Nimi: Ei liian Malfoy
Beta: ei ole
Genre: Fluff, romance, jonkilainen humor?
Ikäraja: S
Paritus: Harry/Draco
Varoitukset: Ei ole
Disclaimer: Kaikki minkä tunnistatte, on Rowlingin. Valitettavasti.
A/N: Kirjotin tän joskus muutama viikko sitte, ja nyt päätin laittaa tänneki
Betaa ei ole, mutta en mä usko että tässä ihan hirveesti virheitä on. Lyhyt ja vähän tönkkö saattaa olla, ja näitä mun iänikuisia fluffy-oneshotteja xd Mutta kun lumienkelit on vaan niin kivoja.
EI LIIAN MALFOYMaata peittää vasta ohut lumikerros. Kuitenkin lunta sataa siihen tahtiin, että iltaan mennessä sitä olisi ainakin parikymmentä senttiä.
Minä en pidä lumesta. Se on kylmää ja märkää, vaikka saattaakin näyttää sievältä. Enkä minä sitä kielläkään – vaikka Malfoyt eivät pidäkään mitään kauniina, minun täytyy myöntää että talvinen Tylyaho on kaunis.
Minä en pidä talvestakaan. En yleensäkään pidä mistään kylmästä, joten en pidä talvesta. Tokihan on lämmin talviviitta ja matami Rosmertan kermakalja, mutta se ei estä sitä etteivät jalat jäätyisi. Eikä Malfoyn arvolle ole sitä paitsi sopivaa kulkea ympäriinsä jalat umpijäässä kuin jääpuikot.
Lisäksi talvella on joulu. Tekopyhä juhla, jolloin kaikki luulevat olevansa niin yltiöystävällisiä ja hyviä ihmisiä vain sen vuoksi, että laittavat pöllöparkansa kiikuttamaan muutaman kolme kertaa niiden kokoisen paketin vain sen vuoksi, että halutaan itse lahjoja takaisin.
Ei sillä, että välittäisin niistä pöllöistä tippaakaan.
Sinä sen sijaan tunnut nauttivan talvesta turhankin paljon. Poskesi helottavat pakkasen jäljiltä kirkkaanpunaisina, kun talsit miltei ojassa, ilmeisesti ihan siitä ilosta, että saat tuntea jääkylmän lumen tulvivan kenkiisi.
Sen vuoksi minun onkin niin vaikea käsittää iloinen virne kasvoillasi.
”Tule, Draco”, sinä hihkaiset, tarraat kädestäni ja saman tien tajuan olevani rähmälläni ojassa.
”Sinä hemmetin… -”, ehdin aloittaa lauseen, mutta olet jo ojentanut kätesi, johon kiitollisena tartun. Kiskaiset minut ylös, ja saman tien alan ravistella lunta vaatteistani.
”Tajuatko sinä, kuinka paljon tämä viitta – ”, aloitan nalkuttamisen, mutta sinä vaiennat minut painamalla kylmät huulesi omilleni, ja minä en voi kuin ynähtää tyytyväisesti, mikä ei ole missään tapauksessa oikein, sillä Malfoyt eivät ole koskaan tyytyväisiä, ja vaikka olisivatkin, niin sitä ei missään nimessä kuuluisi näyttää. Varsinkaan, jos se liittyy jotenkin Harry Potterin suutelemiseen polveen yltävässä lumihangessa.
Mitähän isäkin sanoisi?
”Tehdään lumienkeleitä”, sinä tokaiset saatuasi kielesi takaisin kurkustani. En väitä, etten olisi pitänyt siitä, mutta Malfoyt eivät koskaan tunnusta olevansa väärässä. Joten, minä en tunnusta olleeni viisitoistavuotiaaksi asti tiukasti sitä mieltä, että poikien suuteleminen on kuvottavaa.
Sinä irrotat otteesi kädestäni ja heittäydyt lumihankeen selällesi, minun tuijottaessa hieman epäuskoisena. Alat liikutella käsiäsi molemmilla sivuillasi, samoin kuin jalkojasi. Huulillasi on edelleen se innostunut hymy, ja minä pudistelen hieman päätäni. Tätä menoa tulisit vielä kipeäksi.
”Draco, älä ole tyhmä, tule jo!” sinä mangut pyyhkien lunta kasvoiltasi. Olen kivahtaa, että kukakohan täällä se tyhmä on, mutta katseesi vaientaa minut. Tiedän kärsivän ja anelevan koiranpentuilmeen olevan teeskennelty, mutta silti pyöräytän silmiäni ja erittäin pettyneenä itseeni vajoan polvilleni. Niinpä, pian tajuan itsekin heiluttelevani käsiäni lumessa.
Mukavampaa kuin muistelin. Sitähän sen sinulle tietenkään kerro, mutta lapasen peittämän kätesi tarttuessa omaani ja katseidemme kohdatessa minusta tuntuu että tiedät, mitä ajattelen.
Joskus pitää vain antaa periksi. Siitäkin huolimatta, että kuuluisi Malfoyn sukuun.
---------
