Ruusupensaassa istuminen , S, 5/5 l. VALMIS!

[yuuri]

title: Ruusupensaassa istuminen
author: yuuri
raiting: S
genre: angst,sorrow,hurt
pairing:H/D

summary: parisuhde ei ole aina ruusuilla tanssimista, pikemminkin ruusupuskassa istumista...

A/N: osallistuu haasteisiin Aina eka kerta sekä Tuhoa suosikki parituksesi. Toivottavasti onnistuin tässä.... Tämä on siis pieni oneshot sarjani..lukekaa ja nauttikaa (tai vihatkaa xD)

****



1. Ensimmäiset oharit - Too Good Is True

I guess it's cause and effect
Your heart and mine
The way that we connect
Keeps blowing my mind
There you go again, it never ends
What you do to me

Epävarmuus. Se on se ääni, joka kuiskailee sinulle, silloin kun olet yksin. Epävarmuus saa sinut tuntemaan itsesi yksinäiseksi ja riittämättömäksi. Se on kateuden sielunkumppani.

Luulin aina olevani varma itsestäni ja tietoinen siitä, mitä haluan - enää en ole niin varma. Rakkaus heilauttaa vaakaa ja saa sinut tietoiseksi itsestäsi, virheineen päivineen. Tiedän, että en ole täydellinen. Enkä edes ansaitsisi sinua, mutta silti sinä halusit olla kanssani.

Tiesin ensi hetkestä alkaen, että suhteemme ei tulisi olemaan helppo. Ystävien ja perheiden odotukset olivat korkealla. Sinä aiheutit ystävillesi hämmennystä ja estotonta epäluuloa. Minä häpäisin vanhempani. Sinun ystäväsi hyväksyivät meidät ajan kuluessa. Sinulla oli tukijoukko takanasi ja he välittivät sinusta - välittävät edelleen. Minulla on vain sinut. Ystäväni perääntyivät ja katosivat kuullessaan meistä - minusta oli tullut verenpetturi. Olin pettänyt puhdasveriset, sekä Pimeyden Lordin ja silti en olisi voinut olla onnellisempi. Minulla oli sinut ja on edelleen.

That I have seen the light of day
Love is finally going my way
Is it too good to be true
Give me one more kiss, one more touch
Baby, I just can't get enough of you
This time, too good is true

Tunnen pimeyden kietoutuvan ympärilleni kuin untuvapeitto - ilman lämpöä. Tähtitorni ei ole linnan lämpimin paikka talviyönä ja silti, silti minä istun tässä kivisellä lattialla ja odotan sinua. En tiedä tuletko vai et. En tiedä haluatko tulla. Silti toivon, että tulet. Yksinäisyyden paino tuntuu harteillani ja epävarmuus kaivautuu syvemmälle sydämeeni. Mikä pitelisi sinua minun luonani? Olin rikas ja vaikutusvaltainen, mutta nyt - minulla ei ole enää mitään.

Ei, sinä et ole niin pinnallinen - olet kultainen rohkelikko ja minä epävarma luihuinen. Olen raukka. Niin epävarmuus minulle kuiskailee ja alan uskoa sitä. Olen odottanut sinua auringonlaskusta saakka ja silmäluomeni painavat jo, mutta en halua nukahtaa. Ehkä sinä vain et saanut viestiäni.



All of a sudden
I'm not who I used to be
I had my heart locked
But you held the key
And you find a way, everyday
To show me even more

Some people say we're too good to be true
But they don't get to be loved by you

Kuulen oven avutuvan ja nostan päätäni. Sinä tulit sittenkin…

- Harry ei tule, punatukkainen Weasleyn vesa toteaa minulle. Huokaisen ja nyökäytän päätäni. Poika kääntyy ja sulkee oven perässään. Et välitä enää. Tiesin sen, että kaikki oli liian hyvää ollakseen totta.

En luovuta. Päätän ja nousen ylös kivilattialta. Tämä oli ensimmäinen kerta kun et ole tullut ja uskon sinulla olevan hyvä syy.

Oh this time, too good is true
Yes it is, yeah

***********

A/N: Biisi on Too Good is True - Rascal Flatts (aivan ihana kappale <3)

[Merrrí]

Vihaan! Eiku mitä?

Ei pitäisi lukea tätä, ei yksinkertaiseseti pitäsi, koska inhoan sitä, kun satun lukemaan ficciä, jossa mun suosikkiparitus tuhotaan täydellisesti. Okei, ei ehkä ihan täydellisesti, mutta kuiten. Tekisi mieli alkaa aina itkemään, mutta kun ylpeys.

Sanotaan aluksi, että odotan vähintään innolla tulevia shotteja, koska sinun kirjoittamana H/D olisi vähintään... mielenkiintoista? Koska olen tottunut siihen, että sulta löytyy suunnilleen pelkkää Seamus -ficcejä. Ja ei, en ole vielä ehtinyt selaamaan listaustasi loppuun, vaikka on pitänyt tehdä se jo kymmenen vuotta sitten

Itse ficistä minun piti sanoa jotain, eikä vain hölöttää jotain ylimääräistä. Ja pistin muuten tuon kappaleen soimaan nyt vasta taustalle, lol minä Tässä kuvailu oli sellaista ihanan syvällistä. Paitsi tuo kappale kuulostaa liian iloiselta musiikillisesti tähän, vaikka sanat ovat tuollaiset... toiveikkaat ja silti angstiin vivahtavaa. Jotenkin Dracon odotus tässä shotissa tarttui, vaikka tiesinkin, että Harry -kökkö ei saavu ollenkaan paikalle. Ja siksi muuten ihmettelin sitä, miten Weasley tulee paikalle ilmoittamaan siitä, ettei mustahiuksinen rohkelikko saavu ollenkaan paikalle. Miksi juuri Weasley? ,___,
Naaahm.. Jotenkin järkytyin siitä, millaisen olit tehnyt Dracosta. Tuollainen varjo entisestä, jolla ei ole enää mitään arvoa tai mitään. Mutta tavallaan pidin siitä piirteestä. Tai jotain. Vaikka tykkään tällaisesta Dracosta, niin tykkään enemmän siitä alkuperäisestä Dracosta. Wut, alkuperäinen? Ja Harry olisi parempi näkyä tässä jossakin vaiheessa! Koska oikeasti tykkään näistä kummastakin ihan liikaa, vaikka ei saisi. Ja sitten odotellaan sitä, että saat kirjoitettua muista aiheista, mitä oletkaan ikinä valinnut siihen. Ja nyt voisin mennä kyyläämään listaustasi ja vääntämään epämääräistä kommenttia siihen kuudenteen lukuun. Koska sain sen jo lukaistua läpi, mutta en osaa enää kirjoittaa kommenttia

Joo, siis, kiitos, jään seuraamaan tätä ^^♥
~Merrrí
Voisit muuten joskus kirjoittaa Stone Soursin Through Glass kappaleesta, koska jotenkin kuvittelen, että osaisit siitäkin kirjoittaa jotain :')

[yuuri]

Merrrí: Kiitos kommentistasi ^^ itsekkin pidän enemmän siitä oikeesta Dracosta, mutta no..pikkuhiljaa vanha Draco alkaa tulemaan esille.. ^^ niinhän se menee...rakkaus sekoittaa pään, mutta sen hiipuessa .... Mukavaa kun pidit (ja tuolla Ronilla on kyllä merkityksensä myöhemmin )


*Tässä siis toinen luku teille lukijat, olkaa hyvä
* What hurts the Most - Rascal Flatts (vain osa kyseisestä kappaleesta)

*****************



2. Ensimmäinen riita - What hurts the most


can take the rain on the roof of this empty house
That don't bother me
I can take a few tears now and then and just let ’em out

I'm not afraid to cry every once in a while even though
Goin' on with you gone still upsets me
There are days every now and again I pretend I'm okay
But that's not what gets me

Sanasi sattuivat.
”Sinä olet itsekeskeinen ääliö, niin kuin kaikki Malfoyt!”
Se sattui, mutta silti Malfoyn ylpeys esti minua alistumasta vaan typeränä heitin puita takkaan.
”Sinulle on noussut päähän pelastaja pojan maineesi! Ilta illan perään saan olla yksin tyhjässä talossa, vaikka luulin myös sinun asuvan täällä!”
Näen kuinka poskesi punehtuvat kiukusta ja naksautat kieltäsi.
”Minulla on velvollisuuksia! Sota on ohitse, mutta apuani tarvitaan edelleen. En voi kääntää selkääni apua tarvitseville!”
Tiedän sinun olevan oikeassa, mutta olen mustasukkainen, enkä mahda sille mitään. Tähän asti olin esittänyt olevani sinut kuuluisuutesi kanssa, mutta todellisuudessa itkin itseni iltaisin uneen. En tiedä koska minusta oli tullut näin heikko, mutta en antanut itseni enää rypeä itsesäälissä. Toivoin sinun ymmärtävän, mutta näen nyt, että sinun suuri sydämesi ei kuulu vain minulle - sydämessäsi on liikaa tilaa niin monelle muullekin.

”Myös minä olen sinun velvollisuutesi, Harry! Olen poikaystäväsi!”

Tiesin, että riitely ei parantanut tilannetta sen enempää, mutta olin Malfoy.

What hurts the mostWas being so close
And havin' so much to say
And watchin' you walk away

And never knowin'
What could've been
And not seein' that lovin' you
Is what I was tryin' to do

”Draco, yritä ymmärtää. Olen aina kanssasi - olin jo ennen sotaa, mutta kahdessa vuodessa kaikki on muuttunut. Minua tarvitaan”, sanoit sovittelevasti.
”Korjaus. Sinua tarvittiin. Nyt olet vain esine, jota halutaan näyttää ympäriinsä ja mainostaa”, mutisin. Tunsin kyyneleiden tulevan, mutta kovetin itseni. En antaisi sinun nähdä kyyneleitäni. Jos halusin olla kanssasi, minun tulisi olla kova ja järkkymätön - niin kuin sinä.

Tuijotit minua vihreillä silmilläsi surullisesti. Melkein kuulin ajatuksesi. Halusit mennä, sinun piti mennä, mutta olin itsekäs ja halusin pitää sinut itselläni. Kuusi kuukautta olin ollut sinulle joku, joka keitti sinulle kahvin aamuisin ja lämmitti sinulle vuoteen. Tiesin epävarmuuden palaavan aikanaan, mutta nyt ei ollut sille aikaa.

”Minun pitää mennä. Hyvitän sen sinulle”, sanot ja astelet ohitseni eteiseen.
” Sinä olet luvannut tuota samaa viimeiset puoli vuotta, mutta edelleen istun yksin kotona ja odotan”, vastaan ja seuraan sinua kapeaan käytävään. Kohotat katseesi kengistä, joita olit laittamassa jalkaasi.
” Sinun kanssasi on hyödytöntä puhua kun olet tuollainen”, vastasit ja nousit ylös. Olin vastaamassa kun ovikello rämähti.
Avasit oven ja päästit parhaan ystäväsi eteiseen. Hymyilin punatukkaiselle väsyneesti.
”Hei, Weasley”, sanoin hiljaa. Tiesin, että tilaisuuteni pyytää sinulta anteeksi oli mennyt. Nappasit avaimet pöydältä, vilkaisit nopeasti peiliin ja tuupit ystäväsi ulos. Ovi rämähti kiinni ja en voinut kuin tuijottaa kylmältä näyttävää puuovea.
Taas yksi yö, jonka kuluttaisin sinua odottamalla.

[Merrrí]

(ja tuolla Ronilla on kyllä merkityksensä myöhemmin )

Khah, parempi että se selitetään myös jotenkin

Jotenkin tuntuu, että teen jotain väärin näiden kappaleiden kanssa Ja inhoan omaa nettiyhteyttä, kun se on niin hidas noiden videoiden latausten kanssa. Ja raksutan tätä kappaletta jo valmiiksi!

Ensimmäinen riita, nah, tämän luvun perusteella kuulosti siltä, kun olisi ollut jo ties mones riita. Tai jotenkin välittyi sellainen kuva, että tästä aiheesta olisi väitelty aiemminkin - ainakin Dracon omissa ajatuksissa. Kuitenkin, kuulostaa vähän omituiselta se, että Harry alistuu tuolle mitä hän tekee vieläkin. Luulisi hänen saaneen tarpeeksi tuosta maailman pelastamiselta ja auttamiselta. Tai no, niin kuin Draco sen sanoi, näyttelykappaleena olemisena.

Kuitenkin tavallaan murskaavaa se, miten Harry pistää Dracon odottamaan joka ilta häntä vierelleen. Odottamaan taas sitä aikaa, mikä ennen oli. It makes me sad Tai jotain, mun englanti ei ole edelleenkään mistään parhaimmasta päästä

Ja taas tuo Weasley! Minen tykkää, kun ei selitetä sitä, miten Draco on niin ystävällinen punapäälle, miten hän liittyy koko soppaan! Ehkä häivyn tästä valittamasta sitä, miksi ilmeisesti Ron vilahtelee tässä. Tosin ei sitäkään selitetä, miksi muita sivuhahmoja vilahtaa muissa ficeissä tms. Toivon muuten todella, että tuo vanha Draco alkaa tulla esille, koska tässäkin luvussa tuo melkein itkeminen sai minut melkein huutamaan turhautumisesta Mutta alan pikku hiljaa vakuuttua siitä, että Harry on aika kökkiäinen

Ai niin, muun rakentavan puutteessa:

Kuusikuukautta olin ollut sinulle joku

Sinä olet luvannut tuota samaa viimeiset puolivuotta

Boldatut tulee erikseen

Kiitos tästä. ♥ Ja ihmettele sitä, että olen tähän kommentoimassa, enkä vasta seuraavan luvun saapuessa
~Merrrí

[yuuri]

Merrrí: Tämän luvun jälkeen inhoat minua vielä enemmän xD angsti Dracoa, joka löysi sisäisen itsensä.. x''D mutta ei ole ulkoisest sama...huoh...miksi tuo poika ei tottele mua?! Mutta kiitos kommastasi jälleen kerra ja tässä uutta lukua pukkaa ^^ Enää siis kaksi viidestä jäljellä <3

*kappale on Deftones:n - Change


A/N: ja nyt en todellakaan tiedä miten tää kappale liittyy tähän kokonaisuuteen, mutta se jotenkin huomauttaa, että kaikki alkaa muuttumaan hiljalleen..

****

3. Ensimmäinen valhe - Change


I've watched you change
Into a fly
I looked away
You were on fire
I watched a change
In you
It's like you never
Had wings
Now you feel
So Alive

Katselin kuinka suit hiuksiasi. Se oli tapa, joka oli iskostunut sinuun vuosien varrella. Olit hermostunut. Musta kravatti valkoista kauluspaitaa vasten ja suorat mustat housut. Se oli ensimmäinen kerta, kun otit sen esiin. En edes tiennyt sinulla olevan sitä.

”Olet shoppaillut”, totean ja nyökkäsin kohti asuasi. Virnistät.
”Hermione pakotti minut ostamaan tämän viikko sitten. Erilaisia tilaisuuksia varten”, vastaat ja käännyt takaisin peilin puoleen.

Ajat sänkesi, josta minä pidin. Se teki sinusta miehisemmän näköisen, mutta nyt ajoat sen. Miksi? Se oli yksi niistä tavallisista juhlista, joihin ministeri Granger sinut oli kymmeniä kertoja kutsunut. Miksi nähdä niin paljon vaivaa?

”Hermione pyysi minua olemaan säädyllisen näköinen”, tokaiset. Tuntui kuin olisit lukenut ajatukseni. Hymyilen.
”Grangerilta en olisi odottanut yhtään vähempää”, vastaan ilottomasti. Aivastin ja saan sinut naurahtamaan.
”Olen pahoillani, että sinä et pääse”, sanot ja käännyt puoleeni. Kohotan toista kulmaani kysyvästi ja tartun ojennettuun käteesi. Vedät minut itseesi kiinni ja suutelet.
”Siellä tulee olemaan yhtä tylsää kuin aina ennenkin.”
Huokaisen. En voi estää sinua menemästä, olihan sentään ministeri itse sinut kutsunut. Herättäisi kysymyksiä, jos jäisit kotiin. Tyydyin suutelemaan poskeasi ja aivastamaan. Naurahdat toistamiseen ja irrotat otteesi.
”Koita parantua pian.”


I've watched you change
I took you home
Set you on the glass
I pulled off your wings
Then I laughed
I watched a change
In you
It's like you never
Had wings
Now you feel
So alive

Seuraan sinua keittiöön, jossa kaadat itsellesi viskipaukun. Hymyilen, vaikka raivoan sisäisesti. Sinä valehtelet minulle kirkkain vihrein silmin ja minä näyttelen.
”Rakastan sinua, mutta nyt minun on mentävä”, sanot ja painat huulesi poskeani vasten. Huulesi ovat viileät kuumeista ihoani vasten.
”Pidä hauskaa”, mutisen ja nyökkäät iloisesti.
”Tietenkin. Yritän ainakin”, vastaat ja astelet eteiseen. Vedät mustan pikkutakin päällesi ja avaat ulko-oven. Weasley seisoo sen takana oikea käsi kohotettuna koputtamaan oveen. 
”Ron! Tule sisälle. Pidä huolta Dracosta poissa ollessani”, sanot ja astahdat sivuun, jotta punatukka pääsisi asuntoon.
”Vie ministerille terveisiä”, ystäväsi tokaisee ja pidättelen virnistystä. Ystävälläsi on huumorin tajua, mutta sinä vain pudistat päätäsi.
”Sopisit riitasi Hermionen kanssa”, ohjeistat, mutta Weasley tuhahtaa ja heilauttaa kättään.
”Ehkä seuraavassa elämässä. On minullakin tunteet.”
Pyöräytät silmiäsi ja tarkistat taskusi. Sinulla on kaikki mukana.
”Hei hei sitten. Älä tartuta Ronia”, hyvästelet ja astelet ulos asunnosta. En kuluta aikaani oven tuijottamiseen vaan möngin olohuoneen sohvalle lämpimien vällyjen alle.

”Tänään ei ole juhlia”, totean. Weasley pudistaa päätään vakavana. Huokaisen ja suljen silmäni. Tunnen Weasleyn asettavan kylmäkääreen otsalleni lieventämään kuumetta. Sinun valheesi ei ollut edes mustavalkoinen - se oli mädäntynyt.

I've watched you change
It's like you never
Had wings ahhh ahh ahhh
I look at the cross
Then I look away
Give you the lungs to
Blow me away
I've watched a change
In you
It's like you never
Had wings
Now you feel
So Alive

[Merrrí]

Tämän luvun jälkeen inhoat minua vielä enemmän xD

Niin inhoankin Phah, sen päivän ku näkis!

Plööh, angstia angstia, inhoan ja tykkään. Ja täytyy sanoa, että tavallaan tämän kertainen kappale jotenkin liittyy tähän lukuun. Ainakin silleen, että siitä välittyy jonkinlainen tunnelma tuosta musiikista! Oikeasti yritän keksiä sinun puolesta lisää selityksiä siihen, miten tämä kappale liittyy tähän lukuun

Böw, valehtelija-Harry, jag gillar inte Oikeasti inhoan sinua Harrya yhä enemmän kun se valehtelee tuollaisesta. Ja tässä välissä voisin muistaa sen, että olen itsekin kirjoittanut tällaisesta Harrysta Angst!Draco, ehkä alan sittenkin tykkäämään tästä puolesta. Koska loppujen lopuksi se toimii tässä. Phaa... Kuitenkin, jotenkin tuosta Harryn valheesta tulee mieleen, että se pettää Dracoa jossakin pimeällä kujalla teatterin takana. Okei, miksi ihmeessä teatterin takana? ,___,
Ja nyt alkaa pikku hiljaa valjeta Ronin rooli tässä. Nah, ehkä hän on se pieni toivonpilkahdus, joka tuo sitä pientä valoa mukaan. Eiku mitä hittoa? Pikemminkin sen toivonpilkahduksen tappaja, kun ei valehtele Dracon puolesta. Sano, että kyllä siellä jotkut juhlat ovat. Tosin niiden juhlien laadusta ei puhuta mitään.

Nipotan pikkusen:

käänyt takaisin peilin puoleen.

Ajoat sänkesi, josta minä pidin.

Ensimmäisestä puuttuu toinen n-kirjain ja toinen on oikeinkirjoitettuna ajoit tai ajat. Nah, en nipota enempää, ei ole minun tyyliin sopivaa

Ehkä tämä vielä tästä... Ehkä jossakin vaiheessa sopeudun siihen, että tämä on angstia, jossa tuhotaan täydellisesti suosikkiparitus. Ehkä. Tai sitten en koskaan!
Kiitos näistä, odotan vielä niitä kahta saapuvaksi. ♥ Ai niin, pidän muuten tuosta bändistä jo nyt, vaikka kuulen ekaa kertaa
~Merrrí

[yuuri]

Merrrí:Deftones - Change kappale on Queen of Damned snoundtrackilta..ssiin on niin monta hyvää biisiä, että<3 joista kaksi on siis tässä shot-sarjassa ja 10 muusta kpl:eesta tulee oman sarjansa ^^ ah, ne ovat niin inspiroivia..kannattaa muuten katsoa kyseinen leffa, mikäli et ole sitä nähnyt ^^ rakastut siihen Ja kiitos kommentistasi..niin fani kuin vähemmän fani ja rakentavasta myös Tämä luku pyhitetttään Ronin syylle, Dracon Malfoymaisuudelle ja Harryn tyhmyydelle (tein luovan päätöksen, josta kerron viimeisen luvun lopussa), mutta siis Neljäs luku olkaat hyvät

* biisi on Earshotin Headstrong, myöskin Queen of Damnedin Soundtrackilta<3

******************


4. Ensimmäinen syrjähyppy - Headstorng


Strapped down and heavy
Tied up and bound
This weight I carry
This weight I’ve found
So Let….Me be the one to say
I’ve really had enough

Vilkaisen itseäni peilistä. Hyvältä näyttää - kuten aina. Vaaleat ylipitkiksi kasvaneet hiukseni ovat sekaisin ja korostivat kapeita kasvojani upeasti. Kerrankin olin onnellinen pitkään aikaan, että olin Malfoy.

Mustan kauluspaitani ylimmät napit ovat rennosti auki ja paljastavat solisluuni - yksi kehoni parhaimmista kohdista. Olit itse vuosia sitten sanonut niin. Hieman löysät, kuluneet ja polvista rikki revityt farkut lepäävät rennosti lantiollani. Kaiken kaikkiaan tunsin itseni järisyttävän hyvännäköiseksi.

Miksi näen vaivaa, vaikka olen yksin kotona? Jälleen kerran. Olit lähtenyt ministerin syntymäpäiville ja minua ei ollut huvittanut. Et edes tarjoutunut jäämään kotiin. Hymähdin. Loppujen lopuksi minua ei edes haitannut, että lähdit. Saisin viettää rauhallisen - yksinäisen koti-illan ja juoda vuosikerta viiniä samalla kun kuuntelisin Mendelsiä. En odota sinua aamuksi takaisin. En edes vielä seuraavaksikaan - niin oli ollut jo jonkin aikaa. Olin lopettanut odottamisen.

Downfallen on (or maybe down, falling?)
(Yes, you meant the world to me)
My sweet love
So headstrong
Strong
Watch me Fall

Ovikello rämähtää. Lasken viinilasin lasiselle olohuoneen pöydälle ja menen ovelle.
”Hei. Saanko tulla sisään?” Weasley kysyy. Virnistän vinosti ja nyökkään.
”Tietenkin.”
Ron astuu eteiseen, riisuu tennarinsa ja seuraa minua olohuoneeseen.
”Lasillinen?” kysyn ja heilautan viinipulloa. Ron nyökkää.
”Vaikka kaksi”, ystäväsi vastaa ja ottaa hymyillen tarjoamaani viinilasia.

”Yksin taas”, Ron toteaa ennemminkin kuin kysyy. Nyökkään.
”Olen jo tottunut”, vastaan hymyillen ja nautin viileän viinin mausta suussani. Ron naurahtaa ja pian puhumme aivan kaikesta. En tiedä koska olin ystävystynyt hänen kanssaan, mutta kerrankin olin iloinen, että sinulla oli ystävä, joka ajatteli ministeristä samoin kuin minä.

Viinipullon sisältö alkaa huveta ja nousen sohvalta hakeakseni uuden. Ron tarttuu ranteeseeni. Kohotan toista kulmaani kysyvästi.
”Älä mene - vielä”, punapäinen ystäväsi sanoo ja saa minut hymyilemään. Niin kauan kun olen viimeksi kuullut samat sanat sinulta. Istuudun takaisin Ronin viereen ja hän irrottaa otteensa. Tuijotamme toisiamme hetken. Ron kohottaa kätensä koskettamaan kasvojani. Kosketus tuntuu hyvältä.

”He ovat jo olleet hetken, mutta sinä olet silti uskollinen - kuin rohkelikko”, Ron kuiskaa. Virnistän rohkelikko -sanalle. Sinä olit tehnyt vienyt minun luihuisuuteni - minun oli aika ottaa oma paikkani takaisin.
”Tähän asti”, vastaan hiljaa ja hymyilen. Ron naurahtaa ja hipaisee huuliani.

One time too many
You let me down
Won’t think what could be
Can’t feel much now

Ronin sanat palauttavat sinut mieleeni ja katseeni sumenee. En itke - minua ei edes itketä. Tiedän sinun olevan toisen hyvän ystäväsi kanssa. Ystävän, joka kuului ennen sinua Ronille. En ymmärrä miten saatoit tehdä parhaalle ystävällesi niin kuin teit ja silti Ron on edelleen vierelläsi. Kuvainnollisesti.

”Miksi annoit hänelle anteeksi?”, en voi olla kysymättä. Ron kohauttaa harteitaan.
”Hermione teki ensimmäisen siirron ja Harry vastasi. Se oli heidän päätöksensä. Ja sitä paitsi, tiesin jo koulussa Hermionen olevan vain korvike - odotus aula jollekin paljon paremmalle”, Ron vastaa ja tuijottaa minua sinisillä silmillään. Ne silmät ovat täysin vastakohta sinun vihreille, luihuisen värisille.
”Mikä on parempaa?”, lyön itseäni henkisesti. Minulla ilmeisesti on mielettömän suuri suu - kiitos viinin.
”Sinä. Miksi luulet minun niin monesti olleen luonasi?`”, Ron kysyy virnistäen. En voi olla vastaamatta virneeseen.
”Alusta asti, ha?”, kysyn. Ron nyökkää ja silittää kasvojani. Hänen silmänsä välähtävät. Tiedän ja tunnen sen katseen, jolla hän katsoo minua ja minua ei haittaa. Olin valmis. Olin liian kauan ollut epävarma sinun vuoksesi - minun oli aika alkaa taas elää. Sinäkin elit, mutta et minun kanssani.

Does it really mean that much to you?
To hide your fear, to test the way I feel?
Watch me crawl
Watch me break
Watch me crawl
Watch me throw it all away.

Huulet huuliani vasten.
Etsivät kädet ympärilläni.
Kuiskaukset korvissani.

Se et ollut sinä, mutta minä en jaksanut välittää, minun oli vihdoin hyvä olla. Kuuden vuoden jälkeen - minun oli viimeinkin hyvä olla.

I can’t believe the things you say
So wrongful how I feel this way
I’m sleeping to relieve this strain.
So calmly, slowly, softly
Just Let it all just drift away
Let it all just drift away

”Rakastan sinua”, olit sanonut ennen kuin lähdit. Nyt nuo sanat kuiskaa toinen ja nukahdan.


**********

A/N: ja nyt - tappakaa minut! Miksi oi miksi on ollut pakko keksiä niin iuna paritus kuin H/D?!?!?!?!? ja sitten siitä tulee tällaista mömmöä? o.O

[Merrrí]

ah, ne ovat niin inspiroivia..kannattaa muuten katsoa kyseinen leffa, mikäli et ole sitä nähnyt ^^ rakastut siihen

Aivan varmasti rakastun! Olen halunnut nähdä sen leffan jo siitä saakka, kun kuulin Kornin version System:sta. Tai jostain, en ole varma onko se tuolla nimellä vai jollakin muulla, löysin vahingossa youtubesta yksi kerta kun selasin Kornin videoita.

A/N: ja nyt - tappakaa minut! Miksi oi miksi on ollut pakko keksiä niin iuna paritus kuin H/D?!?!?!?!? ja sitten siitä tulee tällaista mömmöä? o.O

Enpä tiedä mömmöstä, ainakaan tämä ei ole sitä Minun kirjoittamana se tosin sitä on...

Sun pitäisi nähdä mun ilme tuon lopun takia. (Häpeän muuten valmiiksi sitä, minkälaisen kommentin kirjoitin viimeksi.) Enkä keksi mitään järkevää sanottavaa tästä luvusta. Mutta hyvä se on yrittää.

Kuten taisin jo viimeksi mainita, alan pikku hiljaa varmistua siitä, että Harry on paskiainen, kun jatkaa tuota vieläkin ja eläen siinä luulossa, että Draco ei saa tietää mitään. Tekisi mieli halata Dracoa, mutta sillä on näköjään Ron. Ainakin nyt on. Tai siis... Jotain. Tavallaan ei ollut ensimmäinen syrjähyppy, kun Harry ehti ensin, mutta ehkä sittenkin parempi näin. Ei oikeastaan, näen varmaan ensi yönä painajaisia Dracosta ja Ronista yhdessä
Mutta yhdestä asiasta olen varma! Alun kuvauksen perusteella Draco on aivan liian hyvännäköinen! Khah, vetää ehkä vertoja omalle poikaystävälle..

Ja taas nipotan, vaikka en normaalisti tee sitä, mutta tässä on hipaus siitä kuuluisasta rakentavasta

”Miksi annoit hänelle anteeksi?”, en voi olla kysymättä.

Loppuosassa lukua tällaisia virheitä löytyi. Eli kysymys-/huutomerkin jälkeen oleva pilkku pois pois.

Ehkä kiitän taas ja toivon sinun kirjoittavan sen viimeisen osan. Tai oikeastan en toivo, koska tiedän sen aiheen, koska pitäisi itsekin kirjoittaa siitä näköjään, ja ja ja... Aivan sama! Kiitos tästä. ♥
~Merrrí

[yuuri]

Merrrí: Kiitos kommentistasi ^^ No se oli Dracon eka syrjähyppy niin that's why ensimmäinen syrjähyppy xD mutta siis tässä viides ja viimeinen luku!

*biisi on Rascal Flattsin I feel bad

***


5. Ensimmäinen ero - Feel bad


“Tämä ei enää toimi Draco”, sinä sanot ja tajuan nyökkääväni.
“Se ei ole toiminut aikoihin”, mutiset, mutta en laske katsettani silmistäsi. Hymähdät ja tiedän sinun tietävän, että minä tiedän. Tiedän myös, että tiedät, että tiedän minusta ja parhaasta ystävästäsi. Olemme tasoissa.

“Oliko se kosto?” kysyt. Pudistan päätäni.
“Olen mies ja minullakin on tarpeeni. Luulisi sinun sen tietävän”, vastaan ja virnistän. Pyöräytät silmiäsi.
“Mutta Ron? Te vihaatte toisianne”, toteat ja virneeni leviää.
“Korjaan - vihasimme.”

“Olen pahoillani kaikesta”, pahoittelet. Tuhahdan.
“Kaikista näistä seitsemästä vuodesta? Älä ole - minäkään en ole. Sain kokea kaiken kanssasi ensimmäistä kertaa ja nyt tiedän mitä tehdä toisin”, vastaan ja heilautan kättäni. Näen hämmennyksen katseessasi.
“Et ole tehnyt mitään väärin. Kuten sanoit, minä sen aloitin, joten ymmärrän tunteesi”, vastaat.
“Luulet ymmärtäväsi, mutta et ymmärrä. En tiedä mitä Granger teki sinulle, että sinusta tuli tuollainen, mutta tuollainen olet aina ollut. Sinussa on enemmän luihuista kuin minussa”, vastaan. Naurahdat.
“Hermionen kanssa kaikki on jotenkin helpompaa”, vastaat. Et tajua satuttavasi minua sanoillasi, mutta peitän tunteeni naamioni taakse.
“Voimme aloittaa siitä, että minä olen mies ja Granger ei. Sitä paitsi - sinun vuoksesi minä muutuin… Joksikin, jota en todellisuudessa ole”, vastaan kylmästi. Olin menettänyt sinut siitä hetkestä alkaen sinut sain. Olin muokannut itseni sinua varten ja en enää sinulle kelvannut. Sinä halusit jännitystä, minä halusin rakkautta. Olimme erilaisia ja sellaisina pysymme - aina.

“Menen nyt”, sanot ja nostat viimeisen laatikon syliisi. Nyökkään ja käännän selkäni. Menen keittiöön, nappaan askista jästien loistavimman keksinnön ja astelen parvekkeelle. Napautan sauvaani ja tuli syttyy.

I should be out in that driveway stopping you
Tears should be rolling down my cheek
And I don't know why I'm not falling apart
Like I usually do
And how the thought of losing you's not killing me
I feel bad
That I can stand here strong
Cold as stone, Seems so wrong
I can't explain it
Maybe it's just
I've cried so much
I'm tired and I'm numb Baby I hate it
I feel bad that I don't feel bad

Katson parvekkeelta kuinka hopeinen Nissanisi katoaa liikenteen sekaan. Minulla oli mahdollisuus tarttua sinuun. Sinä pyysit anteeksi, mutta ylpeyteni ei sallinut sitä. Rakastin sinua niin paljon - rakastan edelleen, mutta sinä aloitit kaiken ja satutit minua. Nyt minulla on joku, joka oikeasti välittää ja haluaa olla kanssani juuri sellaisena kuin olen. Niin hyvien kuin huonojenkin puolieni. Voin laskea naamion kasvoiltani ja olla se minä, joksi synnyin. Ylpeä, itserakas ja silti niin hellä ja rakastava. Vanhempani opettivat ja kasvattivat minut hyvin. Sinä vain viimeistelit minut.

I can let myself be angry over wasted time
And sad about just throwing love away
Yeah I almost wish my heart was breaking
But I cant lie
All I want to do is turn the page
I feel Bad
That I can stand here strong
Cold as stone, Seems so wrong
I can't explain it
Maybe it's just
I've cried so much
I'm tired and I'm numb Baby I hate it
I feel bad

”Olen pahoillani”, Ron sanoo takaani. Heitän sätkän alas parvekkeelta.
”Älä ole. Se ei ollut sinun syysi”, vastaan ja käännyn punapäätäni kohden. Ronin kasvoilla kuvastuvat ne tunteet, jotka minä olen jo haudannut. Ne ovat jo unohdetut. Saan aloittaa puhtaalta pöydältä. Ron tuntee minut samoin kuin sinä, mutta hän on nähnyt kyyneleeni - sinä et. Se on teidän eronne. Siitä tuli syy minun ja sinun erille kasvamiselle.

”Tunnen itseni vahvemmaksi kuin koskaan”, sanon hiljaa ja kiedon käteni Ronin ympärille. Ron naurahtaa.
”Olet Malfoy. Tottakai tunnet”, Ron vastaa ja suutelee minua. En ole surullinen, vaikka ensimmäinen rakkauteni kuihtui. Se oli kuin kukka. Aluksi pieni ja hento nuppu, josta kasvoi jotain kaunista, mutta ilman auringon valoa se kuihtui. En ole surullinen, vaikka pitäisi olla. Minulla on meidän muistomme, mutta muistan myös ne hetket kun satutit minua ja ystäväsi - paras ystäväsi tuki minua. Hänelle minä olen itseni velkaa ja hänelle minä itseni annan kokonaan.

That I don't feel bitter, alone
I just feel its time, its time to move on
I just gotta move on and on and on and on
Yeah
Baby it's just I've cried so much
I'm tired and I'm numb baby I hate it
I feel bad that I don't feel bad
No, I don't feel bad



THE END

[Merrrí]

Oikeasti tuntuu tosi tyhmältä kyylätä tälleen ja kommentoida jokaista lukua. Oikeasti.
Kelasin muuten sitä, että se oli Dracon ensimmäinen syrjähyppy, joten siitä sekin sitte

Böw. Ja siinä kaikki. Kuvastaa varmaan aika hyvin, mitä on ajatuksissa tässä lopussa. On muuten aika yksinkertainen sanakin. Tosin mikä sana sekin on?

Jos haluaisin olla oikein ilkeä sanoisin, että nuo Harryn sanat oli niin klassiset. Mutta kun en halua olla ilkeä, joten en sano sitä. Loogista Voi angst. Mun sydän itkee verta, kun pistit kaksikon eroamaan, minen tykkää. Nah, kuitenkin... Yksi kohta muuten oli aika monimutkaisen selkeä:

Hymähdät ja tiedän sinun tietävän, että minä tiedän. Tiedän myös, että tiedät, että tiedän minusta ja parhaasta ystävästäsi.

Piti lukea monta kertaa tuo kohta, että sen ymmärsi jotenkin.
Miksen mie osaa sanoa mitään muuta! Ärsyt. Ehkä voisin sanoa sen, että tämä oli hyvä shotti-sarja, joka ainakin jää mieleen. Jostain syystä. Ehkä se, että tässä tehtiin niin monta virhettä kuin vain voi yhdessä parisuhteessa tehdä. Ja kaikki seitsemässä vuodessa, hups. Miten niiden suhde edes kesti niin pitkään?

Voisin leikkiä iloista, että kaikki kääntyi loppujen lopuksi hyvään, kun Draco sai Ronin ja Harry Hermionen. Mutta oikeasti en ole yhtään iloinen, koska mun sisäinen kiintiö kavahtaa Draco/Ronia. Ai niin! Tuo kappale oli perfekt tähän lukuun, hyvä valinta! ^^

Kiitän tästä shotti-sarjasta (♥), ehkä tämän kautta välttelee näitä virheitä. Ja nyt mie vaikutan jotenkin tyhmältä ihmiseltä, kun kirjoitin tällaisen kommentin
~Merrrí