Nimi: Ilman sua
Kirjoittaja: FakeLove
Ikäraja: S
Tyylilaji: Draama, pieni angst
Paritus: Itse valittavissa, mutta lähdin kirjottamaan mies/nainen -pohjalta
Yhteenveto: Mä mietin, miten sä voit nukkua sillä aikaa, kun mä itken yksin ja ajattelen, mikä sai meiät siihen pisteeseen.A/N: Pitkästä aikaa tuli taas kirjotettua. Kuuntelin suhteellisen paljon Adam Lambertin "Better than I know myself"-biisiä, kun sen kappaleen tietyt sanat sai mut kirjottamaan. Jos haluaa/kestää/voi kuunnella sen, niin suosittelen! Mulle on hirveen vaikeeta erota tosta angstista, eli sitä on pikkasen mukana
Ja tää on kai eka murteella kirjotettu ficci, jonka teille julkasen, mutta ehkä kelpaa? (: (musta toi murre-kirjotustyyli sopi tähän)
Ilman sua
Mä seison ovella ja tuijotan sua surullisena. Sä nukut levollisesti, vaikka me riideltiin eilen tosi pahasti. Mä mietin, miten sä voit nukkua sillä aikaa, kun mä itken yksin ja ajattelen, mikä sai meiät siihen pisteeseen. Me riideltiin niin tyhmistä asioista, oltiin juotu ihan liikaa. Mä uhkasin lähteä ja sä olisit antanut mun tehdä niin – et sä siinä vaiheessa tajunnut mitään, niin kun en mäkään.
Mä kävelen sängyn luo ja kiipeän sun viereen. Hetken mä korjailen peittoa ja siirrän sitten suuni sun korvan juureen. ”En mä olisi pystynyt. En mä olisi voinut lähteä sun luota. En oikeasti, mä en voi koskaan tehdä niin. Sä oot liian tärkeä mulle, mä olisin ihan hukassa. Mä tarviin sua mun lähelle”, pari kyyneltä valuu mun poskelle. ”Älä koskaan jätä mua.”
Mä huomaan, kun sun silmät avautuu. Niistä näkee, että sä oot ihan uninen. Sun hiuksesi on söpösti sekaisin ja se saa mut hymyilemään vähän. Annan sulle pienen suukon sun huulillesi.
”Lupaa mulle, ettei me enää koskaan riidellä”, mä töksäytän. Mä liikuttelen etusormeani piirrellen kuvioita sun käteen. Painan pääni sun rintakehääsi vasten, joka tukahduttaa mun sanat lähes kuulumattomiin. ”
Koska mä en voisi koskaan elää ilman sua. Mä kuolisin ilman sua.”
Ja sä kuiskaat lupauksen mun korvaan.
