämän silmiin, jotka saivat hänet takeltelemaan sanojaan, vaikka hän kuinka yritti sen peitellä.
"Niin?" Komea, hienostuneesti harmahtunut mies katsoi naista yrittäen saada selvää tämän ajatuksista, mitä nainen sanoisi?
"Meidän.. pitää puhua." Nainen sanoo hiljaa ja katsoo miehen silmiin, niihin kirkkaan sinisiin, jotka näkivät sieluun asti.
"Sano mitä sinulla on sanottavana."
"Tiedän, että haluat hänet kiinni, Red Johnin, mutta mitä jos hän on liikaa hänelle, mitä jos hän tappaa sinut?" Nainen pitää äänensä kurissa, vaikka pala nousee kurkkuun.
"Hän ei ole, meitä on hänelle liikaa. Olemme ovelampia kuin hän, vaikka hän vaikuttaisi olevan meitä edellä, olemme hänen kintereillään ja nappaamme hänet pian." Mies toteaa kiihkeään sävyyn, ja hänen silmiensä katse muuttuu automaattisesti tuon nimen kuullessaan, se ei enää ole pehmeä ja kutsuva, se haluaa tappaa.
"Tiedän ettet ole päässyt yli sinun vaimostasi, mutta... " Hän ei voi sanoa sitä, se ei olisi vale, se olisi totuus, joka saattaisi tuhota heidän työpaikkansa ja elämänsä. Totuus on kaikkien edessä, mutta he eivät käsitä sitä. Kukaan ei ole vielä oikein ymmärtänyt mitä totuus tarkoittaa.
"En olekaan." Mies nyökkää.
"En koskaan pääse heistä yli... en kykene siihen. Haluan vain vain saada hänet. Viiltää hänet hitaasti ja tuskallisesti kuoliaaksi, nauraa hänen kivuilleen. Se on lapsellista, mutta se on suurin unelmani. Saada kostoni. " Viimeinen sana aktivoi naisen aivoissa jonkin alueen.
"Jane, minä... Minä rakastan sinua, enkä voi sille mitään. Olen todella pahoillani, älä suutu." Nainen katsoo varovasti mieheen.
Mies katsoo naista hiljaisena.
"Minäkin rakastan sinua. "
Totuus on saatu ilmi, revitty irti, ja nyt on vain odotettava, minkälaista tuhoa tapahtuu, vai tapahtuuko ollenkaan.
Jane oli huojentunut saatuaan asian pois sydämeltään, kaikki on nyt kunnossa, kaikki paitsi yksi asia.
Patrick ojentaa kätensä sivuilleen, Teresa kävelee hitaasti Patrickin syliin, he kietovat kätensä ympärilleen, nyt he ovat yhdessä, nyt kaikki tietävät sen.
Paitsi yksi.
Yksi, jolla on suurin rooli tässä pelissä.
Yksi, jonka mies haluaa omakseen.
Yksi, joka on heille kaikille pakkomielle.
Yksi, joka saadaan vielä kiinni.
