Kukaan ei lopulta muistaisi | S, Angst, Regulus/Lucius

[Ruskapoika]

Kirjoittaja: Börje
Genret: Angst
Beta: Chewy
Paritus: Regulus/Lucius
Ikäraja: S
Yhteenveto: Äkkiä maailma tuntui kylmemmältä paikalta elää.
Vastuuvapaus: Row omistaa Reguluksen ja Luccen, mie tarinan
A/N: Yhtyeen tuotanto -haasteeseen HIMin kappaleella Salt in our wounds



Malfoyden kartano kohosi ylväästi kohti taivasta, kun Regulus ilmiintyi sen eteen. Päivä oli taittumassa jo iltaan ja aurinko painumassa taivaanrannan taa värjäten taivaan punertavaksi. Hento kesätuuli lämmitti Rguluksen kasvoja.

Hän koputti hiljaa oveen. Pieni kotitonttu isoine silmineen avasi vaivalloisesti oven ja päästi Reguluksen sisään. Se saattoi nuorimman Mustan Luciuksen työhuoneen ovelle.

Here we are in the maelstrom of love
Waiting for the calm to soothe our hearts
Here we are and don't know how to stop
Waiting for the war to end it all

Lucius riuhtaisi oven auki valmiina ajamaan Narcissan pois, että pääsisi jatkamaan töitään. Ajatus kuitenkin jäi, kun hän näki Reguluksen. Nuoremman olemuksesta vaistosi luovutusta ja epätoivoa.

"Reg..."

"Hei Lucius", Regulus tervehti tunteettomalla äänellä ja tunki Luciuksen ohi.

Lucius sulki oven äänettömästi ja käänsi huomionsa rauhattomasti kulkevaan Regulukseen.

"Onko jotain tapahtunut?"

"Ai että onko?! Sinunhan se pitäisi tietää. Sinähän se Voldemortin oikea käsi olet!" Regulus huusi ja katsoi Luciusta silmiin. Pelästyneenä kuin pikku poika, kuin lapsi, joka ei osaa hävetä tunteitaan.

Lucius harppasi parilla askeleella Regulukseen kiinni ja sulki nuoremman syliinsä. Regulus tarttui Luciukseen kuin hukkuva, kuin blondi olisi ainoa pelastus.

"Lucius. Minä kuolen."

Äkkiä maailma tuntui kylmemmältä paikalta elää. Kylmä paino laskeutui Luciuksen sydämelle.

Love is insane, and baby, we are too
It's our heart's little grave
And the salt in our wounds
Love is insane, and baby, so are we too, yeah
It's our heart's little grave
And the salt in our wounds

Regulus veti Luciusta lähemmäs itseään. Ainoaa ihmistä jota koskaan oli rakastanut. Kyyneleet puskivat pintaan, eikä Regulus jaksanut enää taistella niitä vastaan.

Kyyneleet vierivät lämpiminä pitkin Reguluksen poskea ja Lucius silitteli nuoremman karheita hiuksia rauhoittelevasti.

"Mistä olet niin varma?"  Lucius kysyi lopulta pitkän hiljaisuuden jälkeen värisevällä äänellä.

"Koska tyrin. Lucius, minä epäonnistuin ja nyt maksan siitä", Regulus vastasi nikotellen.

Lucius laski huulensa hellästi nuoremman huulille. Suudelma oli hellä ja rakastava, sellainen mitä he eivät ennen olleet kokeneet.

Here we are right back where we began
Waiting for sweet love with open arms
Here we are just like before
Waiting for the warmth of that tender storm

Kello kävi jo puolta yötä, kun Lucius ja Regulus kävelivät mahdollisimman hiljaa pitkin kartanon käytäviä. Sinne tänne sytytetyt kynttilät loivat aavemaisia varjoja seinille. Ovi avautui hiljaa ja kesäyö otti miehet vastaan viileällä tuulahduksella.

Regulus laski kätensä Luciuksen rintakehälle. Silmäkulmia poltti taas, mutta Regulus ei antanut kyynelien päästä pintaan.

"Hyvästi Lucius."

Lucius nosti kätensä koskettamaan Reguluksen poskea. Hän veti nuoremman lähelleen. Viimeisen kerran Regulus antoi itsensä rentoutua ja sulkeutua toisen lämpimään syliin. Molemmat tiesivät, etteivät näkisi toisiaan enää elossa tämän jälkeen.

And the salt in our wounds
The salt in our wounds

Käynti Luciuksen luona vain ruokki Reguluksen pelkoa. Hän ei enää näkisi toista miestä, ainakaan elossa. Tie jalkojen alla rahisi kävellessä ja tuuli ulvoi korvissa. Millään ei kuitenkaan ollut enää väliä. Hän kuolisi pian. Ehkä seuraavan minuutin sisällä tai päivän tai viikon, mutta kuolisi kuitenkin.

Ei näkisi enää kuvan kaunista Narcissaa, ei hiukan sekavaa Bellatrixiä, ei näkisi vanhempiaan tai Luciusta. Ennen kuin Regulus tajusi mitään, hänen jalkansa olivat pettäneet alta, kyyneleet murtaneet padon valuen pitkin poskia. Maalaten juovillaan kuvia niille.

Kaikki sattui, suolaa heitettiin avonaisiin haavoihin ja pelko söi sisältä päin. Mikään ei enää voisi auttaa, mikään ei pelastaisi. Kukaan ei auttaisi pystyyn, kukaan ei enää rakastaisi. Kukaan ei lopulta muistaisi.

[Tikkis]

Muutama pilkkuvirhe:

Ajatus kuitenkin jäi kun hän näki Reguluksen. ----> Ajatus kuitenkin jäi, kun hän näki Reguluksen.
Pelästyneenä kuin pikku poika, kuin lapsi joka ei osaa hävetä tunteitaan. ----> kuin lapsi, joka ei osaa hävetä tunteitaan.
Ainoaa ihmistä jota koskaan oli rakastanut. ----> Ainoaa ihmistä , jota koskaan oli rakastanut.
sellainen mitä he eivät ennen olleet kokeneet. ----> sellainen, jollaista (esim.) he eivät ennen olleet kokeneet.

Lisäksi pari kohtaa, jotka pistivät silmään:

ei hiukan sekoa Bellatrixiä ----> sekoa sana kuulostaa puhekieliseltä, esim. sana sekavaa voisi olla hyvä vaihtoehto?
hänen jalat olivat pettäneet alta ---->hänen jalkansa
Kukaan ei auttaisi pystyyn ----> ilmaus kuulostaa hieman lyriikalliselta, ja siksi se ei mielestäni sovi tekstiin

Elä hätäile, nämä nyt on inhimillisiä juttuja, eikä ne suurinta osaa varmasti edes häiritse!
Muuten kyllä erittäin ihanan angstinen pätkä. Tykkään todella paljon ficin tunnelmasta, ja siitä, millainen Reguluksen ja Luciuksen suhde siinä on. Todella vaikuttava.

[Ruskapoika]

Hah, oisin pikeemminkin hätääntyny, jos sieltä ei ois mitään löytyny. En toisaalta ees uskalla ite lukea näitä min suhteellisen ensimmäisiä ficcejä, kun nää on mitä on Hyvä kuitenkin jos teksti muuten miellytti ja sain jopa sen Luciuksen ja Reguluksen suhteen esille sieltä. Meen korjailemaan noita kohtia tuolta ja kiitän kommentista, Tikkis

[Ruskapoika]

Apua, kommentti!! o.o Tiiäkkö, jollain tasolla oikeesti pelotti avata se linkki, koska en ite edes viihti lukee tätä lävitte, koska tiiän nykyään pystyväni tätä parempaan. Vaikka tässäkin saattaa se tunne tulla perille saakka sinne ruudun toiselle puolelle, niin omastakin mielestä tässä kaikki tyssää siihen kuvailun puutteeseen. Mutta silti on mukava kuulla, että vaikka tässä on puutteita, niin silti siitä pidetään.

Mie lupaan, että kirjotan tällä parituksella vielä jotain, koska mikä olis parempaa kuin, ah, niin ihana kivikasvo Malfoy ja sulonen lutunen Regulus yhdessä? <3 Mii kiitän kommentista, EpikFeil