Virhe S PW/CT slash deathfic

[Jaakin]

Title: Virhe
Author: Jaakin
Pairing: Percy/Cornelius
Rating: S
Genre: Deathfic, Angst, songfic
Tense: Preensens
Summary: Tehtyä ei saa takaisin.
Disclaimer: J.K. Rowlingin hehkeät hahmot ovat joutuneet minun seksuaalisen hyväksikäyttöni uhriksi, mutta minulle ei makseta tästä rahaa enkä saa edes julkista mainetta tai kunniaa. Biisin creditit A.W Yrjänälle ja CMX poppoolle.
A/N: Tästä olen nykyään alkanut tykätä yhä enemmän, hopesope tekin tykkäätte. Välissä olevien laulun sanojen noteeraaminen auttaa ymmärtämään tekstin sanoman. Tämä osallistuu Fanfic-100 haasteeseen sanana Kuolema.

Lähes näkymättömät korot kolahtelevat marmoriportaisiin, alakuloisuuden sävyttämät askeleet raahaavat miestä kohti alempia kerroksia. Kolahdukset kaikuvat ministeriön vallanvärisillä seinillä, tämä on niitä harvoja hetkiä jolloin ne eivät tuota mielihyvää kunnianhimoiselle sielulle. Taikaveljeyden lähde hymyilee nuorukaiselle rohkaisevasti, halu noteerata on olematon. Kaide tuntuu kylmältä karheita kämmeniä vasten, joukosta karanneet vesipisarat kastelevat surunmustan kaavun hihat.

Ajatukset pelkkiä houreita, toiveet kuin aamuinen seitti
Koko elämän aika tuhkaa ja sumua

Percy Weasley antaa silmiensä hivellä menehtyneitä lattiapintoja, niiden kuollut olemus ei herätä hänessä minkäänlaisia ajatuksia. Hän on kuin Lumikki ennen suudelmaa, pala juuttuneena murheiden viiltelemään kurkunkaulaan. Hiljalleen yksinäinen lasihelmi valuu poskelle kastellen syksynsävyiset pisamat, kynnet yrittävät purkaa menetystään pureutumalla kaiteen lävitse. Tietää alitajunnassa piilevien toiveiden murtuvan koska tahansa, jos joku uskaltautuisi saapumaan tyhjälle työpaikalle pyhäehtoona, uskaltautuisi lohduttamaan toiveissa riipivää sydäntä.

Aika kulkee, kellot laukkaa
monta raukkaa, hauta haukkaa

Percyn muistissa ei koskaan ole ollut mitään vikaa, hän muistaa selkeästi jokaisen aamunsa ja jokaisen dominopalikan muotoisen muiston, jolla on hänen elämässään ollut merkitystä. Eilinen päivä kiusaa yhä selkeänä ajatuskäytäviä, juuri se päivä, jonka hän kernaasti haluaisi unohtaa.

Kylmyys saa hengityksen muuttumaan hopeiseksi huuruksi, lämpötila on juossut pakkasen puolelle monta minuuttia aikaisemmin. Lumihiutaleet takertuvat hiuksiin, niiden muodostama kerros jalkapohjien alla narskuu painon siirtyessä puolelta toiselle. Kaulaliinat kutittavat niiden alla piiloittelevia poskipäitä, peittäen hymyyn kaartuneet huulet.

“Cornelius?”
“Hmm?”
“Älä mene pois.”
Kädet pureutuvat yhä tiukemmin hartioiden ympärille, vaatekerrokset kahisevat toisiaan vasten.
“En minä ole menossa minnekään.”
“Ole vain siinä.”
“Niin olenkin.”

Joen jää ei uskalla äännähtääkään, tunnelma pitää sen hiljaisena. Kumpikaan ei ole kiinnostunut ajantajusta, ei pakkasesta tai pimenevästä illasta. Hetkeä suojaa hento kerros, muuri suutelee heidät suojiinsa.

Varo liittymästä heihin
jotka usko eivät enää mihinkään

Hänen tarinansa loppu tuntuu utuiselta, loppu saa kyynelkanavien lapset juoksemaan poskipäitä pitkin vailla tahtia, vailla mahdollisuutta lopettaa. Percy tietää, virheistä kuuluu oppia, sen värssyn hän oppi jo polvenkorkuisena.

Tämä virhe sattuu liikaa.

Rakkaudesta ruikuttajat, halusta ulvojat
Kiertää kaupungin sydäntä vaanien verta

Yksi ruumis, sata kengänpainaumaa lumihangessa. Iän rakastamat posket ovat menettäneet värinsä, luomien alla eläneet silmät vaihtuneet lasittuneiksi. Käsi tärisee vasten rakastaan, sama käsi on vannonut uskollisuutta tappajalle.

Ennen iltaa, siis kulje siltaa
mut varo murhamiesten kiltaa

Percy toivoisi osaavansa leikata menneisyytensä kahtia, unohtaa puolet ja syöstä ne happoviemäreihin. Yrityksestä huolimatta vain huokaukset häviävät, ne haihtuvat hänen melankolian asuttamasta kehostaan.

Maailmako painajainen josta ei voi herätä
Elämäkö huokaus kahden tyhjyyden välissä

[size=75]Cmx - melankolia

Miten vihaankaan puhetta sanoja, vihaankaan kirjoittamista
Kävelen vain kehää tyhjässä talossani

Ajatukset pelkkiä houreita, toiveet kuin aamuinen seitti
Koko elämän aika tuhkaa ja sumua

Rakkaudesta ruikuttajat, halusta ulvojat
Kiertää kaupungin sydäntä vaanien verta

Omiin synkkiin linnoihinsa, vallitusten taa
Pelokkaammat piilee hautomaan paalujaan

Maailmako painajainen josta ei voi herätä
Elämäkö huokaus kahden tyhjyyden välissä

Aika kulkee, kellot laukkaa
monta raukkaa, hautahaukkaa
Ennen iltaa, siis kulje siltaa
mut varo murhamiesten kiltaa
Varo liittymästä heihin
jotka usko eivät enää mihinkään

Tahto tuhoutua, lienee eräs sielun toimilanka
Toinen vallan halu pyörii piirin tunnetun

Taistelu on kahden sanan välin mittainen
Kyllä vaiko ei kas siinä pulma

Maailmako painajainen josta ei voi herätä
Elämäkö huokaus kahden tyhjyyden välissä.[/size]

A/N2: Kiitos käynnistä, tervetuloa uudelleen, jätättehän kommentin lähtiessänne.

[Gotitonttu]

Ah, Jaakin rakas darling (ei voi olla huomaamatta sanojen rimmautumista =D) miten sinä voit olla noin ihana ja kirjoittaa iki-ihanasta Percy/Cornelius-parituksesta? On ihanaa huomata jonkun kirjoittavan juuri kyseisestä parituksesta sillä se on, yllätys yllätys, Tontun lempiparling. Vihdoinkin joku on tajunnut tämän parituksen sanattoman ihanuuden! Ficin tunnelma oli ihanasti vangittuna. Osaan ajatella taikaministeriön kolkot ja yksinäiset käytävät erittäin hyvin mieleni perukoilla. Percy on niin mielettömän hauras ja ihanainen tässä ficissä, ei voi kuin ajatella, että Cornelius, no - Cornelius on Cornelius. Ei siitä pääse ympäi eikä ämpäri. Se on niin voimakas hahmo, ettei siitä taideta uskaltaa edes kirjoittaa nykypäivinä. Joten palaan taas pilvistä maan pinnalle ja yritän saada kommentoinnin sujumaan paremmin.

Aivan ihanaa sanallista leikittelyä! Kaikkia ihania suomenkielen koukeroita ja kiukeroita ei voi olla ihailematta. Miten olet saanutkaan näin voimakkaita, mutta silti niin 'tavallisia' sanoja sanalliseen säilääsi? Kaikissa sanoissa on jotain omaperäistä! Tiedän, ihailen teitä taitavia kirjoittajia ihan liikaa, mutta kun olen niin kateellinen! Oikeasti, en voi itsekkään ymmärtää miten rakastankaan suomen kieltä tällaisessa hieman 'kaunomaisemmassa' muodossa. Preesens on aina preesens, monien heikkous, se mihin kliseet kolahataa. Senpä takia varmaan myös jokseenkin niin harvinainen. Mutta sinä ihminen! En voi käsittää miten joka ikinen kerta kun kirjoitat, niin onnistut yksinkertaisesti lumoavaan ihastuttavan hurmaavilla teksteilläsi. Ei voi sanoa kuin että wautsiwau.

Sanallinen kommentointisäiläni sulkeutui, enkä voi kirjoittaa enään mitään.
En voi kuin ihailla loistavia kommentointitaitojani.

P/C ON FININ UUSI H/D
//Taas tää *reps* Ja hei moi, kopioin oman kommenttini tänne, eihän se ole rikos? ;__;

[Hrimnir]

En mä tiennyt että sä olet näin hyvä kirjoittaja Hirmu kaunista kuvailua ^^ Nyt on kello paljon ei voi kirjoittaa rakentavaa palautetta mutta se olia hienoa luettavaa vaikka paritusta karsastan... :lo:

[Jaakin]

Gotitonttu: Kiitos Cornymies Cornystä tosiaan kirjoitetaan harvoin, harmi sinänsä, mehukas hahmo kun on. Preesens on minulle helpompi aikamuoto kirjoittaa ja tunteiden kuvaaminen on siinä huomattavasti herkullisempaa, kuin imperfektissä. Ja suomen kieli on aina suomen kieli, täynnä kivojakivoja sanoja.
Hrimnir: Tack, otan tuon kohteliaisuutena raremmat paritukset on kivoja, ei niitä sovi karsastaa.