Title: Koira ja Kukko
Author: Violet B
Fandom: Fruits Basket
Hahmot: Kureno, Shigure, (Akito)
Ikäraja: Sallittu
Genre: Angst nyt ainakin, voi löytyä muitakin.
Disclaimer: Takaya omistaa hahmot, minä vain haastan itseni.
Tehty Shuffle-haasteeseen, "inspiskappaleina" toimivat:
*Trapt - Headstrong
*Kaija Koo - Kuka keksi rakkauden (...o_Ö)
*Alison Moyet - Only you
A/N: Tällaisten tekeminen on tosi hauskaa, joskin myös himpun verran haastavaa (jos kappaleeksi sattuu esim. Witchdoctor...) Eikä ole mitenkään helppoa saada "tarinaa" käärittyä kasaan kappaleen loppumiseen mennessä.
Rakastan Shigurea, rakastan Kurenoa. Syy, miksi halusin tehdä tämän.
Jos on edennyt Furuban suomijulkaisun tahtiin, niin spoilereita ei pitäisi olla. Jos ei, niin spoilannee mangaa numero 17.
Suuri osa omistani on lainassa, joten en voi tarkistaa ;_;
Ansa
Siivet eivät kantaneet. Siivet eivät kantaneet, koska niitä ei ollut enää.
Kaikkien katseet tuntuivat kylmenneen. Shigure sävähti, kun pojan käsi pörrötti Kurenon hiuksia. Kureno ei tuntenut sitä enää, hän ei tuntenut yhteyttä.
Akito huusi ja itki, Kureno itki. Hän oli saanut jotakin aivan uutta ja ainutlaatuista, mutta menetys tuntui suuremmalta sillä hetkellä.
Shiguren katse oli kylmennyt kaikista eniten. Shigure ei enää ottanut häntä reppuselkään, mutta Akito piti kiinni tiukemmin kuin koskaan.
”Sinä olet liian vanha”, sanoi Shigure, vaikka edellisellä viikolla Kureno oli vielä saanut kietoa kätensä vanhemman pojan kaulaan ja ratsastaa tämän selässä auringonlaskuun.
”Sinä kuulut ikuisesti minulle”, sanoi Akito, vaikka koskaan aiemmin tyttö ei ollut sitä sanonut.
Kurenosta tuntui, että hän oli menettänyt tärkeimmän osan itseään.
Kukko oli lentänyt pois.
Viesti
Taivas oli pilvessä, viileä tuuli riepotti Kurenon ruskean takin helmoja, kun hän seisoi sillalla odottamassa. Kureno ei tiennyt miksi hän odotti, vaikka tiesi, että Shigure ei tulisi kuitenkaan.
Jäätävä tuuli tuntui tuovan viestiä, joka kertoi, ettei Shigure halunnut nähdä häntä. Viesti pureutui jokaisen kangaskerroksen läpi, ihonkin se lävisti, jätti jäiset terveisensä sydämen jokaiseen eteiseen ja kammioon.
”Sinä et enää ole minun kiintymykseni arvoinen, sinä et enää ole yksi meistä.”
Tuulen viesti oli kylmä ja kalsea, ja Kureno olisi itkenyt, jolleivät kyynelkanavat olisi jäätyneet aikaa sitten umpeen.
Lintu
Shigure istui ikkunassa, katsoi ulos. Hän ei ollut aikonut jäädä siihen katsomaan, mutta pihalle harhaillut lintu oli lumonnut hänet.
Se saattoi olla riikinkukko, Shigure ei ollut koskaan välittänyt ornitologiasta. Hänelle riitti, että hän tiesi yhden linnun, ja että se lintu lensi hänen luokseen aina silloin, kun häntä huvitti nähdä sitä.
Pihalla tepastellut lintu räpisteli tiehensä, kun soratieltä alkoi kuulua rahinaa.
Kureno ilmestyi pensasaitojen välistä ja Shiguren kasvoille hiipi hymy.
Siinä paha missä mainitaan.
*********************************************************************