Nimi: Felix
Fandom: Sense8
Ikäraja: K-11
Tyylilaji: slash, angst
Paritus: Felix/Wolfgang
Vastuuvapaus: Sarja kuuluu tekijöilleen enkä minä saa rahaa tästä.
Haasteet: Multifandom III ja Otsikoinnin iloja (erisnimiotsikko)
A/N: Tänään tuli tosiaan sarjan 2. kausi Netflixiin ja se innosti minua aloittamaan koko sarjan alusta (en siis tiedä 2. kaudesta vielä mitään, älkää spoilatko) ja ensimmäiset jaksot herättivät sisäisen shippaajani henkiin, koska parhaat ystävät on aina ollut
se juttu, niin tietenkin piti saada ne fiilikset ulos. Ja tämä on käsittääkseni finin ensimmäinen Sense8-ficci? Oi, mikä kunnia!
Felix
”Tänään me juodaan, biletetään ja naidaan!” Felix karjuu korvaani. Miehellä menee aina liian lujaa, mutta juuri siksi Felix on parasta seuraa baareissa ja yökerhoissa. Jos vain on viinaa, musiikkia ja kauniita naisia, Felix antaa kaikkensa ja on jokaisen paras ystävä. Juhliminen on meillä molemmilla verissä, mutta kukaan ei juhli yhtä antaumuksella kuin Felix. Minä nauran ja rutistan miestä. Tasapainomme horjuu. Ihmiset tönivät meitä, mutta otteeni on luja ja se pitää.
”Au, au, hellemmin, Wolfgang! Säästä jotain kaunokaisillekin!” Felix nauraa, ja minä ilveilen, koska teinivuosien jälkeen meillä on enää harvoin ollut puutetta naisista. Mies virnistää. Hän pukkaa minua päällään ja vetää lähemmäs. ”Tarvitsemme lisää juotavaa. Tule!”
Kompuroimme baaritiskille, ja Felix kailottaa tilauksemme kuin baarimikko palvelisi meitä yökerhon toiselta puolelta. Baarimikon vittuuntunut ilme naurattaa minua niin, että vesi kihoaa silmiini. Nojaan raskaasti Felixiin ja haukon henkeäni. Se on ehkä illan typerin juttu, mutta juuri siksi niin naurettava.
”Kai sinä vielä jaksat, Wolfie?” Felix huutaa ja ravistelee minua olkapäiltä. Miehen ilme on huvittavan tuima. Aivan kuin Felix uhkaisi antaa minulle turpaan, jos en jaksaisi enää juhlia. Olisi hauska nähdä hänen yrittävän. ”Yö on vasta alkanut!”
”Totta kai jaksan!” huudan takaisin. ”Vaikka aamuun asti, jos on tarpeen!”
”Sillä lailla!” Felix nauraa ja ulvoo riemusta. ”Äkkiä, vedä tuosta ja sitten tanssitaan! Ehkä saadaan seuraakin!”
En tiedä, onko se ennustus vai lupaus. Ei sillä ole väliä. Felix on hyvin taitava saamaan haluamansa. Kumoan kaksi väkevää shottia ja vedän Felixin mukaani. Me hädin tuskin mahdumme tanssilattialle, mutta jos paras ystäväni tahtoo tanssia, me helvetti tanssimme. Koko maailma keinuu ja vilkkuu väreissä. Rytmi ja melodia painavat minut alleen kuin aallokko. Basso jytisee rintalastaani vasten. Suljen silmäni ja annan vartaloni liikkua.
Musiikki ja humala tekevät minusta väsymättömän. Hypin, keinun ja olen elossa, niin vitun elossa, että vasta nyt tajuan, kuinka paljon pelkäsin. Se yksi ajatus, ajatus Felixin kuolemasta, heitti minut maahan, potki ilmat keuhkoistani ja jätti minut yskimään verta ja limaa. Kaikki tuntui pikkumaiselta ja merkityksettömältä. Mitä minä olin ilman Felixiä? Pelkkä varas, pelkkää kuonaa.
Murhaaja muiden joukossa.”Wolfie!” Felix tuo minut takaisin. Hän pitää kasvojani kämmentensä välissä ja katsoo silmiin. Kukaan ei tunne minua kuten Felix. Minun ei tarvitse selittää. Voin vain tulla takaisin. Otsamme painuvat vastakkain, ja minä hengitän syvään.
”Kaikki on hyvin”, Felix vakuuttaa. Hän huutaa, koska muuten en kuule häntä musiikin ja melun ylitse. Mies painautuu kiinni minuun. Se on väärä liike, jos tahtoo saada naisten huomion, mutta Felix ei vetäydy vaan tavoittelee sinnikkäästi pälyilevää katsettani. Vatsaani kiristää ja minua huimaa. Täällä on liian paljon ihmisiä, ja Felix on hirvittävän lähellä.
Haistan hien ja Felixin väkevän partaveden, jota mies laittaa aina liikaa. Tunnen ja tiedän Felixin olevan siinä, ja tiedän senkin, ettei tämä ole toiveikasta unta, josta herään painajaiseen. Pelkään silti menettäväni hänet. En kuitenkaan halua sen pilaavan tätä iltaa, joten nyökkään ja koetan virnistää vakuuttavasti, mutta Felixiä on turha yrittää kusettaa. Mies tuntee minut liian hyvin. Felix hymyilee ja pudistaa päätään kuin sanoisi
mitä minä teen sinun kanssasi?Felixin suudellessa minua mieleni pyyhkiytyy tyhjäksi. Unohdan, missä olemme. Unohdan liian täyden yökerhon ja kaikki ne kuristavat tunnit, jotka vietin istuen sairaalavuoteen vieressä. Felix ei pelkää eikä minunkaan pitäisi. Vastaan suudelmaan, joka johtaa useisiin, peräkkäisiin suudelmiin. En anna hämmennykseni näkyä, koska Felix on niin varma. En suostu näyttämään, että minä olisin jotain muuta. Emme ole ikinä toimineet näin julkisella paikalla. Aina vain kahden kesken, kun olemme olleet sammumaisillamme eikä kukaan nainen ole tahtonut lähteä mukaamme. Tämä on jotain uutta. Ajattelematta seuraavan tekoni seurauksia käännän miehen ympäri. Ahnehdin Felixin kaulaa ja kerron, kuinka paljon haluan häntä.
”Tässä minä olen”, Felix vastaa. ”Tässä minä olen ollut koko ajan, Wolfie.”
Se on totta. Felix on ollut kanssani lähes koko elämäni, ja minä olen aina saanut häneltä kaiken tarvitsemani, mutta tämän illan jälkeen tiedän, etten tyydy enää vain hätäisiin käteenvetoihin yön pikkutunneilla. Haluan paljon enemmän.
”Me voimme olla mitä vain, Wolfie”, Felix vannoo Berliinin valomainosten loisteessa. ”Meistä voi tulla ihan mitä tahansa!”
Ja minä uskon häntä.
Loppuyö hajoaa epätasaisiin muistipätkiin, mutta Felix on niistä jokaisessa. Mies nauraa ja huutaa riemuaan koko Berliinille. Felix kiroilee, koska riisuutuminen ja minun riisumiseni on käsittämättömän vaikeaa. Olemme liian humalassa. En edes muista seisoiko meillä kummallakaan, mutta muistan koskettaneeni ja muistan ajatelleeni, kuinka upealta Felix näyttää ja
tuntuu alastomana.
Felix, Felix, Felix.Ja aamulla vieressäni on kuorsaava Felix. Pääni on raskas ja tahmea, mutta jaksan kokeilla, että hän todella on siinä ennen kuin vajoan ja suljen silmäni pahoinvoivana. Huuleni tuntuvat paksuilta ja turvonneilta. Kamala jano. Irvistän. Aivan vitun paha olo, mutta en kadu viimeisintäkään shottia, koska voi olla, etten silloin olisi tässä Felixin kanssa. Krapula on ohimenevää kuten monet muutkin asiat. Sillä ei ole merkitystä. Käännän kylkeä ja kuuntelen Felixin kuorsausta, joka tuntuu halkovan kalloni kahtia, mutta kivun alla jokin on lakannut kiristämästä.
