Nimi: Käsialastaan lääkäri tunnetaan
Kirjoittaja: soifa
Ikäraja: Sallittu
Genre: Humor, oneshot (+ romance?, slash??)
Fandom: House (MD)
Paritukset: House/Wilson
Haasteet: Kirjehaaste vol. 2
Disclaimer: Kirjoittaja ei valitettavasti omista niin Housea kuin Wilsoniakaan, vaan kunnia heistä kuuluu
David Shorelle sekä televisioyhtiö
Foxille. Teksti sen sijaan on oman mielikuvitukseni tuotetta.
A/N1: Ta-dah, toinen wirallinen ficcini ikinä! Lempparifandomini on tällä hetkellä House, ja koska House-ficcejä löytyy suomeksi sen verta vähän, päätin pistää valittamisen sijasta tikkua ristiin asian hyväksi. Katson tällä hetkellä 3. seasonin ekoja jaksoja, joten käsitykseni canonista on ”vasta sillä tasolla”.
Muuten, omasta mielestäni Housen ja Wilsonin mahdollinen, ystävyyttäkin syvempi suhteensa on varsin… Kaverillinen, vaikkei olisikaan platoninen.
If you know what I mean. 
Mutta halutessaan tämän ficin toi tulkita kyllä ihan vain kaveri-ficiksi.
Käsialastaan lääkäri tunnetaanOnkologian osaston päällikkö James Wilson avasi hänen omalla nimellään merkityn oven ja astui sisälle toimistoonsa. Kaikki oli kuten tavallisestikin; tavallisten lääkärirekvisiitan lisäksi hyllyillä ja työpöydällä oli kaiken maailman krääsää, jota hän oli saanut lahjaksi syöpäpotilailtaan. Pari viikkoa sitten eräs 10-vuotias leukemiapotilas oli menehtynyt. Jokaisen hänen potilaansa kuolema kosketti Wilsonin sisintä, vaikka hän olikin jo vuosia yrittänyt hieman etääntyä potilaistaan. Ihan vain sen verran, että Wilson itse pysyisi työkuntoisena.
Mies nosti pöydältä pienen keraamisen jäniksen käteensä ja tunnusteli sen karheaa pintaa. Tämän 10-vuotias Kelly oli antanut hänelle lähtiessään vielä kerran viikonlopuksi isänsä luokse etelään. Vain viikko sairaalaan paluunsa jälkeen nuori tyttö oli kuihtunut entisestään ja lopulta lakannut hengittämästä.
Yhtäkkiä Wilson heräsi surumielisistä aatteistaan, huomatessaan kirjekuoren pöydällään. Hänen työpöydällään oli kyllä usein kirjekuoria, mutta tämän kuoren päälle oli kirjoitettu vain ”Jimmy”. Saajan nimi oli kirjoitettu sotkuisella mustekynällä ja käsiala näytti Wilsonin silmään huolestuttavan tutulta…
Wilson laski Kellyn antaman lahjan takaisin pöydälle ja nosti epäluuloisena kirjekuoren käteensä. Yllätyksekseen hän huomasi ettei lähettäjä ollut edes vaivautunut sulkemaan kuorta kunnolla, jotenka Wilsonin piti vain vetää itse kirje ulos kuoresta.
Paperi oli hieman rypistynyt ja kirjeen toiselta puolelta löytyi epämääräistä suttua, sellaista mitä ihmiset saattavat piirtää samalla kun puhuvat puhelimessa. Itse kirje oli kirjoitettu käsin kuulakärkikynällä ja käsiala oli toden totta varsin tuttu.
”House”, Wilson mutisi itsekseen ennen kuin aloitti lukemisen.
***
Rakas Jimmy,
Olet ihanin ihminen päällä maan.
Ja samalla olet minulle rakkainta mitä on.
Ilman sinua olisin… No, hieman kuin ilman kävelykeppiäni; horjuisin ja kompuroisin, pahemmin kuin nykyään siis. Olet minua tukeva voima, johon tukeudun päivittäin pysyäkseni elossa.
Meidän suhteemme, vai millä nimellä sitä nyt tulisikaan kutsua, on minulle järkyttävän tärkeä. Luultavasti tärkeämpi kuin edes ymmärrät. (Onhan minun ymmärrettävä, että minun ymmärrykseni rajat ovat varmaan liberaalimmat kuin sinun.)
Tahdon myös mitä nöyrimmin kiittää sinua kaikesta, jota olet meidän tuttavuutemme aikana tehnyt puolestani. Kuinka monet kerrat oletkaan auttanut minua - taloudellisesti, henkisesti, sinulta eivät keinot nimittäin lopu! Tai kuinka monta kertaa oletkaan puolustanut minua, rampaa, Cuddyn terävältä kieleltä.
Olen kiitollinen kaltaisesta ystävästä!
Nöyrin palvelijasi,
G. House
PS. Halutessasi voit toki vastata, mutta kirjoita kirje koneella tai jollain. Käsialasi lukeminen tuottaa minulle päänsärkyä.
PPS. Älä kuitenkaan masennu, olet edelleen paras kotikokki jonka tiedän.
***
Epäuskoinen naurahdus pääsi karkaamaan Wilsonin huulilta, kun hän oli lukenut kirjeen loppuun asti. Tosin ensimmäisen kappaleen aikana Wilson oli henkisesti änkyttänyt ja tuntenut punan kohoavan poskilleen. Oli hän ollut hieman huolestunutkin siitä, oliko House mennyt täysin sekaisin jostain syystä. Kenties hän teki kuolemaa ollessaan näin hempeä?
Mutta onneksi hän tuntui olevan oma… huonon huumorin tajun omaava itsensä.
Wilson luki kirjeen vielä ainakin kaksi kertaa uudelleen, kunnes kiersi ison kirjoituspöytänsä ja istui alas. Hetken mietittyään onkologi nappasi kirjepaperia ja kuulakärkikynän, ryhtyen kirjoittamaan Houselle vastausta mitä kauneimmalla käsialallaan.
***
Rakas ”Greggie”,
Kiitos kauniista sanoistasi. Olen varma että tiedät minun tunteeni sinua kohtaan, ilman että toistan niitä uudelleen ja uudelleen.
Olet minulle kuitenkin edelleen 4000 dollaria velkaa.
Terveisin,
”Jimmy”
PS. Käsialastaan lääkäri tunnettaan.
A/N2: Ta-dah! Oliko tämä aivan rampa väkerrys mielestänne? En ole kirjoittanut mitään vähään aikaan ja Housen sanankäänteitä on vaikea tuoda suomen kielelle, joten kaiken maailman parannusvinkit ovat tervetulleita.
