Offina tähän alkuun, että ei One Shotille ole muistaakseni varsinaisesti mitään pituusrajaa, mutta jos haluaa eritellä, niin kaikki alle tai tasan 300 sanaa sisältävät tarinat voivat kulkea nimellä
ficlet. Kuitenkin One Shot on (muistaakseni siis) aivan kelpo kuvaamaan tarinaa pituudesta huolimatta.
Sitten itse ficciin
Tämähän oli mielenkiintoista luettavaa, harvemmin törmää ficceihin, joissa Voldemortin olemattomaan rakkauteen pureudutaan, ja siis nimenomaan Voldemortin, kyllä niitä aina välillä törmää lukemaan, joissa hänen Tomppa-aikoihinsa on kirjoitettu jokin nainen/mies. Ja sitten olen lukenut yhden aika karun tapauksen, jossa parituksena oli Voldemort/Nagini, ja se jätti traumoja
Tässä on paljon sellaisia asioita, joista pidän, mutta tylsänä ihmisenä sijoitan rakentavan tähän ensin, sillä jotain pientä mussutettavaa toteutuksen tasolta löytyy. Aloitetaan ficin otsikosta tuossa ennen tarinan alkua. Olisit voinut erottaa sitä itse tekstistä vähän, esimerkiksi kirjoittaa hieman isommalla fontilla tai pölkkykirjaimilla ja ennen kaikkea jättää pari riviä väliä otsikon ja varsinainen tarinan alun välille. Tällaisenaan nimittäin kuvittelin tuon alun "Tuskallisen hauras" olevan tarinan ensimmäiset sanat ja hämäännyin, kun se ei varsinaisesti sopinutkaan sitten seuraavaan tekstiin.
Tekstin sujuvuutta ajatellen minulla on myös muutama pieni korjausehdotus:
Sormeilen taikasauvaa.
Ikuista, voittamatonta asettani ja minut valtaa äkillinen halu napsaista se kahtia.
Ensinnäkin tuo rivin vaihto virkkeiden välillä vaikutti hieman omituiselta, ja toisaalta tuo jälkimmäinen virke itsessään on vähän erikoisesti irrotettu edeltäjästään, vaikka ainakin minusta luontevammin nämä kaksi kuuluisivat yhteen. Suosittelisinkin siksi lämpimästi valitsemaan pilkun noiden välille.
--> Sormeilen taikasauvaa, ikuista voittamatonta asettani, ja minut valtaa äkillinen halu napsaista se kahtia.
Tietysti tämä on vain oma mielipiteeni, ja jos itse pidät valitsemastasi asetelmasta enemmän, ei minun sanomisiani kannata huomioida
-- Dumbledoren kaltaiset hihhhulit voivat --
--> Hihhuliisi on päässyt yksi h liikaa, ja lisäksi kyseenalaistaisin koko sanan käytön sen puhekielisyyden vuoksi. Vähän räsähtää silmään tuollainen arkipuhekielen sana muutoin kirjakielisen tekstin keskellä, ja mietinkin, olisiko olemassa jotain samaa tai suurin piirtein samaa tarkoittavaa enemmän kirjakielelle luonteenomaista sanaa.
Rakentava taisi nyt olla siinä, ja nyt pääsen siihen kivaan vaiheeseen, jossa listaan kaikkea hyvää ficissäsi
Ja jälleen aloitan otsikosta, joka oikeastaan tuon parituksen ohella houkutteli lukemaan. Olet antanut ficillesi kauniin, tekstiin sopivan nimen, joka on paitsi itsessään hauras, myös korostaa muun tekstin kaihoisuutta ja herkkää rakennetta.
Itse teksti on myös jotenkin kauniilla tavalla rakennettu. Voisin kuvitella Voldemortin olevan tässä vielä aika nuori ja vasta valtaan noussut tai valtaan nousemassa, sillä tuskinpa hän myöhemmin on pysähtynyt miettimään tekosiaan. Myös on ihan käsittämättömän vaikeaa ajatella, ettei edes Voldemort olisi kykenevä tuntemaan edes jotain ihan vähän, ja siksi pidin hänen epäröinnistään tuon tuntemattoman naisen kohdalla. Olet tosiaan saanut tekstiin ihastuttavan hauraan ja jännittyneen tunnelman, vielä alussa olisin voinut kuvitella tilanteen päättyvän eri tavalla, jotenkin hienosti taiteilet siinä ohuella rajalla, joka oikeasti pitää lukijan loppuun asti epätietoisena siitä, kuinka homma päättyy – ainakin minä olin loppuun asti epävarma, ja naisen kuolema tai henkiin jäänti tuntuivat todella olevan aivan pienistä asioista kiinni. Ja kuitenkin olin tyytyväinen loppuun ja Voldemortin päätökselle olla tuntematta mitään, bueno ratkaisu minusta
Tykkäsin ja kiitän nyt vielä,
Lia
