Nimi: Here I am.
Kirjoittaja: elzz.
Genre: songfic, romance, deathfic
Paritukset: Remus Lupin / Sirius Musta
Ikäraja: K-11 //Sansku muutti ikärajan uusien sääntöjen mukaisiksi. (:
A/N: Remus/Sirius-pari on ehdoton lempparini ja idean tähän sain laulusta, jonka osa sanoista on mukana, eli siis Cinema Bizarren Silent Scream. Rakastan kappaletta ja mielestäni sanat sopivat hyvin Remukselle.
Ficci on ensimmäiseni ikinä ja pyydän, kommentoikaa! Oli sitten positiivista tai negatiivista, haluan kehittyä!
----------
Ei hänellä ollut koskaan oikein ollut ystäviä. Olivathan kaikki tietäneet heidän pienessä kotikaupungissa, kuinka Lupinin nassikkaa oli purtu, eikä tietenkään yksikään täysijärkinen vanhempi ollut antanut lastensa leikkiä ihmissuden – lapsi tai ei – kanssa. Joten niin Remus oli kasvanut nenä kiinni kirjoissa ja seurassa aina hiljaisena ja ujona. Häneen oli luotu usein varautuneita katseita, kuinka hän voisi yhtäkkiä muuttua hirviöksi, vaikka täysikuuhun oli vielä viikkoja.
Niin sitten Tylypahkan junaan noustessaan Remuksen odotukset eivät olleet korkealla. Olihan se jo sinänsä ihme, kuinka hänet edes päästettiin Tylypahkaan, joten ei hän odottanut tulevansa seurapiiritähdeksi tai edes välttämättä saavan ystäviä laisinkaan.
I was walking in the shadows,
So nobody cared.
Löytäessään puolillaan olevan istumaosaston, Remus päätti tyytyä siihen (oli turha edes kuvitella löytävänsä typötyhjän) ja astui sisään normaaliin tapaansa pahoitellen omaa olemassaoloaan. Kahden tummahiuksisen pojan päät kuitenkin kääntyivät katsomaan kuka oli keskeyttänyt heidän kuulumisiensa vaihdon. Kun Remus kehtasi nostaa katseensa lattiasta vilkaistakseen kanssamatkustajiaan, hän pysähtyi tuijottamaan tuota pidempihiuksista poikaa, jonka silmät olivat edelleen uteliaina tulijassa. Hiljalleen tumman pojan naamalle nousi virnistys ja hän rupesi puhumaan: ”Kai sinäkin olet tulossa ensimmäiselle? Tämä tässä on James Potter ja minä olen Sirius Musta”.
Remuksen odotukset hyppäsivät taivaisiin.
You smiled at me from the distance,
And we felt there’s more to share.
Remus heräsi ja kirosi itsekseen. Se tuska ja kipu, jota hän oli päässyt karkuun noihin muistojen täyteisiin uniin, oli palannut. Hengittäminen oli raskasta ja nuo kasvot piinasivat häntä minne tahansa hän katsoikin, myös silmäluomien sisäpuolelta. Takana olevat huonosti nukutut yöt rasittivat ja Remus yritti nukahtaa uudestaan, mutta huonolla menestyksellä.
Luovuttaen hän kömpi ylös vuoteestaan ja suunnisti täysin kaaoksessa olevan yksiönsä läpi sen ainoalle ikkunalle. Hän avasi sen ja kaivoi läheisin piirongin laatikosta tupakan ja sytytti sen. Ei hän ennen ollut polttanut, mutta, aah, se rauhoitti.
Tapahtumista salaperäisyyksienosastolla oli kulunut vain muutama päivä, mutta ne kolme päivää ja unetonta yötä olivat verrattavissa iäisyyteen. Olihan Sirius poissa.
All these memories,
They come back when I’m asleep.
You’ve taken my dreams.
Noiden kolmen päivän aikana Remus oli nähnyt lukemattomia pahoittelevia katseita ja kuullut kommentteja kuinka aika parantaisi ja kuinka oli vain jaksettava jatkaa eteenpäin. Mutta kukaan, ei kukaan, tuntenut kuinka Remus kaipasi ja tarvitsi Siriusta. Mitä he muka tiesivät? Ei mitään! He eivät olleet menettäneet elämänsä kumppania, syytä nousta aamulla sängystä ja illalla taas mennä nukkumaan, jotta voisi taas viettää uuden päivän hänen kanssaan.
I don’t need no fakes around me.
All I want is you to be with me.
Here I am.
Ja Molly oli neuvonut, että kannattaisi puhua, eikä vain lukittautua sotkuiseen asuntoonsa. Puhua? Mistä pitäisi puhua ja kenelle? Mollylle?
Ai siitä kuinka Remuken joka ikinen kappale kaipasi Siriuksen syvältä silmäkuopista pilkkivää katsetta, tuota ilkikurista virnistystä kun Sirius härnäsi häntä, noita helliä ja rauhoittavia suudelmia ja hyväilyjä, jotka paransivat hänen oloaan jokaisen kammottavan täysikuun jälkeen. Tuosta kaipauksesta ja noiden asioiden ja tuhansien muiden katoamisesta syntyneestä aukostako hänen pitäisi puhua? Tuskin.
Ainoa asia mitä hän tarvitsi oli Sirius. Ja sen saaminen oli mahdotonta.
All these words have lost their meaning.
I just hope you hear
My silent scream.
Remus puhalsi pitkän savuvanan ja mietti mielessään miten Päivän Profeetta oli raportoinut tapahtumista. Se oli järkyttävää. No, eihän se sinänsä ollut mitään uutta, olihan se kertoillut perättömiä tarinoita jo vuoden, mutta eikö se kerrankin olisi voinut kertoa edes osan totuudesta?
Sirius, sinun väitetään olevan Azkabanissa. Tai väitettiin. Profeetta kertoo sinun alistuneen ministeriölle ja he muka passittivat sinut häntä koipien välissä vankilaan. Nyt olet kuollut, tarkemmin sanottuna suudeltu, ankeuttajien suudelma. Mitään ei kerrottu rohkeudestasi pelastaa kummipoikesi eikä urheudestasi, jolla taistelit kuolonsyöjiä vastaan. Ei mitään.
”Hemmetti!”, Remus parahti lyöden nyrkillään ikkunalautaa. ”Ei näin”.
I still hear the distant voices,
Spreading rumours and lies.
Tupakka oli poltettu jo loppuun, eikä Remus jaksanut kaivaa toista vaan päätti yrittää taas jos vaikka saisi unen päästä kiinni. Hän raahautui takaisin leveään sänkyynsä ja huolestui hieman, kun ei löytänyt sitä nuhjuista riepua, jonka oli siihen jättänyt. Huh, tuossa.
Remuksen mietteet karkasivat taas kerran niihin iltoihin, jolloin he olivat karanneet Siriuksen kanssa Rääkyvään Röttelöön. Kaikki muut oli unohdettu ja oli keskitytty vain toisiinsa.
Remuksen silmät painautuivat kiinni, kun hän ajatteli niitä hamuilevia käsiä ja sitä täydellistä ruumista, jotka tiesivät tarkalleen miten Remuksen sai tyydytettyä. Hän taas oli saanut hyväillä sitä, ah, niin jumalaista vartaloa niin paljon kuin halusi. Ja hänhän oli halunnut.
I took you to my darkest places,
So far away from the skies.
Noina kahdenkeskeisinä tunteina, jotka he olivat viettäneet toisiinsa kietoutuneina, oli Remus uskonut sen jatkuvan aina. Hän oli nostanut kasvonsa Siriuksen kaulalta katsoakseen tätä silmiin. ”Ethän koskaan jätä minua yksin?”, hän oli kysynyt vain varmistaakseen asian. ”En”, Sirius oli vakuuttanut ja jatkanut hänen huuliaan vasten: ”Ikinä”.
I would charm you.
We made vows
To not let go.
Remus kierähti kyljelleen ja käpertyi sikiöasentoon Kalmanhanaukio 12:sta salaa otettu Siriuksen tyynyliina kierrettynä nyrkkinsä ympärille. Hän puristi sitä niin kovaa, että sormet alkoivat jo muuttua liiloiksi. ”Valehtelija”, hän henkäisi, eikä enää pystynyt vastustamaan poltetta silmien takan vaan päästi kyyneleet valloilleen.
My silent scream.
Sirius!
------------
A/N: Eli siis niitä kommentteja pyytelen...
