Satuttamiskilpailu | Ron/Hermione, S

[Heinis]

Otsikko: Satuttamiskilpailu
Kirjoittaja: Heinis
Ikäraja: S
Tyylilaji: angst
Fandom: Potter
Paritus: Hermione/Ron
Vastuunvapaus: en omista hahmoja, muun kyllä. En saa rahaa.
a/n: Kaiken maailman ficlettejä on haaste nimeltään, aiheena Kylmä sota. Mietin käsitettä kylmä sota ja ihmissuhdepaskaahan siitäkin tuli mieleen, vaikka tarkemmin ajateltuna olishan sitä voinut jotain syvällisempääkin keksiä. Osallistuu myös Multifandomiin. Ai niin, mun eka Potter (vaikkei sillä mitään väliä ole tässä), jännittää. Palaute suotavaa, palleroiset.

Satuttamiskilpailu

Istun yksin sohvalla ja yritän lukea kirjaa, mutta ajatukseni harhailee väkisinkin. Olen aina hieman vainoharhainen yksin, mutta nyt en osaa edes säikkyä vieraita ääniä. En osaa olla ajattelematta sinua ja sitä, että tänään piti olla meidän päivämme. Tänään on lauantai, ja lauantai on varattu vain meille.

Silti sinä lähdit kavereidesi kanssa baariin. En tiedä, onko se vain kermakaljojen juomista vai aiotteko ottaa jotain vahvempaakin, mutta sanoin silti, että en aio olla kotona odottamassa, en jaksa hoivata sinua jatkuvasti. Kuvittelin sen saavan sinut tajuamaan, ettei sinun pitäisi mennä, mutta mitä vielä. ”Sittenhän ei haittaa, jos tuon Deanin tänne nukkumaan”, sinä sanoit. Annoit ymmärtää, ettei se mitään, vaikkei minua kiinnosta. On sinulla muitakin.

Laitan kirjan pois ja katson ovelle. Odotan koko ajan näkeväni suojeliuksesi, vaikkei sinulla olekaan tapana ilmoitella mitään. Olisi vain niin mukavaa saada viesti, jossa pyydät minua sittenkin jäämään. Voisin ehkä suostua pitkin hampain, tai piiloutua sängyn alle ja katsoa, kuinka hauskaa sinulla on ystäväsi kanssa. Hymähdän itselleni ja naurettavuudelleni.

Yhdentoista aikaan harkitsen oikeasti lähteväni jonnekin, sillä en halua jäädä tänne, jos joku muu tulee. En kuitenkaan usko siihen, joten sammutan taikasauvan heilautuksella huoneesta valot, vedän jalat tiukemmin itseäni vasten ja jään istumaan pimeään.

Yhden aikaan sinä laahustat kotiin. Et vilkaisekaan huoneeseen, jossa minä istun, enkä minä katso ovelle. Kuulen sinun menevän suoraan makuuhuoneeseen, yksin ja surumielisenä.

Tätä samaa me olemme tehneet jo pitkään. Käymme hiljaista taistelua. Kilpailemme siitä, kumpi saa toisen tuntemaan itsensä merkityksettömämmäksi. Ehkä siten ei satu niin paljon, jos me joskus emme enää olekaan toisillemme tärkeimmät olennot maailmassa. Siihen on jo tottunut. Tai ehkä häpeämme sitä, kuinka paljon välitämme toisistamme. Tai ehkä olemme ylittäneet jonkun rajan, jota ylittämään meistä kummastakaan ei oikeasti ollut. Ehkä meitä ei enää edes ole. En tiedä.

[malla]

Hermione/Ron on aina ollut minulle sellainen paritus, joka menee ficcien sivuosassa, mutta päätin tällä kertaa kokeilla ihan näin pääparituksena sitä. :>

Teksti on surullista ja haikeaa, ja ihan sääliksi käy molempia. Vaikka en välttämättä ihan osaa kuvitella Ronin satuttavan Hermionea tahallisesti, ennemminkin vain vahingossa, sait tekstisi kuulostamaan uskottavalta. Hermionen luonne tuli hyvin esiin siinä, ettei hän lopulta lähtenyt mihinkään, vaikka sitä uhkailikin. Samoin hänen hoivaviettinsä sai mainintaa, josta plussaa.

...että tänään piti olla meidän päivä. Tänään on lauantain, ja lauantai...

Tässä kohti oli pieni painovirhepahoilainen ilmestynyt, nimittäin ylimääräinen n-kirjain ensimmäiseen lauantaihin. Meidän päivä -> Meidän päivämme. Olisin varmaan itse päättänyt ficin toiseksi viimeiseen lauseeseen, se olisi tuonut siihen kenties enemmän dramatiikkaa ja jonkinlaista lopun tuntua. Tiedäthän, sellaista ikuisuutta, minkä epävarma 'En tiedä' vie mennessään.

Kiitokset paljon tästä! :>

[Heinis]

malla, mä en itsekään oikein välitä tosta parituksesta, mutta ikuisuuden pohdittuani en keksinyt parempaakaan tähän :D Hups, nyt kyllä nolottaa, jättää nyt näin lyheen tekstiin typoja. No jaa, mähän tunnetusti olen sokea ^^ ja kiitos huomautuksesta tosta päivämme-sanasta, noi liitteet tuppaa aina unohtumaan multa (kirjoitan liikaa puhekielellä varmaan :D). Toi mitä sanoit lopusta on ihan totta, mutta kai mulla oli joskus syykin olemassa etten halunnut siitä niin tiukkaa, se oli pelottava :') Kiitoksia paljon kommentista!

[mapwe]

uuu tää oli niin hienosti taas kirjotettu. tosin yllätykseksi mä kuvittelin tähän eriparitusta. oma vikas ku oot kirjottanu frerruja ja noita ja niin hyviä vielä että niitä pitää lukea koko yö. pyh. ototototot ai mitenniin?

tää oli siis tosissaan tosi hyväisä ja kivaisa ja hienoisa kun oli kivaisasti kirjotettu tollain jännäisesti. :3

[Heinis]

mapwe, no mäkin itse asiassa kirjotin tän frerardina, mutta siitä tuli kamala, joten pohdin pääni puhki ja keksin että hei, Ron/Hermione vois olla ihan jees ja sitten tuli tämmöinen joten älä kuvittele muuta. Kiva että tykkäsit, kiitos kommentista ja ahkeruudestasi mun ficcejä kohtaan :')

[puolipro]

eksyin lukemaan tämän kiinnostavan nimen perusteella, vaikka paritus onkin vähän sellainen jota vieroksun (hetti = ei mun juttu), mutta tässä oli mielestäni mielenkiintonen idea joka on oikeesti totta joissain parisuhteissa.

ensin hämmennyin, että ron satuttaisi hermionea - se ajatus yksinään oli kummallinen, kunnes tuo loppu tuli. se selitti kaikki ne kysymykset, jotka olivat lukiessa syntyneet. eli he eivät tiedä itsekään, mitä on tapahtumassa ja afopakfpaof ! tämä oli tässä suhteessa hieno, että ensin ajattelin että 'voi paska miten ei-itsensä noi hahmot on' mutta lopussa kaikki selvisikin.

vielä pakko hehkuttaa tuota otsikkoa, sopii tähän loistavasti.

[Audrina]

Mä etsin matalan ikärajan angstia, ja tämä oli sitä. Mä en lue ole Ron/Hermione - parituksen ystävä, mutta otsikon ansiosta sait mun mielenkiinnon tämän ficin kohteeksi.

Itse käsitin että odottaja oli Hermione, ja odotettava Ron. Mies oli mennyt baarin sen sijasta että olisi voinut viettää romanttisen illan kumppaninsa kanssa. Kumppani toivoo näkevänsä edes suojeluksen, missä parisuhteen toinen osapuoli edes ilmoittaisi missä hän on. Harkitsee piiloutumista sängyn alle - pois totuuden kasvoilta. 

He käyvät hiljaista taistelua parisuhteessa - satuttamiskilpailua, jossa säännöt ovat selvät; kumpi saa itsensä tuntemaan tarpeeksi merkityksettömämmäksi. Kilpailusta näyttää tulevan tasapeli, koska he etääntyvät toisistaan niin paljon, että ettei sillä ole enää väliä. Tai sitten Hermione ja Ron ovat todella ylittäneet sen parisuhteensa näkymättömän rajansa. 

Mä kuitenkin tykkäsin, ja löysin sen mitä etsinkin; matalan ikärajan angstia. Kirjoitusvirheitä en bongaillut, ensimmäisessä kappaleessa puuttui sanoja hieman välistä, mutta tämä ei ole suuri ilme. Tai sitten omat silmäni jotenkin poisti ne sanat näkökentästäni.

Oli kuitenkin hyvä lukukokemus, kiitos!   

[Heinis]

puolipro, hetti ei ole munkaan juttu ja hmm. Nää hahmot luultavasti on ihan OoC, mutta en keksinyt mistään fandomista ketään jotka olisi musta sopineet ja nämä sitten jotenkin :D Ja juuri sen takia, että ne tavallaan ei tehneet sitä tahallaan. Kiitoksia, mäkin pidän otsikosta :)

Audrina, mäkään en ole parituksen ystävä, kuten on tullut todettua, tämä vaan sopi ehkä parhaiten :'D Juurikin näin kuten analysoit, luulen. En oo ihan varma, hm. Kiva että tykkäsit, onko siellä tosiaan jotain puuttuvia sanoja, hups... kiitoksia kommentista :)