A/N jostain kumman syystä tuli idea tehdä tälle jatkoa o.O mutta toivottavsti pidätte
Luku 1Nykyaika, Pori POKS! ”Perkule!”, sähähdän ja taputtelen päätäni johon luultavasti tulee komea kuhmu jossain vaiheessa. ”Pasi, tiedät hyvin, että kiroilu ja tunnilla nukkuminen on kielletty!” Historian opettajamme huusi minulle luokan takariviin naama punaisena.
Pudistelin vain päätäni ja vedin hupparini huppua paremmin päähäni. Opettaja jatkoi vihaista puhettaan luokassa, mutta se vaimeni vain kohinaksi taustalle. Olin taas vaipumassa unten ihmeelliseen maailmaan.
”Oikeesti Pasi, ei kannattais nukkuu. Sulle käy vaan huonommin”, kuului vierestäni. ”Turpa kiinni Aleksi”, murahdan ja käännän pääni ikkunoihin päin. Historiaa tylsempää ainetta ei olekaan.
”Pasi, kuulitko kysymyksen?”, opettaja katsoi vihaisesti minua. Pyörittelin päätäni. ”En, eikä kiinnosta”, vastasin haukotuksen säestämänä. Opettajan naama taas vaihtoi väriä vaaleanpunaisesta punaiseen.
”Selvä, ole hyvä ja lähde rehtorin kansliaan.” Nousin ylös tuolistani ja lähdin luokasta ulos. Kuvitteliko tuo että menen kiltisti reksin luo? Työnsin luokan oven kiinni ja lähdin kävelemään kansliaa kohti.
Kun olin turvallisen välimatkan päässä luokasta vedin huppuni alas ja ravistelin jo liian pitkäksi kasvanutta tukkaani, joka kutitteli leukaani. Tyhjät käytävät kaikuivat askeleistani ja sadattelustani. Tällaisilla hetkillä inhosin, tai oikeastaan, vihasin koulua.
Onnistuin hiipimään koulun ovesta ulos ja juoksin urheilukentän takaiseen metsään suojaan. Lintsaisin loppu päivän. ”Mikset ole koulussa?” Kuului hento ääni takaani.
Pyörähdin turhankin nopeasti ympäri. Takanani oli vaalea tyttö. Ehkä 16-vuotias. Hänen pitkät, vaaleat kiharat hiuksensa ulottuivat alaselkään. Aurinkolaseilla peitetyt silmät katselivat minua. Tai ainakin siltä näytti.
Käänsin pääni toiseen suuntaan: ”Ei huvittanut jäädä.” Tyttö hymähti takanani ja tuli viereeni istumaan. Katselimme yhdessä taivaalle kun harmaat pilvet peittivät taivasta pikkuhiljaa.
”Olen muuten Pasi”, sanon pitkän hiljaisuuden jälkeen. Tyttö hymyili minulle alakuloisesti. ”Kaino”, hän kuiskaa yhä katsoen taivaalle. Muutama kyynel karkaa hänen silmistään ja valuvat sankojen ali poskille. Kaivelin taskujani ja löysin vanhan nenäliinan ja ojennan sen tytölle. ”Kiitos”