Osa 8
Ginny, Harry ja Ron puhuivat koko illan oleskeluhuoneessa Hermionen paluusta ja viime aikojen tapahtumista. Ginny oli onnellinen, ettei Harry ollut hänelle enää vihainen, ja että tämä oli hyväksynyt hänen suhteensa Dracon kanssa. Ginny ei edes viitsinyt mennä nukkumaan, sillä hän odotti Hermionen paluuta niin kovasti. Kellon ollessa yksi McGarmiwa tuli kuitenkin hätistämään jokaisen yökukkujan makuusaliinsa. Ron ja Harry sanoivat Ginnylle hyvät yöt ja lähtivät omaan makuusaliinsa. Ginny nousi raskaasti portaita ylös. Hän kurkkasi Hermionen luokkalaisten huoneeseen silmät välkkyen. Parvati naurahti tytön eleelle ja sanoi:
"Ei, Ginny, hän ei ole ilmaantunut vielä."
Ginny laahusti vielä yhden kerroksen ylös, ja tuli omalle makuuhuoneelleen. Hän kellahti sänkyynsä, ja jäi tuijottamaan kattoon. Ginny ei jaksanut vaivautua vaihtamaan vaatteitaan. Hän käänsi kylkeään ja nukahti oitis.
Ginny sai aamulla raivoisan herätyksen; Anna kiskoi ja ravisteli häntä rajusti sängystä ylös.
"Anna, mitä sinä-" Ginny tiuskaisi unissaan ja hieroi rähmäisiä silmiään.
"Etkö muista? Hermione tulee tänään-" Anna sanoi ja nosti Ginnyn istuma-asentoon. Ginny terästäytyi heti ja nousi ylös. Hätäisesti hän repi punaisen paidan päältään, housut jalastaan ja veti päälleen puna-keltaisen hihattoman paidan sekä mustan, lyhyen hameen.
"Kiitos, Thomas", Ginny huikkasi kiirehtiessään ulos ovesta. Hän rynnisti portaat alas, Hermionen makuusalille, ja riuhtaisi oven auki. Lavender Brown kirkaisi alushoususillaan, mutta huokaisi syvään nähdessään, että tulija oli Ginny. Ginny kysyi, oliko Hermione saapunut kenties jo, ja Lavender, edelleen käsi sydämellä vastasi:
"Ei, ei hän ole tullut. Mutta emmehän tiedä tuleeko hän myöhemmin päivällä, kellohan on vasta kahdeksan..." Loppu Lavenderin sanoista hukkui, kun Ginny ryntäsi loputkin portaat alas ja oleskeluhuoneeseen, joka oli tyhjillään. Ginny ihmetteli näkyä. Missäköhän Hermione mahtoi olla?
Ginny tuli kaksikymmentä minuuttia myöhemmin haukottelevien Ronin ja Harryn kanssa Suureen saliin. Hän katsoi rohkelikkojen pöytään, mutta Hermione ei ollut sielläkään. Turhautuneena Ginny ei kiinnittänyt huomiotaan upeisiin, keväisiin koristeisiin, joita oli ympäri salia. Opettajien pöydän taakse oli ripustettu suuri lakana, jossa oli kirjailtuna kultaisin kirjaimin:
"Tervetuloa takaisin, Hermione Granger!" Sali tuoksui kukkasilta, joiden terälehtiä leijui lumotussa katossa. Ginny henkäisi: narsisseja, liljoja ja ruusuja.
Hannah Abbott tuli yhtäkkiä heidän luokseen ja kietoi kätensä Ronin hartioiden ympärille omistavasti. Harryn ja Ginnyn ihmetykseksi Ron työnsi kädet pois. Hannah kivahti ja katsoi poikaan kysyvästi.
"Minusta tuntuu, ettei tästä kyllä tule nyt mitään", Ron sanoi ja oli äkkiä hyvin kiinnostunut edessään olevasta rairuohosta. Hannah sihisi hänelle hiljaa, niin etteivät muut kuulleet:
"Ja minäkö olin vai yksi niistä sadoista yhden illan hoidoista, joita sinulla on ollut?"
Ron vastasi huolettomasti:
"No, kai sitä niinkin voi sanoa."
Hannah napsautti häntä päähän taikasauvallaan ja poistui helmat hulmuten paikalta. Ron kohautti olkiaan hämmästyneille ystävilleen ja voiteli leipäänsä.
"Ja taas ollaan lähtöruudussa, Ron", sanoi Harry kuiskaten Ronille, joka vastasi:
"Ai miten niin? Ole sinä vain, minulla on jo tyttö tiedossa."
Harry kohotti kulmaansa, muttei ehättänyt sanoa mitään, kun sali täyttyi hurraa-huudoista. Kaikki olivat nousseet seisomaan ja katsoivat ovelle. Ginny, Harry ja Ron nousivat myös ja kurkkivat muiden päiden yli.
Siellä oli Hermione. Hermione seisoi jalat ristissä, naama kalpeana ja piteli päätään käsien välissään. Hän hymyili suurelle joukolle, joka riensi hänen luokseen halaamaan häntä tai puristamaan hänen kättään. Harry raivasi itselleen tien joukon läpi ja veti Hermionen lujaan halaukseen.
"Me luultiin, että sinä kuolet, arvaa olimmeko huolissamme", Harry mutisi tytön korvaan.
Hermione naurahti:
"Minä olin ainoastaan huolissani siitä, kuinka te kaksi, sinä ja Ron, pärjäsitte täällä ilman minua, kokonaisen viikon! Teillä ei ollut minua tarkastamassa läksyjä!" Harry löi häntä hellästi selkään ja irrottautui halauksesta.
"Ei nyt puhuta läksyistä, kun sinä olit kuolla! Ja arvaa mitä, tänään on juhlat! Kevätkarkelot!" Hermione hymyili ja katsoi Harryn taakse. Ginny ja Ron katsoivat häneen nolostuneina, sanomatta mitään. Hermione purskahti heidän yllätyksekseen nauruun ja levitti kätensä.
"Älkää nyt viitsikö! Näen teidän ilmeistänne, että teitä nolottaa. Mutta minä en välitä mitä te olette sanonut minulle tai mitä minä teille, haluan vain että olemme taas ystäviä", hän riuhtaisi molemmat halaukseen ja kyynel tirahti hänen silmästään. Ginny, joka taisi itsekin itkeä, sanoi hiljaa:
"Anteeksi, Hermione. Minä olen ollut kauhean ilkeä sinua kohtaan. Ymmärrän kyllä, miksi yritit pitää minut erossa Dracosta. Olihan se varmaan hiukan outoa, että seurustelen hänen..." Hermione hyssytteli ja taputti ystäväänsä selkään. Ron ei saanut vieläkään sanaa suustaan, mutta kun Hermione päästi hänet ja hänen siskonsa otteestaan, hän tarttui tyttöön uudestaan kiinni ja veti hänet lähelleen.
"Minä en tiedä mitä sinä minusta ajattelet, mutta tämä poika tarvitsisi nyt parin karkeloihin", Ron suhisi Hermionen korvaan. Hermione oli juuri sanomassa jotain, mutta häneen tarttui käsi takaa, joka veti hänet pois Ronin luota.
"Hermione, sinä olet taas täällä!" Zacharias Smith halasi tönkösti tyttöä. Ron katsoi Hermioneen tyrmistyneenä. Hän työnsi kädet taskuihinsa ja lähti paikalta.
"Zacharias, päästä minut!" Hermione kiljahti ja työnsi pojan pois päältään. Poika tuijotti häntä järkyttyneenä; kukaan tyttö ei ollut ennen torjunut häntä. Hermione ei katsonut Zachariasta, vaan etsi Ronia joukosta, mutta tämä oli jo kaikonnut kauas, ilmeisesti oleskeluhuoneille.
Hetken päästä Pansy ja Harry jaloittelivat ulkona kahdestaan. He juttelivat Hermionen paluusta kouluun, mutta kun puhe kääntyi karkeloihin, molemmat hiljenivät äkisti. Harry karisti kurkkuaan ja kysyi:
"Tuota, Pansy, onhan tämä vähän hassua, mutta haluaisitko tulla kanssani karkeloihin? Niin kuin parikseni?" Pansy punastui ja käänsi katseensa jalkoihinsa.
"Voi, Harry... Minä lupasin jo mennä... Crabben kanssa", hän sanoi hiljaa varoen visusti Harryn katsetta.
"Aijaa, okei. Crabben kanssa. Selvä... Vai että Crabben kanssa..." Harry sanoi poissaolevana.
"Minä tiedän, ettet ehkä pidä hänestä, mutta minä olen tutustunut häneen kunnolla, ja hän on oikeastaan todella mukava poika!" Pansy kivahti ja katsoi Harrya tulisesti.
"Kunhan mietin! En sanonut mitään", Harry kiirehti vastaamaan. Pansy hymyili hiukan ja käännähti kannoillaan.
"Pansy, ihan tosi, pilailin vain..." Harry maanitteli. Pansy kääntyi häneen päin ja sanoi:
"Näin on ihan hyvä, Harry. Anna olla." Tyttö lähti ja jätti pöllämystyneen Harryn seisomaan hiekkatielle. Harry potkaisi hiekkaa raivoisasti, miettiessään, kuinka hän aina mokasi tyttöjen kanssa.
"Onko sinulla jo pari?" Ron tivasi Harrylta oleskeluhuoneessa kaksi tuntia ennen karkeloiden alkua. Harry nyökkäsi mutustaessaan suklaasammakkoa. Ron tuhahti ja katsoi Ginnyyn.
"Ei, en minä Harryn kanssa mene! Menen Dracon kanssa, ja koska Harry ei näköjään itse kehtaa kertoa... Hän menee Lavenderin kanssa." Harry varoi katsomasta Roniin, jonka korvat punehtuivat punehtumistaan.
"Minun exäni kanssa? No, ei kai sille sitten mitään voi", hän sanoi vihaisena siitä, ettei hänellä itsellään ollut paria. Hän puuskahti:
"Ketään ei taida enää olla jäljellä. Dean menee Padman kanssa, Seamus Gerdan kanssa, Crabbe Pansyn kanssa, Draco Ginnyn kanssa ja Neville Parvatin kanssa. Hannah ei puhu minulle, Susan on ällöttävä ja Hermione..." hän vaikeni. Ginny meinasi kysyä, mitä Hermione, mutta Harry kohotti etusormensa hiljaisuuden merkiksi. Samanaikaisesti lihavan leidin muotokuva heilahti auki, ja Hermione tuli sisään kiivaasti hengittäen.
"Ron- olen- etsinyt- sinua- kaikkialta", hän nielaisi ja lysähti lattialle istumaan. Ron nosti päätään ja katsoi vaivoin hengittävään Hermioneen. Hän nousi nopeasti ylös ja tuli tytön luokse.
"Hermione, kaikki okei?"
"Ei ole, minä olen juossut ympäri koulua, etsiessäni sinua, vaikka terveyteni ei sitä salli", Hermione naurahti ja sulki silmänsä.
"Vain minun takianiko? Älä vain vieritä tätä kaikkea minun niskoilleni", hän sanoi ja jatkoi,
"Kuule... Salliiko sinun terveytesi sitten tämän?" Hän tarttui tytön käteen ja suuteli sitä. Hermione hikkasi ja veti kätensä pelokkaasti pois.
"Anteeksi, Hermione... Minä en ajatellut..." Mutta hän ei kerinnyt sanoa enempää, kun tunsi pehmeät huulet omillaan. Hermione kietoi kätensä pojan ympärille ja suuteli viettelevästi. Ron nosti hänet syliinsä ja silitti hänen paksua tukkaansa. Kun Hermione lopulta päästi hänestä irti, Ron kysyi:
"Entä Zacharias?"
"Hän on tyhmä. Ei hän ole minun tyyppiäni, ja kuule, nyt minä anelen sitten: tulethan parikseni karkeloihin?" Hermione sanoi ja väläytti koiranpentumaisimman ilmeensä Ronille. Ron ei voinut olla hymyilemättä leveästi.
"Totta kai tulen." He halasivat toisiaan välittämättä Ginnyn ja Harryn kysyvistä ilmeistä.
Kello kuudelta Ginny ja Hermione hihittelivät peilin edessä, pukiessaan juhla-asujaan päälleen. Hermionella oli kaunis, vaaleansininen silkkileninki, ja Ginnyllä tummanpunainen, vartalonmyötäinen mekko, joka korosti hänen hiustensa väriä, ja suurien silmiensä säihkettä.
Tytöt lipaisivat Hope- nimistä huulikiiltoa huulilleen ja suihkuttivat kevätkukkaisten tuoksuista hajuvettä kaulalleen.
"Näyttää hyvältä", Ginny kikatti ja lähetti lentosuukon peilikuvalleen.
"Joo, arvaa kuka pääsee tänään-" Hermione aloitti mutta lopetti lauseensa armottomaan hihitykseen. Ginny löi ystäväänsä, muttei voinut olla itsekin tirskumatta.
"Olen 'päässyt' jo", Ginny sanoi äkisti ja Hermione katsoi tyttöä järkyttyneenä.
"Mitä? Dracon kanssako? Ihan oikeasti? Ginny, älä pelleile!" Ginny loi häneen määrätietoisen katseen, mutta hymyili sitten viekkaasti:
"Ei, en vielä, mutta ehkä tänään..." Hän tirskui ja Hermione huudahti:
"Älä enää ikinä tee tuota minulle!" Hän sanoi ja kirskutti hampaitaan. He alkoivat molemmat nauraa ja kellahtivat lattialle, välittämättä siitä, että heidän pukunsa pölyyntyivät.
Draco tarkasteli kuvaansa peilistä makuusalissa: musta pitkä kaapu, sekä napinläpeen laitettu tulenpunainen ruusu. Hän kuvitteli jo mielessään, millainen puku Ginnyllä olisi. Luultavasti se olisi melko köyhänpuoleinen, käytetty tai jopa Molly Weasleyn itse virkkaama. Häntä hiukan nolotti ajatellessaan, kuinka muilla tytöillä olisivat seksikkäät, ihonmyötäiset iltapuvut ja Ginnyllä kenties risainen säkki päällään.
Draco suihkutti hiukan partavettä kaulalleen, sillä hän uskoi Ginnyn pitävän siitä. Hän kuuli kuinka Crabbe ähki ja puhki hänen takanaan vetäessään liian pientä juhlakaapua ylleen. Ovelta kuului heikko koputus.
"Mene sinä", Goyle puuskahti Dracolle yrittäessään vetää Crabben kaapua ympäri tämän valtavan ruhon. Draco laahusti ovelle ja avasi sen. Oven takana seisoi Pansy avokauluksinen, vihreä mekko yllään. Draco nielaisi katsoessaan tytön pientä, mutta kuitenkin upeaa vartaloa. Tytön rinnat hädin tuskin mahtuivat tiukan puvun sisään, ja Draco käänsi äkkiä katseensa pois, sillä hän tunsi pientä epämääräistä kutkutusta alapäässään. Pansy kysyi ujosti:
"Tuota... Onkohan Crabbe mahdollisesti valmis?"
Draco kurkisti huoneen perälle.
"Hänellä on hiukan vaikeuksia, joten voit varmaan odottaa hetken, heippa!" Draco kivahti ja paiskasi oven kiinni, odottamatta Pansyn vastausta. Hän nojasi oveen ja huokaisi. Jos jokainen tyttö näyttäisi tuolta tänään, Dracon täytyisi viettää ilta yksin peiton alla maaten.
"Ei kai se ollut Pansy, Draco?" Crabbe kysyi puhkien.
"Oli se, käskin hänen odottaa sinua ulkopuolella", Draco vastasi.
"Hyvä, minulla tosiaan kestää vielä..." Crabbe sanoi. Draco huokaisi ja mutisi:
"Hyvä tosiaan."
Harry istui Rohkelikon oleskeluhuoneen upottavalla, punaisella sohvalla, ja heitteli paperinpaloja tuleen. Ron tuli kiivastuneena hänen luokseen makuuhuoneilta ja ärisi:
"Katso nyt tätä, äiti ei sitten voinut parantaa viime kerrasta!" Hän levitti kätensä ja antoi Harryn tarkkailla itseään. Ronin juhlakaapu näytti ainakin sata vuotta vanhalta ja se haisikin melko yhtä vanhalta. Siinä oli jälleen röyhelöitä, tällä kertaa keltaisia ja muutama sininen tupsukka olkapäillä. Väriltään kaapu oli ruskea.
"Tuota- se on- omalaatuinen", Harry rykäisi ja yritti peittää nauruaan.
"Pää kiinni, Harry. Tämä on kamala! Mieti nyt mitä Hermionekin ajattelee minusta, joutuessaan olemaan koko illan kanssani, kun minulla on tämä hirvitys päälläni!" Ron kivahti ja istui Harrya vastapäätä toiselle upottavalle sohvalle.
"Minusta sinä näytät oikein komealta", Hermione hyrisi Ronin takana. Pojat kohottivat katseensa tyttöjen makuusalille; Hermione näytti upealta asussaan ja Ron nielaisi. Myös Ginny oli pannut parastaan, Harry ajatteli katsoessaan tytön vartalonmyötäistä pukua ja huokaisi harmistuneena siitä, ettei omistanut tyttöä enää.
"No, mennäänkö", Hermione hymyili Ronille ja ojensi kätensä. Ron tarttui siihen ja nousi ylös, kietoen sitten kätensä tytön laihan lantion ympärille.
"Joo, mennään."
"Hei, entäs minä, Lavender ei ole vielä tullut!" Harry tiuskaisi, mutta tunsikin sitten koputuksen olkapäällään.
"Nyt olen, mennään vaan", Lavender sanoi hymyillen, kultainen asu päällään.
"Näytät hyvältä", Harry sanoi ja vinkkasi silmää tytölle, joka kikatti asettaessaan kätensä Harryn käsivarrelle.
Draco haukotteli Suuren salin ovella odotellessaan Ginnyä, jonka olisi pitänyt saapua jo viisi minuuttia sitten. Cho Chang käveli ystävineen hänen ohitseen ja Dracon kurkkua kuristi, kun hän näki tyttöjen asut. Kaikilla oli eri väriset, mutta lyhyet hameet ja hopean väriset, kireät topit. Näky ei ollut Dracolle hyväksi. Hän puuskahti ja siirsi katseensa taas portaisiin, joista saapuikin Harry, Ron, Lavender, Hermione ja... Ginny! Hän haukkoi henkeä katsoessaan tyttöä, joka näytti upealta mekossaan.
"Näytät lumoavalta", Draco sanoi henki salpautuneena.
"Niin sinäkin", Ginny kihersi ja kietoi kätensä pojan pään ympärille. Hän oli aikeissa suudella poikaa, joka vastustikin ja sanoi hiljaa:
"Ei vielä."
Ginny ihmetteli, mutta tarttui kuitenkin Dracon tarjoamaan käsivarteen. He lähtivät kohti Suurta salia Harry ja muut edellään.
Suuren salin ovella oli kova tungos: ovet olivat edelleen kiinni ja muutama seiskaluokkalainen takoi niitä, ne ei kuitenkaan avautuneet. Käytäville kajahti professori McGarmiwan ääni kuin kovaäänisistä:
"Rauhoittukaa oppilaat, salissa järjestelyt ovat vielä hiukan kesken, joten joudutte odottamaan vielä noin viisitoista minuuttia!"
Monet tuhahtelivat ja esittivät vastalauseita, mutta professorin ääntä ei enää kuulunut.
Oppilaat maleksivat seinien viereen, tai portaille istumaan, kun äkkiä ovet avautuivatkin. Kaikki peittivät silmänsä käsillään yllättävän valonpurkauksen johdosta. Tuhansia kultaisia pieniä perhosia lennähti ovesta ulos ja kohti eteishallia. Kun oppilaiden silmät olivat jo tottuneet valoon, he katsoivat perhosten taakse saliin. Kuului kohahdus.
Sali oli koristeltu miljoonin, ehkä jopa triljoonin kukkasin, lattiasta kattoon saakka (lumottu katto tiputteli edelleen kukkien terälehtiä). Siellä oli ruusuja, tulppaaneja, liljoja, orvokkeja, auringonkukkia sekä monia muita keltaisen ja oranssin sävyissä välkkyviä kukkasia. Hermione nosti käden suunsa eteen, ja niin moni muukin tyttö katsoessaan salin keskelle.
Salin keskellä oli valtava, marmorinen suihkulähde. Siinä oli kolme patsas-veelaa, joiden pillien päästä suihkusi violettia vettä. Vaikkei pillit koskettaneetkaan veelojen huulia, niistä kuului silti hiljaista, kaunista musiikkia veden lorinan läpi. Ron tuijotti veeloja kun he kulkivat suihkulähteen ohi. Hän oli varma että yksi niistä vinkkasi hänelle silmää.
Suihkulähteen takana kohosi suuri puolikuun muotoinen lava, jonka ympärille oli sinne tänne levitelty pieniä pöytiä tuoleineen. Hermione, Ron, Harry ja Lavender varasivat yhden pöydän läheltä lavaa, sekä suurta tanssilattiaa, joka oli myös mahtava näky. Lattialla oli pelkkiä tulenpunaisia ruusun lehtiä, sekä pientä, kultaista, hilemäistä hiekkaa. Hermionen täytyi koskettaa hiekkaa, se jollakin tavalla veti häntä puoleensa. Hän ojensi kätensä ja nosti kourallisen sitä kasvojensa taholle ja nuuhkaisi.
"Nerokasta... Lohikäärmeen munan jauhettua kuorta. Erittäin arvokasta..." hän nyökytteli päätään mumistessaan. Ron pukkasi häntä hellästi kylkeen ja sanoi:
"Relaa, Hermione. Me tultiin juhlimaan!"
Hermione antoi hiekan valua sormiensa välitse, ja kohotti sitten hymyillen katseensa Roniin. Hän tarttui pojan käteen ja silitti sitä hellästi.
"Totta kai, totta kai", hän laski päänsä Ronin olkapäälle, jonka suu vääntyi onnelliseen virneeseen.
Harrylla ei ollut Lavenderin seurassa yhtä kivaa. Lavender höpötti koko ajan siitä, kuinka hän pääsisi ensi kesänä MeNoidat-lehden mallikuvauksiin Tunisiaan, tai tutkaili kynsiään, tai arvosteli Harryn silmiä ja kasvoja. Onneksi Neville pian pelasti Harryn tulemalla parinsa (ja ilmeisemmin huhujen pohjalta myös tyttöystävän, Harry ajatteli) Parvatin kanssa heidän pöytäänsä. Tytöt syventyivät heti pitkästyttäviin keskusteluihin muiden tyttöjen juhlapuvuista.
"Miten menee?" Neville kysyi ja hymyili niin, että hänen vinot hampaansa välkkyivät inhasti
"Ihan hyvin, jos MeNoidat on lempilehteni", Harry kuiskasi pojalle, joka naurahti.
Ginny ja Draco istuivat kaksin etäällä muista oppilaista, sillä he eivät pitäneet monien joko Luihuisten tai Rohkelikkojen paheksuvista katseista, jotka kertoivat, etteivät he olleet vieläkään avoimesti vastaanotettu pari. Yhtäkkiä heidän edessään olevat kultaiset vadit täyttyivät erilaisista herkuista; jäätelöstä, muffinsseista, karamelleista, tuulihatuista ja kuivakakuista.
Jok'ikinen tylypahkalainen hyökkäsi ruoan kimppuun suuren nälän painostamana, johtuen peruuntuneesta päivällisestä. Draco otti yhden Bertie Bottin joka maun rakeen ja nakkasi sen suuhunsa katsellen samalla luonnonkaunista ja siroa tyttöystäväänsä.
"Mhitä shinä khatssot", kysyi Ginny suu täynnä toscakakkua. Dracoa huvitti.
"Älä naura minulle", Ginny sanoi vihaisena otsa kurtussa ja Draco hiljeni kovasta naurustaan.
"Leikillänihän minä vain", hän kiusoitteli, mutta purskahti sitten taas nauruun. Ginny karjaisi ja hyppäsi pojan päälle, samalla kaataen tämän kumoon. Draco lysähti lattialle ja Ginny kaatui hänen päälleen, tuoli perässään.
"Auts", hän kivahti ja hieroi päälakeaan johon alkoi ilmestyä pienoinen kuhmu. Draco potkaisi jalallaan tuolia ja tarttui Ginnyyn, siirtääkseen tämän pois päältään. Tyttö kuitenkin katsoi häntä jotenkin oudosti, mikä ihmetytti Dracoa.
"Ginny, kaikki okei?" Hän kysyi varautuneena. Ginny heilautti päätään ja nousi pojan päältä, muttei vastannut. Draco nousi istuma-asentoon. Ginny katsoi häneen jälleen mutta nyt hymyillen.
"Hiuksesi ovat söpöt pörrössä", hän kikatti ja sekoitti pojan hiuksia entisestään. Kun Draco alkoi jo muistuttaa peikkoa, päästi Ginny irti ja tarkkaili tulosta. Draco katsoi häneen paheksuvasti, mutta virnisti sitten.
"Mitä vain leidi haluaa."
Hän nousi ylös.
"No niin, nuoret, olette jo varmaan päässeet nauttimaan makoisista herkuista, joten eiköhän olisi aika kutsua illan ensimmäinen esiintyjä sisään!" Dumbledore kailotti ja siirtyi sivuun lavalta, jolle kipusivat muutamia korpinkynteläisiä tyttöjä, Cho Chang etunenässä.
Harry katsoi tyttöä pala kurkussa: hän näytti hyvin sievältä lyhyessä hameessaan ja kireässä topissaan. Harry ajatteli vielä, olisikohan hänellä mahdollisuuksia tyttöön, mutta juuri silloin Lavender kuiskasi hänen takanaan Hermionelle:
"Oletko muuten kuullut, että tuo Chang seurustele nykyään sen Blaisen kanssa?"
Harry raivostui. Blaisehan juuri Hermioneakin oli haukkunut. Mutta kirousten laukomiselle ei jäänyt aikaa, kun tytöt lavalla aloittivat. Jazz- tyylinen musiikki kajahti soimaan ja tytöt alkoivat tanssia, Cho etummaisena. Blaise alkoi taputtaa ja viheltää kauempana lujaan ääneen.
"And there she goes, there she goes again..." kaikui näkymättömistä kaiuttimista.
"Mitä tuo on?" Ron kysyi lumoutuneena Hermionelta.
"Tanssia, jazz-tanssia, jos se sinua kiinnostaa", Hermione vastasi piikikkäästi nähdessään Ronin kuolaavan ilmeen.
"Aaa, ne on taas niitä... Jästien juttuja..." Ron sanoi edelleen suu auki, eikä meinannut huomata, kun Ginny ja Draco tulivat heidän seuraansa.
"Hei, hyvä kun tulitte, Ron ei meinaa saada katsettaan irti noista tytöistä", Hermione kivahti. Ginny istui pörrötukkainen Draco kanssaan pöydän ääreen. Harry ei irrottanut katsettaan Chosta, sillä seksikkäämmän Ginnyn näkeminen riipaisi hänen sydäntään.
Korpinkynnen tanssiryhmä lopetti noin kymmenen minuutin esityksen jälkeen. Etenkin poikien taholta kuului raivoisia taputuksia ja vihellystä, kun taas suurin osa tytöistä nyrpisti nenäänsä ja taputti hiukan. Dumbledore nousi lavalle myös taputtaen ja hymyili leveästi.
"Kiitos korpinkynsille! Seuraavaksi onkin sitten jo aika aloittaa tanssit", hän totesi tyynesti ja napsautti sormiaan. Kaikki pienet pöydät lennähtivät sivuille ja antoivat näin lisää tanssitilaa. Lavalle kiipesi ihmeen näköisiä heppuja soittimineen ja mikkeineen; kaikilla oli puvut ja kravaatit. Dumbledore jatkoi puhettaan:
"Nyt päästämme jästimaailmasta tulevan bändin esiintymään! Tässä, nuoret: Hinder!" Laulaja kohotti kättään ylös tervehdykseksi ja monet jästiperheistä tulevat nuoret ulvoivat ja kirkuivat riemuissaan. Hinder aloitti ensin rock-henkisellä kappaleella, ja kaikki fanit siirtyivät tanssilattialle hyppimään. Ron tuijotti yhtyettä ihmeissään.
"Tämä musiikki on ihan outoa, kuulostaa aivan hämykeijujen itkulta..."
Harry peitti naurun tyrskähdyksen hihaansa. Lavender tarttui hänen käteensä ja veti hänet lattialle.
"En minä osaa tanssia!" Harry ulvahti leikkisästi hyppivälle tytölle.
"Älä välitä, en minäkään! Hypitään vain mukana", Lavender huudahti melun läpi. Harry pyöräytti silmiään, mutta yhtyi kuitenkin tanssiin, ja tarkemmin ajatellen se ei ollutkaan yhtään vaikeaa. Hän tarttui Lavenderia kädestä, kiepautti tämän kerran ympäri ja veti hänet sitten lähelleen. Tyttö oli innoissaan, ja niin oli Harrykin, saatuaan ensin kostean pusun poskelleen.
Hermione ja Ron olivat seinän vierellä. Kumpikaan ei ollut järin innostunut tanssista. He katsoivat raivoisaa Tylypahkalaista apinajoukkoa, joka hyppi ja tanssi ympäriinsä.
"Näyttää hauskalta, mennäänkö mukaan?" Hermione kysyi Ronilta, jonka korvat punehtuivat.
"Eikö voitaisi vain pysyä täällä..." hän sanoi nolona. Hermione naurahti Ronille ja kieltäytyi, kun yksi puuskupuhilainen tuli kysymään häntä tanssiin. Ron katsoi tylypahkalaisia tovereitaan mietteissään.
"Eikö olekin hassua? Katso nyt, kuinka monet ovat tänä yhtenä keväänä päätyneet yhteen... Crabbe ja Pansy, Ginny ja Draco, Cho ja Blaise, Neville ja Parvati, Seamus ja Gerda, Dean ja Padma... Kohta varmaan Harrykin seurustelee Lavenderin kanssa!"
Hermione nosti kulmaansa ja sanoi:
"Taisit unohtaa jotain... Sinut ja minut!"
Ron katsahti häneen suu virneessä.
"Niin... Onneksi sinä et ainakaan ole Luihuinen!"
Hermione naurahti ja tarttui pojan käteen, vetäen tämän väkipakolla tanssimaan.
Ginny ja Dracokin olivat päässeet tanssin makuun. Ginny kikatti kauheasti Dracon hassuille steppi-askeleille, joita hänen enonsa oli kuulemma hänelle opettanut. Ginny yritti tanssia mahdollisimman pienin liikkein, ettei hänen tiukka mekkonsa repeäisi.
Lopulta kappale loppui ja fanit (sekä vanhat että uutukaiset) päästivät ilmoille raikuvat aplodit ja suosionosoitukset. Draco ja Ginny sekä muut tylypahkalaiset huohottivat kovaan ääneen.
"Nyt tuleekin sitten kovin suosittu kappaleemme! Heittäkää huolenne syrjään, sillä nyt tulee vaihteeksi hitaampaa musiikkia", laulaja kuulutti ja viritti hiukan kitaraansa.
Ensimmäiset kajahdukset pääsivät ilmoille näkymättömistä kaiuttimista. Harry veti Lavenderin itseensä kiinni ja johdatti tytön hitaaseen tanssiin.
"Kuule, sinä tanssit todella hyvin, taisit oppia aika nopeasti", Lavender kuiskasi pojan korvaan nojatessaan tämän olkapäähän. Harry naurahti ja sanoi:
"Joo, mitäs sanoisit, jos minä jättäisin taikamaailman ja ryhtyisin tanssijaksi!"
Lavender naurahti väkinäisesti ja hiljeni sitten. Harry nauroi vielä mielessään itselleen, mutta vaistosi sitten syvän hiljaisuuden ja kuvat hänen mielessään muuttuivat. Hän työnsi Lavenderia hitusen, että näki tämän kasvot. Tyttö katsoi häntä silmät suurina ja valtavan pitkät ripset viattomasti räpsyen. Harry hymyili ja rykäisi:
"Tuota..."
"Niin...?" Lavender kannusti uteliaana. Harry mietti vielä hetken, mutta jatkoi sitten:
"Haluaisitko, tai siis voisitko, tai no pystyisitkö mitenkään... Alkaa seurustelemaan kanssani?" Lavender avasi suunsa ammolleen ja tukahdutti kiljaisun kädellään. Hän suhisi Harryn korvaan:
"Mutta entäs Ron?"
"Äh, älä hänestä välitä. Kyllä me saadaan hänet hoideltua." Harry sanoi ja hekotti. Lavender alkoi hihittämään pienesti ja halasi sitten poikaa lämpimästi. Harry sulki hetkeksi silmänsä ja huokaisi sitten onnellisena, hänkin oli saanut tytön.
"Mitäköhän tuolla Harrylla oikein on mielessään?" Ron tuhahti kurkkiessaan joukkion pään yli. Hän näki salamyhkäisen pusun ja oli ymmällään.
"Hermione, Lavender pussasi Harrya!" Hän tiuskahti tytölle. Hermione piti käsiään pojan kaulan ympärillä ja ei ollut kivaa, kun tämä hyppeli välillä nähdäkseen kauempia tapahtumia.
"Ron hei, mitä sitten? Anna Harrynkin pitää vähän hauskaa! Hänellä on ollut vaikeaa Ginnystä eroamisen jälkeen", Hermione sanoi rauhallisesti.
"Niin, mutta-" Ron aloitti mutta nähtyään Hermionen ilmeen hän vaikeni oitis. Tyttö katsoi häneen yhtäkkiä niin kiihkeästi, ettei Ron voinut hillitä itseään.
"Sinä näytät kuin kiimaiselta leijonalta", hän möläytti, eikä Hermione kerinnyt edes kivahtaa, kun hänen huulensa jo kohtasivat Ronin huulet ja he suutelivat raivokkaasti. Kun he noin minuutin päästä irrottautuivat toisistaan, Hermionen valtava pehko harotti ties mihin suuntaan ja Ronin huulet ja posket olivat täynnä punaisia huulten kuvia. Lähellä olevat Dean ja Padma räjähtivät nauruun. Hermione hymyili ja punastui hiukan. Ron päästi väkinäisen naurun ja tarttui jälleen tytön päähän, taivuttaen häntä alas ja suudelleen kiihkeästi.
Samaan aikaan Ginny ja Draco tanssivat myös vähän kauempana toisiinsa painautuneina. Yhtäkkiä Draco kysyi Ginnyltä:
"Ginny, oletko sinä neitsyt?" Ginny irrottautui poikaystävästään ja katsoi häntä epäuskoisena.
"Öh, miksi sinä sen haluat tietää...?" Hän kysyi ja asetti kätensä lantioilleen, näyttäen hämmästyttävän paljon äidiltään Molly Weasleylta.
"Kysyin vain, siinä kaikki!" Draco vastasi nopeasti. Ginny ihmetteli vielä hetken, mutta lysähti sitten takaisin Dracon vahvaan otteeseen.
"No, jos se sinua niin kauheasti kiinnostaa, minä olen vielä neitsyt. Meinasin kyllä... Michael Cornerin kanssa, mutta siitä ei tullut mitään, en ollut vielä oikein valmis..." hän sanoi unisesti.
"Entä sinä?"
Draco vastasi hetken päästä:
"Olen minä."
He eivät puhuneet aiheesta enempää, vaan tanssivat vain pitkän aikaa hiljaisuuden hallitessa. Mutta tällä kertaa Draco joutui ihmetyksen valtaan, kuullessaan Ginnyn sanat hetken päästä:
"Tehdään se nyt", hän mutisi ja katsoi poikaan merkitsevästi.
"Mitäh?" Draco ihmetteli.
"Tehdään se! Harrastetaan seksiä! Täällä ja tänään, nyt!" Ginny melkein kivahti ahnas kiilto silmissään.
"Täällä? Suuressa salissa? Mitä sinä höpötät?" Draco kysyi silmät pyöreinä. Ginny naurahti heleästi ja lähti juoksemaan ovea kohti, vetäen Dracoa perässään. Dracon naama vääntyi korvista korviin ulottuvaan virneeseen: millaisen tyttöystävän hän olikaan saanut! He kääntyivät nurkan taakse ja heidän loittonevia askeliaan säestivät Hinderin kappaleen viimeiset sanat:
And I
never wanna say goodbye
But girl you make it hard to be faithful
With the lips of an angel
Honey why are you calling me so late?
A/N: The End. Uudet ja vanhat lukijat, kernaasti kommenttia. Pidän siitä todella. ^^
~ssatine