Puolikuita navan ympärillä (voita minut salailussa), (K11)

[shaya]

Ikäraja: K11
Genre: angst, (romance, femme)
Paritus: Fleur Delcour/Cho Chang
Vastuuvapaus: Se minkä Rowlingille kuuluvaksi tunnistatte, kuuluu hänelle. Minä vain leikin, enkä saa palkkaa.
Summary: Ikkunan takana ropisee ja lumottu katto itkee aineettomasti, tämä on Englanti edelleen – mutta tyttö ei.

A/N: Joten. Tekstejä kategoriassa näitä-ei-sitten-koskaan-julkaista, syystä tai toisesta, mutta Upsilan rohkaisusta kuitenkin tässä nyt. Femme10, vuodenaikahaaste(syksy), tupa-haaste, FF50 033. Sade. (Ja minä tiedän kyllä että tässä on liikaa puolipisteitä, mutta kun se on wanha enkä osaa korjata asiaa. Eh.)

Fleur vihaa Englantia.

Fleur vihaa; pisara pisara syksy ja kyyneleet, poskea pitkin ja nenän vartta kilpaa. Hiuksiin takkuja lokakuusta, ankeaa ja pimeää eikä veelanvalo riitä. Tarvitsee jonkun, joka saa hehkumaan, ja silti Fleur vihaa – kotona Ranskassa on jäätymätön lampi ja vesimelonitaivas.

Sade pisaroissa, itku ja rihmoja erottamassa. Kun sataa, Fleurista tuntuu että on yksin, Gabriellen käsi on asteita liian viileä, taivaassa tuhkanharmaita paperilennokeita; sataa maahan. Silkkipaperi-iho sokerikuorrutteella, hajoaa hajoaa hajoaa ja Ranskassa pilvillä on pyöreämmät reunat. Englantilaiset syövät sieniäkin, sateessa poimittuja ja aina vain sade, Fleur ei ymmärrä.

Korpinkynsien pöydässä mukavinta, Fleur uskoo toivoo ei rakasta – kuluttaisi ihoa kyynärpäistä ja rasva tuoksuu väärälle täällä. Pilalla kaikki, joten Fleur kävelee nokka pystyssä ja peittelee virheitä kauneudella (joka ei rapise). Ystävät seuraavat, minne me istutaan, poikia tyttöjä katseita ja kuolaa liian nuorilla; ketään heistä ei Fleur katso tarkemmin. Hän näkee jo tulevan paikan; mustatukka kiinalainen, melkein pöydän päässä ja Fleurista tyttö on ’urmaava.

Korkojen kopinaa, Fleurilla on päällä aamukasteensinistä, kops kops kopisee toisella lailla. Hän tunnistaa tuon tytön, samanlainen kuin Fleurkin, johtaja (niitä sanattomia). Kohta myös Fleurin, jos hän saa päättää, huulikiilloissa samat sävyt ja ilta-auringossa ne kiiltäisivät kauniisti toisiaan vasten. Ikkunan takana ropisee ja lumottu katto itkee aineettomasti, tämä on Englanti edelleen – mutta tyttö ei.

”Onko tässä vapaata?”

Itsevarmuudella peitetty pelko, onko koulupuvuntakki sittenkin suojamuuri, onko Fleur kuori vai kokonainen? Ei tiedä itsekään, silmissä on mustaa maskaraa (ei itketä) eikä Fleur edes usko rakkauteen; ranskalaiset rakastavat kaikkia ja täällä se ei päde. Mikään ei päde täällä, Fleur huomaa, sillä mustatukka nauraa vain eikä huomioi ollenkaan. Laskee sekunteja mielessään, kaapii kiharoita korvan taakse; viehätysvoimaa ja vaaleaa.

Kolmetoista. Neljätoista. Katse.

Tytöllä on mustat silmät, sopisivat kirpeänsinisiin jääpuikkoihin Fleurin sielunikkunoissa, arvioi arvioi arvioi ja katse on molemmilla pistävä.

”Toki. Olet Beauxbatonsista? Ja nämä ystäväsikin?”

Siitä lähtien ystäviä; hymyilevät toisilleen kiiltokuvahuulilla.

*

Huokauksia pimeään yöhän, niitä syksyn viimeisiä iltoja; lehdet maassa mutaisia ja mustia, piilossa maailmalta ja itseltäänkin. Tornissa puhaltaa tuuli, hylätyissä kattolankuissa ujeltava, Fleur viihtyy. Kylmästä kohmeat sormet, tytöllä on tulipunaiset rystyset, teemukin hiertämät ja unihiekkaan tahmatut. Fleur kääntää päätä, alistaa, suutelee omistavasti huulia ja pureksii välissä; tuntee vedenväreet aaltojen alla. Se ei ole kaunista, se on valtataistelua. Sillä tyttö ei ole sellainen kuin tuhat muuta; sellainen kuin Gabrielle tai sellainen kuin Vivienne. Tyttö on sellainen joka saa Fleurin vielä joskus itkemään, ääneti kai.

Kun tyttö inahtaa, Fleur saattaa nauraa. Painaa sormilla olkapään syntymämerkkiä, hellemmin (ja näykkii; älä pehmoile). Sävyinä mustaa vaaleaa ja korpinsinistä, vedenlapsia molemmat ja toinen on enemmän. Tyttö ei ole pohjimmiltaan parempi kuin veelatkaan; johtajaluonteita ja Fleur syksyinen. Salailua sydänuurteissa ja mielessä sata kerrosta, kirjapinoja päällekkäin ja vain kaksi katkennutta sulkakynää (punaisia).

Ystäviä. Rakastettuja. Kumpikaan ei tiedä; ei haluakaan, sillä kyse ei ole rakkaudesta vaan vallasta, ei välittämisestä vaan siitä, kumpi on mestari salailussa. Kukaan muu ei tiedä, toivotaan, ja silti itkevät itsensä uneen koska joskus tämänkin puun lehdet putoavat.

Kai sinä tiedät ettei tämän ole tarkoitus kestää ikuisesti?

Fleuria värisyttää kun kynsi painaa puolikuita navan ympärille, hän pitää tytöstä ja tästä ja kaikesta työläydestä; hän pitää siitä kuinka tytöllä on kouluhame sentin liian lyhyt. Eikä pysähdy ajattelemaan, kumpikaan: aika loppuu maaliskuuhun ja nyt on jo yö, jos miettii liian kauan toista ja toisia jää kaikesta paitsi. Eikä sillä ole edes väliä.

Tietysti. Mikään ei kestä; katso kuinka kukatkin kuolevat.

Tyttö on väärässä. Kukat ovat jo kuolleet; siellä kaukanakin. Vaahteranlehtiä leijailee tuulenpyörteissä ylemmäs, Fleur tahtoo napata yhdestä kiinni muttei uskalla irrottaa; hävitä kynnennipistyskilpailua. Fleur ei menisi pois – olisi vain tässä, taistelisi mustatukan kanssa ja lopulta omistaisi.

Nyt on jo yö. Huomenna on talvi.

Huokauksista nousee valkeaa savua ilmaan, selkänikamat saattaa laskea ilman sormia; silti Fleur tunnustelee. Kylmässä lattiassa kaikki menneen syksyn värit ja Fleurin sisällä sataa taas, ainahan täällä ja tyttökin pitää sienistä, pesisi hampaat. Pisara pisara pisara me kastutaan, kumpikaan ei sano ja tyttö huokaisee hieman kovempaa, sormenpäissä tulipalloja ja sielussa ei koskaan kevät. Fleur tietää kyllä; maaliskuu. Eikä hän pyydä enempää, ei kuulu tapoihin. Ehkä se ei toimisikaan niin. Vain kaksi toisenlaista samaa, yhteen kietoutuneet, sillä Fleur ei sopeudu sateeseen ja mustatukan on hyvä hengittää vadelmapensaita Fleurin kuurakiharoista.

Ei sillä ole väliä. Nyt on vielä syksy.

Eikä sillä olekaan. Sillä vaikka lammet ovat jäässä täällä, sinä yönä Fleur näkee, että Englannissakin kuu hukkuu vesimeloninpunaiseen aamutaivaaseen.

[Upsila]

Oi, ihanaa, sinä julkaisit tämän vihdoin - arvaa kuka aluksi tuijotti ruutua silmät pyöreänä ja suu kaartuneena hymyyn; aivan ihana öinen piristys. Ihanaa todellakin, että julkaisit tämän, vaikka olitkin aluksi hitusen epävarma - turhaan olit, tämä oli aivan hurmaava, että sulin tähän paikkaan.

Fleur/Cho, ei että, keksit tähän kyllä niin maukkaan femmeparituksen, että en voinut kuin lukea tätä. Harmittaa vain, että nyt kommentit ovat jääneet minun osaltani niin vähälle Nanon takia, mutta on ihanaa nähdä, että nanon keskelläkin julkaisit ja kirjoitit tämän, että oli kyllä ihan pakko kommentoida. Tästä tekstistä huomaa, että se on sinun, se on niin shaylmaista tosiaan kauniineen kuvailuineen, tekstejä täyttävineen puolipisteineen ja runomaisineen kirjoitustyylineen, joka oikeast ihastuttaa kovasti. Miten ihmeessä joku voi keksiä näin suloisia ja ihania (ai miten niin toistan liikaa ihana - sanaa?) sanoja, että ihan oikeasti vatsapohja täyttyy lämpimästä tunteesta. Aamukasteensinistä, takkuja lokakuusta, silkkipaperi-iho sadekuorruttella, vesimelonitaivas, puolikuut navan ympärillä, kaikki, ah.

Fleurin on vaikea sopeutua Englantiin täydellisesti tässä. Hän vihaa pisara syksyä ja kyyneleitä, jotka valuvat poskea ja nenää pitkin kilpaa, hän vihaa takkuja lokakuusta, kaikki on liian ankeaa, pimeää, tuhkanharmaata ja veelaisen tytön valo ei riitä tarpeeksi valaisemaan tätä kaikkea. Hän tarvitsi jonkun vain viereensä, sellaisen joka saa puoliveelan hehkumaan - mutta Ranskassa, kotona on jäätymätön lampi ja se kaunis vesimelonitaivas, jota voi ihailla aina. Gabriellen käsikin on viileää, Englannissa sataa maahan  ja paperilennokeita, kaikki hajoaa. Ranskalla oli paljon täydellisempää kuin harmaassa Englannissa - eikä Fleur vain ymmärrä tätä kaikkea, se ei vain soluttaudu hänen mieleensä. Joten sen takia tyttö peittelee virheet kauneudellaan, kävelee nokka pystyssä ja ystävät seuraa kuin ihailijajoukko, kaikki kuolaa ranskattaren perään. Mutta Fleur ei kiinitä heihin tarkemmin huomiota, hän huomaa vain katseellaan mustukkaisen kiinalaisen, korpinkynnen, joka nauroi eikä huomioi aluksi ollenkaan, mutta lopulta sanoo, että viereinen paikka on vapaa.

He eivät halua luopua toisistaan kuitenkaan, sen aistii rivien välistä, mutta tämä ei voinut jatkua kuitenkaan loputtomasti, kukatkin jo kuihtuneet aikoja sitten ja kynnet nipistävät ihoa muistuttaen todellisuudesta. Ei ollut mitään väliä, talvi huomenna, mutta tänään ei tarvinnut luovuttaa, sillä on vielä kuitenkin syksy ja tuulenpyörteessä vaahteranlehdet. Mutta Fleurin näkee lopulta, että kuu hukkuu Ranskan vesimelonitaivaan lailla aamutaivaaseen.

Kaunista, upeaa, kuvailevan suloista taas sinulta. Rautaista angstia, mutta myös sellaista romancensuloisuutta, että ihan hymyilyttää väkisin. Kiitos ihanasta tekstistäsi, mukavaa, että päätit julkaista - piristyin kovasti. Kiitos vielä! 

[shaya]

Oi, kiitos ihanaisesta kommentistasi, Upsila! Fleur/Cho on minustakin varsin kiva paritus (ainakin tätä oli jännä kirjoittaa), kuten tuntuvat kaikki muutkin Fleur/kuka tahansa korpinkynsi-paritukset olevan. Hih, kiitän kovasti kehuista, epäröin usein onko kirjoitustyylini hieman liiankin runollinen ja pompahteleva, mukavaa jos ainakaan sinusta ei. ymh, en osaa näin kuumeisena sanoa enää oikein mitään, mutta sinun kommentit ovat kyllä aina ihanaa luettavaa, lämmittävät mieltä suuresti. Kiitos vielä kun vaivauduit näin nanokiireidenkin keskellä kommentoimaan.

[Lils]

Mielenkiintoista lukea pitkästä aikaa jotain tämäntyylistä sulta. Yleensä saan lukea jotain sellaista jännää, maalailevan runollista, mutta tämä oli enemmän tällaista kertovaa. Lähempänä esimerkiksi Ciaraa, mutta silti se sama ote niin kuin muissakin, se löytyi tästä hyvinkin.

Kotona Ranskassa on jäätymätön lampi ja vesimelonitaivas

 
tosi nätisti sanottu, kuvattu hyvin ja vau. Tykkään sun metaforista. : ) Tuli oikein sellainen olo että näkisi sen itse. Tässä on tunnelmaa.

Silkkipaperi-iho sokerikuorrutteella, hajoaa hajoaa hajoaa ja Ranskassa pilvillä on pyöreämmät reunat.

Kevyitä sanoja ja kevyitä lauseita ja silti niillä on tosi raskas merkitys. Tykkään tästä maalailevasta kerronnasta.

Ei tiedä itsekään, silmissä on mustaa maskaraa (ei itketä) eikä Fleur edes usko rakkauteen; ranskalaiset rakastavat kaikkia ja täällä se ei päde. Mikään ei päde täällä, Fleur huomaa, sillä mustatukka nauraa vain eikä huomioi ollenkaan. Laskee sekunteja mielessään, kaapii kiharoita korvan taakse; viehätysvoimaa ja vaaleaa.

Vaikka tämä oli ehkä tavanomaisimpia kohtia koko ficissä, pidin siitä ehkä eniten. Vaikka tällainen tyyli (...apua, en vieläkään osaa nimetä sitä) on tosi kaunista, sitä on pitemmissä jotenkin raskas lukea. Lyhyemmissä se jotenkin korostaa kaikkea ja luo tunnelmaa, mutta tässä se kertoo enemmän tarinaa, se on jotenkin vaikeampaa.

*

Toinen osa oli jotenkin kauniimpi, siinä oli syvempi tunnelma ja siitä sai paremmin kiinni. Kuvailu oli itselleni mieluisempaa ja en tiedä, jotenkin vaan pidin paljon enemmän. Tämän pätkän ensimmäinen kappale oli ehkä kaikista nätein ja tiivisti kivasti.

Kukaan muu ei tiedä, toivotaan, ja silti itkevät itsensä uneen koska joskus tämänkin puun lehdet putoavat.

Nättiä.

Kursivoidut olivat ymmärtääkseni  repliikkejä ja ne toimivatkin tuollaisina. Suora dialogi olisi rikkonut tunnelmaa, minkä itsekin tiedät (tuntuu typerältä selittää tällaista kun tiedät varmaan kaiken itsekin)

Tekstisi on todellakin hyvin omalaatuista ja pidän siitä, mutta sitä on loppujen lopuksi vähän raskas lukea. Pitkiä lauseita, ei pilkkuja, se toimii ehkä paremmin jossain raapaleissa. Mutta.

Mutta tämä oli ihana (kestin jopa femmeä sun takias, sietäsit olla ylpee). ♥

[Odo]

Aivan uskomattoman kaunis teksti! Paritus todellakin on viehättävä, yleensä luen Luna/Chota, mutta sanotaanko näin että sait juuri muuttamaan käsitykseni täysin; Fleur/Cho on sitäkin parempaa. Ei niin hentoa, ei niin rikkonaista vaan jollain tavalla voimakasta ja upeaa, silti jotenkin särkyvää. En tiedä. Nuo sinun sanavalintasi, tapa jolla kuljetit tarinaa olivat uskomattomia. Jotenkin taian omaisia ja valehtelisin jos väittäisin, ettei tämä ole yksi parhaimmista femmeistä joita olen koskaan lukenut ja voin sanoa lukeneeni paljon.

Ei ole mitään mistä valittaa, jätti tunteen jotenkin häilymään vielä tekstin loputtuakin. Todella kaunista, muuta en oikein osaa sanoa. Fleurista ja Chosta olit molemmista tehnyt hyvin IC-hahmoja ja sateen toit mukaan jotenkin uskomattoman kauniilla tavalla, en näköjään osaa edes käyttää muuta sanaa kuin kaunis. Nojaa toivottavasti pointtini tulee selväksi, aivan ihanaa tekstiä. Muutenkin parituksesta jo puhuinkin, se oli ihastuttava. Tulee tästä lähin varmasti olemaan yksi minun femme OTP:eitani.

Aww, en tiedä mitä sanoa. Yritä jotenkin tulkita tätä epärakentavaa kommenttiani.
Ihanaa, kaunista, särkyvää ja jotenkin vain niin mielenkiintoista. Femmeä. <3


Todella paljon kiittäen ja kumarrellen, Odoshi.

[sukkula]

Aivan uskomattoman kaunis teksti! Paritus todellakin on viehättävä, yleensä luen Luna/Chota, mutta sanotaanko näin että sait juuri muuttamaan käsitykseni täysin; Fleur/Cho on sitäkin parempaa. Ei niin hentoa, ei niin rikkonaista vaan jollain tavalla voimakasta ja upeaa, silti jotenkin särkyvää. En tiedä. Nuo sinun sanavalintasi, tapa jolla kuljetit tarinaa olivat uskomattomia. Jotenkin taian omaisia ja valehtelisin jos väittäisin, ettei tämä ole yksi parhaimmista femmeistä joita olen koskaan lukenut ja voin sanoa lukeneeni paljon.

Ei ole mitään mistä valittaa, jätti tunteen jotenkin häilymään vielä tekstin loputtuakin. Todella kaunista, muuta en oikein osaa sanoa. Fleurista ja Chosta olit molemmista tehnyt hyvin IC-hahmoja ja sateen toit mukaan jotenkin uskomattoman kauniilla tavalla, en näköjään osaa edes käyttää muuta sanaa kuin kaunis. Nojaa toivottavasti pointtini tulee selväksi, aivan ihanaa tekstiä. Muutenkin parituksesta jo puhuinkin, se oli ihastuttava. Tulee tästä lähin varmasti olemaan yksi minun femme OTP:eitani.

Aww, en tiedä mitä sanoa. Yritä jotenkin tulkita tätä epärakentavaa kommenttiani.
Ihanaa, kaunista, särkyvää ja jotenkin vain niin mielenkiintoista. Femmeä. <3

Mitä tässä enää omia kirjoittamaan kun Odoshi sanoi jo kaiken? Todellakin ihana, kaunis ja mahtavan hyvin kirjoitettu. Rakastin sitä, että tässä ei pilkutettu kaikkia sanoja. Kiitos.

<3 sukka

[shaya]

Lils, joo, tämä teksti on tosiaan vähän karkeampi, ihan tarkoituksellakin - se tuntui jotenkin sopivan tällaiseen tekstiin. Kursiivit ovat tosiaan repliikkejä, kivaa jos se ei ollut kamalan epäselvä. Öööm. Pitää muistaa etten enää vastaa kommentteihin aamukoomassa. Kiitos kuitenkin hurjasti kommentista ja kehuista ja kaikkea. <3

Odoshi, minuakin viehättää Fleur/Cho Luna/Chota enemmän, juurikin tuosta samasta syystä, tykkään sen voimakkuudesta aikas paljon (enkä sitäpaitsi osaa kirjoittaa Lunasta). Ja oi, yksi parhaista lukemistasi femmeistä? Olen otettu, oikeasti. Ja kannatan tuota femme-otp:ta, hihittelen jo valmiiksi jos on pienikin mahdollisuus että joku muukin kirjoittaisi tällä parituksella (ehkä onkin, mutta en ole ainakaan löytänyt)! Kiitos hirveästi kommentistasi. <3

sukkula, hih, tapaan tosiaan karsia pilkkuja vähän sieltä ja täältä, kivaa jos ei häirinnyt. Kiitos kommentistasi. <3

[flawless]

Femmepiiristä huomentayötäiltaapäivää iltapäivää!

Tykkäsin tästä ficistä. Tämä todellakin oli hyvä esimerkki siitä, kuinka moniulotteista femme voi parhaimmillaan olla. Tämä oli äärimmäisen herkkä, mutta samalla tulinen ja intohimoinen ficci siinä sivussa. Tunnelmien sekamelska loi hyvän kokonaisuuden, ja jos kyseessä olisi ollut het- tai slashficci, olisi tämä ollut yksinomaan sekava - femme kun on kyseessä, tämä oli erittäin onnistunut. Femmeen on niin luontevaa sitoa monia tunteita, tunnelmia, näkökulmia, kirjoitustapoja, mitä vaan. Sellainen tietty salaperäisyys on femmelle hyvin ominainen piirre, ja tässä se tuli erinomaisesti esille.

Kirjoitustyyli oli tässä mukaansatempaava. Sen luoma tunnelma oli vahva, melkeinpä käsinkosketeltava, ja tämä todella oli herkkä ja kaunis. Kirjoitustyyli oli kaikkea muuta kuin helppolukuinen, mutta taitava silti. Tämän lukemiseen meni aikaa, koska tekstiin piti keskittyä kunnolla, jotta siitä saisi mitään irti. Puoliteholla keskittyen tämänkaltainen ficci jää helposti vain sanahelinäksi, mutta ajatuksella lukiessa siitä kuoriutuu aina jotain uutta ja ihmeellistä. Vaatii taitoa osata kirjoittaa tuolla tavoin runomaisesti, salaperäisesti, samalla hyvin kauniisti ja tietyllä tavalla vaikeaselkoisesti ja karkeasti. Missään vaiheessa tekstistä ei tullut sellaista mielikuvaa, että on väkisin yritetty vääntää tekstistä tietynlaista, se tuntui aidolta ja vähän tajunnavirran kaltaiselta. Ajoittainen pilkuttomuus toimi erinomaisesti, mistä nostan hattua, koska yleensä pilkuttomuus saa mut irvistämään. Sait sen kuitenkin toimimaan todella hyvin.

Fleur oli loistava hahmovalinta, hän sopii erinomaisesti femmeen, mielestäni juuri sen sen takia että hän on hahmona monikerroksinen ja hänestä saa aina uudella näkökulmalla irti jotain uutta. Cho oli yllättävä valinta Fleurin pariksi, mutta toimi kuitenkin. Pieneksi miinukseksi mainittakoon se, ettei Cho silmiini vaikuttanut niin IC:ltä kuin mitä olisin toivonut. Visiosi Chosta oli hyvin erilainen kuin omani, mutta oli ihan virkistävää toki nähdä jonkun muun erilainen näkemys.

Suhdekuviosta tykkäsin tässä ficissä, tuota valtapeliä oli mielenkiintoista seurata. Plussaa siis siitä, että tässä oli jotain hieman erilaista, erilaisilla hahmoilla. Fleurin ajatukset olivat hyvin kirjoitettuja ja helposti samaistuttavia, etenkin loppu oli hieno. Se sitoi alun loppuun ja teki tästä kokonaisen paketin, upea teksti. Kirjoitustyylisi oli todellakin jotain maininnan arvoista! Pidin tästä siis paljon, tämä toi mielestäni erinomaisesti esiin noiden kahden suhteen ulottuvuudet ja tietyn syvyyden tuossa valtapelissä. Hienoa jälkeä, ei voi muuta sanoa. Kiitos tästä!

Fleur uskoo toivoo ei rakasta

♥

[Vanilje]

Femmepiiristä minäkin, hyvää iltaa.

Minun on kyllä pakko kompata edellisiä kommentoijia siinä, että tämä todellakin on kaunis teksti. Tämä ficci on erittäin hyvä esimerkki juuri femmen kauneudesta. Tykkäsin kovasti juuri siitä, miten tässä oli herkkyyttä ja haikeutta, mutta kuitenkin sellaista tiettyä karheutta ja rakkauden intohimoa. Ja jotenkin osaan kyllä mieltää Fleur/Chon juuri sopivaksi paritukseksi tällaiseen tekstiin. Kummatkin kun on sellaisia tietyllä tavalla voimakkaita persoonia.

Tykkäsin siitä, että aluksi Fleur ei oikein viihdy Englannissa ja tuntee koko paikan kovin masentavaksi ja ahdistavaksi, kunnes kuvioihin astuu mukaan Cho. Ehkä se sitten alkaa muuttaa Fleurin mielipidettä Englannista, kun siellä on joku jota hän rakastaa, olkoonkin ettei sitä haluta välttämättä muille paljastaa. Ja tuntui vähän että Fleur saattoi itsekin ihmisenä ainakin vähäsen muuttua. Samoin tyttöjen välistä kilpailua ja siitä seuraavaa asetelmaa oli mielenkiintoista seurata; sitä miten kumpikin ehkä kasvaa omana itsenään, mutta kuitenkin yhdessä. Vaikka tytöissä on joitakin eroavaisuuksia, on silti ihanaa huomata miten he kuitenkin jollain tasolla sopivat toisilleen.

Miusta tää tekstin tyyli oli jotenkin sopivaa tai siis se tehosti tunnelmaa joka tässä ficissä oli. Olit käyttänyt kaikkia kauniita kielikuvia ja lausejärjestyksiä tuomaan tekstiin juuri sen oman värinsä. Ehkä sellainen tietyllä tavalla hauras, mutta kuitenkin intohimoinen. Ja kaunista se ehdottomasti kyllä oli. Kiitos tästä nätistä pienestä one-shotista! (:

[Garesu]

Ihastuin otsikkoon. Siitä tulee niin monenlaisia kauniita mielikuvia, vaikka tarkotus selkiskin ficciä lukiessa.

Tämä itse ficcikin on ihan hirmu kaunis ja tykkään erityisesti siitä että et käyttänyt hirmu paljon verbejä! Se teki lukemisesta jotenkin vielä mielenkiintosempaa kun lukutapa ei ollu se ihan perinteisin. Ja ei ne puolipisteet haitanneet; se vain jotenki lisäs sitä mielenkiintosuutta. (Taidan lopettaa sanan mielenkiintoinen käytön.)

Mutta siis, Fleur/Cho ei ole ihan niitä parituksia joita ensimmäisenä ajattelisin kun sana femme tulee eteen. Ainakin jos elokuvien mukaan ajattelee - kirjojen mukaan se kuulostaa jo paremmalta. En oikein osaa sanoa Fleurin tai Chon IC:ydestä mitään, sillä en oo niistä saanu oikeen kunnolla otetta.

Tuossa alussa (ja lopussakin) käytit aivan ihanaa kuvausta taivaasta - vesimelonitaivas. Noin kuvailtuna pystyn näkemään selkeästi vaaleanpunaisen iltataivaan jossa on muutama pilvenhahtuva sitä koristamassa. Herkullinen kerrassaan :3♥

Muutenkin ihastun tän ficin ehkä hieman sekavasta tunnelmasta mutta siltikin sen herkkyydestä. Juurikin se mitä edelliset ovat sanoneet - se miten Fleur vihaavihaavihaa Englantia mutta kuitenkin löytää jonkun syyn rakastaa sitä. Mutta mulle jää jotenkin niiden suhteen kohtalo vähän epäselväksi. Kai se on tarkoituskin, mutta oon vain sellainen ihminen joka haluaa tietää kaiken, jos mahdollista.

On mukava tietää, että femme voi olla näin kaunista - luen sitä turhan vähän, kun pidän aika harvoista naishahmoista HP:ssa (ja muissakin fandomeissa). Fleur on kylläkin yksi niistä harvoista naishahmoista joista pidän, vaikka sen persoonasta en oo saanu otetta.

Kiitosta vielä, tykkäsin oikein paljon. ♥

Garesu ♥

[Funtion]

Mä en vaan jotenkin pidä femmestä, siis sen lukemisesta, mut sun femmejä mä siedän, sillä ne ei tunnu femmeltä? En ajattele niitä sen kummemmin koskaan. Siispä oot mun uhri numero yksi mun femmeterttuani varten. >: o Täytyy kyl sanoa, että sun A/N ei lupaa hyvää… liikaa puolipisteitä… eih, mä niin vihaan puolipisteitä! Kukaan ei osaa käyttää niitä oikein, en edes minä, koko puolipiste pitäs poistaa maailmasta! Arg voiko turhempaa merkkiä olla olemassakaan…

Kumpikaan ei tiedä; ei haluakaan, sillä kyse ei ole rakkaudesta vaan vallasta, ei välittämisestä vaan siitä, kumpi on mestari salailussa. Kukaan muu ei tiedä, toivotaan, ja silti itkevät itsensä uneen koska joskus tämänkin puun lehdet putoavat.
Voi hyvä luoja mikä kohta! Ei mul muuta.

Mä kerran tein loistavan oivalluksen ja sanoin sen sulle kommentissani ja toistan sen vieläkin: hassua, miten ne jotka melkein-jäävät-julkaisematta tai ne jotka jäävät julkaisematta kokonaan (mikä on vääryys!), ne on aina mun lemppareita. Sit ne sun suosikit, ne sun kullannuput, niistä mä en pidä. Ja edelleenkin: musta tää on ihan upeeta! Miten sun kirjoituksista voi nauttia niin erilaiset ihmiset!

Mä alussa olin kieltämättä aika varuillani: paljon lauseista joista en tajua mitään, liikaa toistoa, vesimelonitaivas, mitä tää on olevinaan? Tän luettuani mä tein taas hienon havainnon: sun tekstien alku menee multa aina ihan ohi silmien ja korvien. Mä luen sen alun vaan sen takia, että pääsisin siihen sun kirjoitustyyliis mukaan. Sun tyyliin todellakin pitää tottua ja se maksaa aina sen tekstin alun: eli näin periaatteessa, sä voisit kirjottaa alkuun ties mitä lööperiä, mä en huomais. Ainoostaan tässä mun huomion vei toi alotuslause — Fleur vihaa Englantia. Toimiva, mielenkiintoa herättävä aloitus!

Huh, tässä oli hienoa valtataistelua ja sellaista ei-rakkautta. Mä tykkään just tän tyyppisistä: salailusta, vallasta, siitä ettei rakastuta. Oon kai masokisti tai sitten vain pidän tragedioista (molempia). Mut mä en sitten ookaan ihan varma, miten tuossa lopussa todella kävi… alussahan kerrotaan, miten Ranskassa on vesimelonitaivas, lopussa Englannissa kuu hukkuu siihen taivaaseen… eli löysikö Fleur sitten lopulta paikkansa Englannista? Chon takia, kenties? Näin mä tän käsitin (ja oon turhan laiska lukemaan muiden kommentteja).

Tää paritus oli jossain määrin jopa järkevä, tai ainakin sä selitit sen hyvin alussa. Fleur vihasi Englantia ja siksi sen mielestä (tai ehkä ei siksi, mutta kuitenkin) kaikista kaunein oli se kiinalainen, se joka nyt tavallaan ei myöskään kuulu Englantiin. Toisaalta voisin just sen kuvitella olevan näin (ja toisaalta, hei, miks kukaan ei oo kirjottanut Viktor Krum/Fleuria? Ainakin niillä on jotain yhteistä kolmivelhoturnajaisten takia…)

Aww, ennen kuin höpötän liikoja niin että se nukahdat kommenttiani lukiessani — kiitos! Tää oli ihan mielettömän huikee teksti! Ei ehkä mun suosikkeja, mutta ei missään nimessä huonoimpia: ehkä jotain siltä väliltä, kuitenkin niin että tää sijoittuu kärkipäähän. Kiitos, kiitos!

[shaya]

flawless, haha tää vastaus on kyl vuoden myöhässä, mutta kommenttisi on kyllä tässä välissä luettu useampaankin otteeseen - kiitos! Oon ihan samaa mieltä siitä, että femmestä on tavallaan luonnollisempaa kirjoittaa tosi monitasoista ja jokseenkin syvällistä, yleensä kun naiset mielletään niiksi suhteen monimutkaisiksi osapuoliksi; kaksi tekee sitten tuplaten monimutkaisuutta. ;) Mitä sitten Chohon tulee, itse olen kirjoittanut näistä kahdesta jo niin paljon, etten osaa pitää paritusta lainkaan kummallisena (ja canonfaktahan on että nämä kaksi ainakin tunsivat toisensa ja olivat jonkinasteisia tuttavia). Tässä ficissä Cho on paljon voimakkaampi kuin kirjoissa, mutta itse henkilökohtaisesti en lainkaan pitänyt siitä itkevästä herkkiksestä, joka hän oli, joten tartuin tätä kirjoittamaan lähtiessäni siihen toiseen faktaan, jonka Chosta tiedämme - että hän oli korpinkynnen ns. it girl kouluvuosinaan. Ihana joka tapauksessa kuulla, jos tyylittely mielestäsi onnistui ja nautit tektistä. Kiitos kommentista vielä!

Vanilje, kiitos kehuista ihan hurjasti! <3 Femmessä musta ehkä vaikeinta on juuri sen karheuden ja herkkyyden välillä tasapaino; erityisesti sellaisten hahmojen välillä kuin tässä. Samalla hahmojen pitää olla tarpeeksi feminiinisiä ja tavallaan tuoda esiin niitä femmen tunnuspiirteistä (eli just sitä kauneutta je herkkyyttä), ja toisaalta, itse en ole mikään fluff-kirjoittaja, joten mukaan tulee luonnostaankin niitä vahvoja persoonia ja valtapelejä. Kiva myös että mainitsit tuon hahmojen muutoksen; se oli kyllä siellä, vaikka teksti tietysti ei näyttänytkään maaliskuuta ja mikä tilanne oli silloin. Oma visioni oli jotakin sen suuntaista, että vaikka tytöt samankaltaisuutensa vuoksi ymmärsivätkin toisiaan ja sikäli sopivat yhteen - kuten sanoit - niin lopuksi se ei kuitenkaan ollut se, mitä kumpikaan halusi tai tarvitsi. Fleurhan loppujen lopuksi meni naimisiin Billin kanssa, joka on puolestaan paljon rauhallisempi ja ainakin mun fanonissa sillä tapaa pitää Fleurin jalat maassa ja kaikkea. Mutta joo, se niistä epäolennaisuuksista ja kiitos vielä kommentistasi - sain siitä paljon irti!

Garesu, leffoissa nyt ei kumpaakaan näistä hahmoista erityisesti kuvata, mutta in fact siellä on sellaisia kohtauksia joissa voi bongata tytöt mm. istumassa vierekkäin suuressa salissa ja juttelemassa. Joten miksipä ei? :--D Ja tosiaan, kuten Vaniljelle jo tuosta lopusta mainitsinkin; itse ajattelin, että suhde ei tosiaan kestänyt maaliskuuta pidemmälle, mutta se on ihan jokaisen lukijan itsensä tulkittavissa. En vain oikein tiedä, miten suhde kahden näin samanlaisen hahmon välillä sitten käytännössä toimisi; samanlaisuus tietysti saattaa saattaa heidät yhteen, mutta sellainen vallanjano ja itsekkyys ja tietynlainen julmuus joka molemmissa tässä tekstissä piileksii, kaipaa kuitenkin ehkä jotain rauhallisempaa ja tasapainottavampaa puoliskoa rinnalleen. Mutta joo, voi sen ajatella toisinkin, hahmothan kuitenkin jo tämän ficin aikana alkoivat muuttua. Ihanaa jos epäselvästä lopusta huolimatta kuitenkin sait jotakin irti tästä ficistä, kuvauksista ja tarinasta ja tykkäsit - kiitos kommentistasi!

fierté, oon melko varma että vastailen näihin sun kommentteihin vielä vuonna 2025, haha. :--D ja puolipiste on just hurmaava, hei, sen voi laittaa mihin vaan! Oon muuten ihan samanlainen siinä, että surulliset rakkaustarinat ja tragediat ja ei-rakkaus vetoaa muhunkin ihan mielettömästi - sekä lukijana että kirjoittajana. En vaan usko sellasiin happy-ever-aftereihin, edes irl. Like, tietty suhde voi kestääkin, mut emmä usko et mikään koskaan on vaan sitä korkeelentoo ja seitsemännessä taivaassa loikomista. Loppu sitten! Oon aina mieltänyt Chon ja kuun jotenki toisiinsa, joten visio oli (muistaakseni...) se, että vaikka Cho on se kuu, niin se hukkuu lopulta kaikkeen muuhun, ei se oo tarpeeksi koskaan. Jos Cho muuttui siksi kirja-Choksi niin Fleur kyllästyi - kuten tekstissä sanotaan, se rakasti sitä työläyttä - ja jos ei, niin nää kaksi ois varmaan pidemmän päälle tappaneet toisensa. Mutta joo, loppu on avoin ja sen voi ajatella noinkin, ihan makuasioita ja sitä, tykkääkö onnellisista lopuista vai tragedioista. Ja no worries, nukuin ruhtinaalliset 11h yöunet, kommenttisi ei päässyt yllättämään väsymysfaktorilla vaan sain siitä paljon irti, joten kiitos!